Kamala yhteenotto (jonka hävisin) kolmasluokkalaisen kanssa tänä aamuna,

Tuo allergia voi hyvinkin olla mahdollinen, poika oli vauvana allerginen monille ruuille. Ja nyt aivastelee ja niistää.



Asia laitetaan tutkintaan.

mutta ei minulla ole valmiita vastauksia. Siis ihmettelen, että tuon ikäinen poika tappelee noin kovasti eskarilaisen veljen kanssa. Mielestäsi se tappeleminen pitäisi saada akatkaistuksi. ei ole hyväksi kellekään, varsinkaan lasten kehitykselle. nollatoleranssi siihen.



toisekseen koulun mennään, vaihtoehto ei ole jäädä kotipieleen notkumaan. vaatisin lasta selvittämään opettajalle, mitä tapahtui kun ei tullut kouluun. Vastuuttaisin. Voiko soittaa opelle, tai menette yhdessä juttelemaan. en päästäisi tilanteesta ilman vastuuta.



Itse olisin vaatinut kouluun menemistä, kehoittanut viimeistään päiväkodin pihassa ulos autosta ja kouluun. jääköön vaikka notkumaan koulun piphaan, mutta autossa ei olisi kotiin päässyt. tuon ikäinen jo niin iso, että kyettävä kiukusta huolimatta menemään kouluun ilman äidin apua. jatkossa en kyllä palvelisi lasta kuljettelemalla autolla kouluun. kuljettaessa vastuu jää vanhemmalle, eikä lapselle, jonka vastuulla koulutyön kuuluisi olla.

sä löydät kaikesta tän olennaisen?

enkä muutenkaan ymmärrä miks kilometrin matka pitäis mennä autolla. saati 500 m.

:DD

No kyllä mäkin vähän ihmettelin tätä "rangaistusta". Oon -76 syntynyt ja vajaan neljän kilometrin koulumatka käveltiin molempiin suuntiin joka päivä, onneksi kellään vanhemmat ei kuskanneet. Eikä tämä nyt ole mikään "puusuksilla umpihangessa susien seassa hiihdettiin kesät talvet" -legenda.

Mutta muuten tsemppiä ap:lle, näitä sattuu, ensi kerralla sitten tyylikkäämmin. Eikä sille lapselle varmaan jää traumoja tai jos jääkin niin eiköhän niitä meille kaikille ole jossain vaiheessa elämää tullut.. :)

Minusta mitä isommaksi lapsi tulee, sitä vähemmän on syytä varoittaa rangaistuksesta, jos rangaistus on arkinen.



Ekaluokkalainenkin kävelee joka päivä kouluun, joten minusta 1km kävelyä kouluun ei tarvitse ennakkovaroitusta. Voisin sanoa, että sama tulee joka kerta, kun aamulla tapellaan. Perusteluna, että kävellessä ehtii rauhoittua ennen kouluun tuloa.



Arkisia rangaistuksia voi meillä myös joskus valita, esim. siivoat terassin tai saat päivän pelikieltoa.



Isomman lapsen pitää jo tietää, miten käyttäydytää, ja odotukset ovat kovemmat. Siksi kohtuullinen rangaistuskin voi tulla ilman ennakkovaroitusta. Paitsi, että tietysti kun seon jo talon tapa, niin se ei ole edes yllätys.

että isompi, joka kuitenkin on vielä pieni, koki että pienempää hyysätään (ei rangaistusta vaikka yhtä lailla osallinen) ja suositaan (kyyditys). Vähän niinkuin toinen olisi otettu syliin ja toiselle osoitettu ovea - tilanteessa jossa molemmat syypäitä. Ehkä 9-v tunsi itsensä "hylätyksi" ja tuli siksi itkien kotiin?

Älä ota tuosta tapauksesta nyt sen suurempaa stressiä, se meni miten meni. Kaikkihan me (paitsi jotkut täydelliset äidit, joita täälläkin on oikein kosolti) joskus mokataan rangaistusten kanssa. Ensi kerraksi osaat miettiä valmiiksi, miten toimit.



Mutta tuo sisarusten tappelu, se on kyllä tosi raskasta. Tiedän kokemuksesta. Onko sinulla itselläsi mitään ajatuksia, miten sen saisi poikki? Oletko yrittänyt jotain palkitsemis-systeemiä? Esim. kun olette x aikaa tappelematta, saatte palkinnon?



Sinnikäs on tuo poikasi, siitä on varmasti myöhemmin elämässä hyötyä :). Näin minä ainakin yritän ajatella oman kolmasluokkalaiseni kohdalla, kun meillä on samanlaisia tilanteita.



Nyt ottakaa rauhallisesti pyhät, keksikää lasten kanssa jotain kivaa yhdessä ja nauttikaa elämästä :).

että isompi, joka kuitenkin on vielä pieni, koki että pienempää hyysätään (ei rangaistusta vaikka yhtä lailla osallinen) ja suositaan (kyyditys). Vähän niinkuin toinen olisi otettu syliin ja toiselle osoitettu ovea - tilanteessa jossa molemmat syypäitä. Ehkä 9-v tunsi itsensä "hylätyksi" ja tuli siksi itkien kotiin?

Sinuna ap menisin itseesi jos et halua, että vanhempi lapsesi alkaa vihata sinua.

mikään ei ole niin raastavaa kuin huuto heti aamusta!



Vien lapset aamuisin kouluun, mutta sääntönä on, että jos aamulla karjuvat ja tappelevat niin sitten saa kävellä koulusta kotiin. Matkaa on muutama kilometri ja normaalisti vien ja haen lapset. JA myöskin toteutan tämän. En laita lapsia aamulla kävelemään koska haluan että he ehtivät ajoissa kouluun.



Tässä tapauksessa olisin jättänyt sen isomman istumaan siihen päiväkodin pihaan tai vaikka lukenut autossa päivän lehden kunnes lapsi on valmis kävelemään. Olisin kävellyt lapsen kanssa jos aika antaa myöten. Ulkoilma ja liikunta saa kummasti mielen rauhoittumaan. Mutta en olisi vienyt lasta kouluun autolla jos olen uhannut kävelyllä.

Edelliset vastaajat ovat ihan oikeassa.

Minä useamman lapsen yksinhuoltaja annan sinulle toimivan vinkin tappelujen karsimiseen.



Jos tappelut on teillä arkipäivää, niin koita kääntää hyväksi poikien välit. Meillä on käytössä helmipurkki. Jos on hyvää kanssakäymistä veljen kanssa, saa puuhelmen lasiseen hillopurkkiin. Vaikkapa kohtelias pyyntö, ystävällinen kommentti, avuliaisuus veljeä kohtaan, se ettei lähde tappeluun vaan kertoo äidille jos toinen yrittää härnätä ja sopuisa leikkiminen ovat tilanteita joista helmen saa.



Ansaittuja helmiä ei voi menettää.

Kun helmiä on 100kpl, saa valita kaupasta karkkipussin, 100 helmeä annetaan takaisin äidille ja purkkiin liimataan kultatähtitarra merkiksi siitä että 100 on kertynyt, ja aloitetaan keruu alusta.



Kun huomaat positiivisen tilanteen, sano ääneen se ja kehu, näytä iloista naamaa. Näin lapsille jää tunne että hyvää huomiota saa hyvällä käytöksellä, ja että veljen kanssa sopuisasti olemisesta seuraa hyvää.



Pelkästään helmillä ei pärjää. Voit kehua olevasi niin iloisella tuulella kun ei ole tarvinnut selvitellä tappeluja, että paistetaanpas lettuja tai laitetaan iltapalaksi jotain hyvää.

koska koulussa on pakko käydä ja mitään ylimääräsiä merkintöjä wilmaan ei kannata saada.

Koulusta on niin helppo jäädä kotiin, jos ei aio totella.

Siitä syntyy vaan teidän perheelle ongelmia.

Taisit itse aiheuttaa koko haloon sillä, että kohtelit kahta yhdessä nahistelevaa lasta täysin eri tavoin.



Väsyneenä ei aina jaksa skarpata ja siten pidän sotkua ihan ymmärrettävänä. Mutta keinona, jolla siihen ei olisi päädytty, olisi ollut se, että olisit ollut tasapuolinen.



Ensi kerralla molemmat pojat eri huoneisiin jäähylle tai molemmat pojat kävelemään (olisit saattanut eskarille asti ja vielä sanonut vain eskarilaisen saattamisen johtuvan siitä, että eskarilaiset kuuluu saattaa). Ensi kerralla siis vältät antamasta rankaisullasi mitään signaalia lasten eriarvoisuudesta.

ja olivat tietoisia, että viet heidät eskariin ja kouluun, mutta tyhmyyksissäsi sitten peruit toisen kuskaamisen? Olis ollut ok, jos olisit etukäteen sanonut, että jos tappelevat, kyytiä ei tule.

ihan yhtäkkiä noi isoja uhkauksia heittää ilman varoitusta.

en yhtä'n ihmettele. et välillä hermostuu äitikin.



joo. et olisi saanut rangaista isompaa kieltämäällä kyytiä, jonka olit luvannut



olisit antanut jonkun muun rangaistuksen.

oliko isompi syyllinen tuohon riitaan ??

usein aina vaan syytetään vanhempaa...

eli selvitikö tilanteen ??





9v on jo suht iso, pitäis jo osata aamurutiinit...





eli puhu , kun tulee koulusta tilanne selväksi.

Seuraavalla kerralla olet hiljaa, anna tapella ja sitten viet kouluun. Jos tappalevat autossa, pysäytä ja sano että matka jatkuu kun tappelu loppuu.

tänään, heti, kun näette. Kerrot, että sinä teit ison virheen tänään.

mutta kovasti vaan symppaan. Eikö ole maailman kurjin tunne, kun lähtee mukaan siihen riitelyyn ja vastaa lapsen kiukkuun yhtä lailla huutamalla. Sitten toinen lähtee niin kurjalla mielellä kouluun, itsellä on ensin olo että menköön hemmetti, jospa ensi kerralla on isottelematta! Samantien iskee niin jäätävän paha olo ja tekisi mieli vaan halata ja pyytää anteeksi ja muistuttaa, että rakastaa, mutta kun toinen on jo koulussa, ja mielessä pyörii vaan miten paha mieli sillä nyt on... =(



Meilläkin joskus näitä päiviä, no joskus on käynyt ilmi että hetken päästä lapsi ei muista koko episodia, minkä minä olen sitten päässäni suurennellut että "siellä se kärsii ja nyyhkii koko päivän", no pyh, mutta ihanaa on sitten kuitenkin päästä halaamaan ja sopimaan.



Ihmisiä ollaan, lapset ja me aikuiset. Pitäisi toimia aina rauhallisesti ja kypsästi, mutta ihan aina ei suju.



Nyt vaan sovitte tuon jutun koulupäivän jälkeen ja jatkossa sitten jotenkin toisin. =)

Ehkä sun olisi kuitenkin kannattanut antaa viimeinen varoitus eikä suoraan perua kyytiä.

Siinä kyllä taas olisi voinut 9v jo joustaa että olisi kävellyt sieltä pk:n luota, kun ei tainnut olla enää pitkä matka. Piti varmaan epäreiluna että toinen viedään perille asti mutta häntä ei? Ei nuo lapset aina tajua että 6-vuotiaalta ja 9-vuotiaalta ei voi vaatia ihan samoja juttuja.

enkä muutenkaan ymmärrä miks kilometrin matka pitäis mennä autolla. saati 500 m.