Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

olen niin pettynyt vanhempieni mummiuteen ja vaariuteen

Vierailija
04.04.2012 |

Lapsista ei saisi lähteä mitään ääntä. Pienimmästäkin rikkeestä uhkailevat tukistamisella tms. Puhuvat töykeään sävyyn lapsilleni.

En uskalla jättää lapsiani vanhemmilleni hoitoon, ilman minun läsnäoloanni, koska ovat arvaamattomia ja purkavat helposti omaa pahaa oloaan lapsiini.

Eivät osaa myöskään pysyä aikuisina vaan laskeutuvat helposti lapsen tasolle. En tiennyt itkeä vai nauaraa, kun lapseni sanoi vaarille, että "olet vauva" niin vaari loukkaantui tästä syvästi ja alkoi inttämään vastaan, että "en ole!!!!"



MInua niin surettaa, kun vastapainoksi lapsillani on aivan ihanat isovanhemmat mieheni puolelta. Osaavat toimia lasten kanssa ja heidän kanssaan lapsilla ei ole koskaan mitään ongelmia. Lapset myös käyttäytyvät paremmin heidän seurassaan, koska ovat iloisia, ymmärtäväisiä ja johdonmukaisia.



Voi miksi omat vanhempani eivät voisi olla samanlaisia? :(

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
04.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sussa on puolet sun äitiä ja puolet sun isää.... Tädää! Mahdat olla "kiva" tyyppi sitten mummoiässä.

Vierailija
2/4 |
04.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sussa on puolet sun äitiä ja puolet sun isää.... Tädää! Mahdat olla "kiva" tyyppi sitten mummoiässä.


ollut jo pitkään. Ja yritän tehdä toisin kaikin voimin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
04.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ikävää on, että se periytyy...



Eli miksi ihmeessä vanhempasi nyt muuttuisivat?

Vierailija
4/4 |
04.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsista ei saisi lähteä mitään ääntä. Pienimmästäkin rikkeestä uhkailevat tukistamisella tms. Puhuvat töykeään sävyyn lapsilleni.

En uskalla jättää lapsiani vanhemmilleni hoitoon, ilman minun läsnäoloanni, koska ovat arvaamattomia ja purkavat helposti omaa pahaa oloaan lapsiini.

Eivät osaa myöskään pysyä aikuisina vaan laskeutuvat helposti lapsen tasolle. En tiennyt itkeä vai nauaraa, kun lapseni sanoi vaarille, että "olet vauva" niin vaari loukkaantui tästä syvästi ja alkoi inttämään vastaan, että "en ole!!!!"

MInua niin surettaa, kun vastapainoksi lapsillani on aivan ihanat isovanhemmat mieheni puolelta. Osaavat toimia lasten kanssa ja heidän kanssaan lapsilla ei ole koskaan mitään ongelmia. Lapset myös käyttäytyvät paremmin heidän seurassaan, koska ovat iloisia, ymmärtäväisiä ja johdonmukaisia.

Voi miksi omat vanhempani eivät voisi olla samanlaisia? :(

jos noi kerran ovat omat vanhempasi?

Vai olivatko ne sun lapsuudessasi muka ihania, pitkäpinnaisia, turvallisia aikuisia jotka eivät ikinä käyttäneet fyysistä väkivaltaa "kasvatuskeinona" ?