Lapsen matkapahoinvointiin apu?
Lapsellani tulee huono olo missä kulkuneuvossa tahansa, linja-auto, auto, vene, laiva, juna, lentokone. Vaiva on alkanut pari vuotta sitten, n. yhdeksän vuotiaana. Hän ei oksenna, mutta voi tosi pahoin. Ja on alkanut viimeisten kuuukausien aikana välttelemään reissuja sen takia. Bussi on ehkä pahin, kun siellä ollaan ulkovaatteet päällä eikä aina pääse etupenkille.
Olemme kokeilleet
- pahoinvointirannekkeet (ei apua).
- ei lue eikä katsele sivuilleen (ei kauheasti apua).
- juo vettä ja syö pientä suolaista (vähän apua)
- etupenkki bussissa ja autossa (vähän apua)
Varsinaisia matkapahoinvointilääkkeitä en ole kokeillut vielä. Mietin, onko jotain muuta, mitä voisi vielä testata? Luontaistuotteet? Akupunktio? Hypnoosihoito? Ihan mitä vain?
Ja kuinka tehokkaita matkapahoinvointilääkkeet ovat? Vievätkö ne oikeasti pahanolon? Itse en ole koskaan kokeillut, kun en ole tarvinnut. Oma pahoinvointi pysyy kurissa, kun en lue eikä ole liian kuuma.
Kommentit (6)
Omat lapseni molemmat oksensivat autossa ikävuosina 6 - 7v ja kärsivät siitä kovasti. Lääkäri kirjoitti matkapahoinvointilääkettä ja muistutti tietty, ettei sitä sitten kovin usein käytettäisi (niinpä tosiaan). Tytölle annoin pari kertaa ja pojalle nelisen tablettia parin vuoden sisällä. Ne kyllä väsyttivät, mutta pahoinvointia ei tullut. Olisiko tuo sitten jo jotenkin psyykkistäkin osin, kun tosiaan jo parin vuoden päästä luovuttiin lääkkeistä ja nyt matkat sujuvat hyvin ilmankin. Osalla lapsista tuo onkin vain tiettyyn ikävaiheeseen liittyvää. Ehkä se meillä meni nopeasti ohi.
Toki noudatamme edelleen luomukonsteja syömisten, juomisten, taukojen yms. suhteen millä voi oloa helpottaa.
Ei se että, kerran pari kokeilet matkapahoinvointilääkettä lapsellasi tarkoita, että heistä automaattisesti tulisi narkkareita tms. Tai mitä nyt sitten pelkäätkin niiden käytössä.
Omat lapseni molemmat oksensivat autossa ikävuosina 6 - 7v ja kärsivät siitä kovasti. Lääkäri kirjoitti matkapahoinvointilääkettä ja muistutti tietty, ettei sitä sitten kovin usein käytettäisi (niinpä tosiaan). Tytölle annoin pari kertaa ja pojalle nelisen tablettia parin vuoden sisällä. Ne kyllä väsyttivät, mutta pahoinvointia ei tullut. Olisiko tuo sitten jo jotenkin psyykkistäkin osin, kun tosiaan jo parin vuoden päästä luovuttiin lääkkeistä ja nyt matkat sujuvat hyvin ilmankin. Osalla lapsista tuo onkin vain tiettyyn ikävaiheeseen liittyvää. Ehkä se meillä meni nopeasti ohi.
Toki noudatamme edelleen luomukonsteja syömisten, juomisten, taukojen yms. suhteen millä voi oloa helpottaa.
Ei se että, kerran pari kokeilet matkapahoinvointilääkettä lapsellasi tarkoita, että heistä automaattisesti tulisi narkkareita tms. Tai mitä nyt sitten pelkäätkin niiden käytössä.
ja vasta nyt olen tajunnut, kuinka paljon se on alkanut hänen elämäänsä rajoittaa. Ja henkilöautossa ei ole ollut niin kovin mitään vaikeuksia.
Tottakai voin hankkia ihan oikeat matkapahoinvointilääkkeet. En epäile mitään narkiksituloa tai sellaista. Enkä pelkää lääkkeitä. Halusin vain tietää kokemuksia. Onko nuo lääkkeet otettava minkä verran aikaisemmin?
Lisäksi toivoisin tietenkin lapseni pääsevän eroon koko pahoinvoinnista.
On lapsen elämässä sattunut jotain?
Meillä auttaa Marzine-matkapahoinvointilääke.
Tosin pakkauksessa lukee, että se on yli 12v:lle mutta olen antanut vain puoli tablettia (ja olen keskustellut lääkärin kanssa asiasta varmuuden vuoksi) ja se auttaa eikä pahemmin edes väsytä ym.
On lapsen elämässä sattunut jotain?
Milläkäs selität sitten sen, että isosisarellani on matkapahoinvointia ollut aina. Ja minullakin lievänä. Ei mun elämä ole kokoaikaista stressiä ja pelkoa. Toki pelko huonovointisuudesta ja stressi siitä on koko ajan läsnä, kun lapsi tietää että on reissattava.
En muista oliko noin pienelle vielä sopivia, ainakaan ilman reseptiä.