Olen ollut kohta 7v. lasten kanssa hoitovapaalla ja saan jatkuvasti kuulla olevani miehen elättämä
Meillä on kolme lasta, jotka ovat syntyneet useamman vuoden ikäeroilla. Lasten väleissä olen joko opiskellut tai ollut työssä, mutta yhteenlaskettuna olen siis ollut n.7v kotona.
Miehelle tämä ei ole koskaan ollut minkäänlainen ongelma, mutta lähisuvun naisille (äiti, täti, serkku) on! Nyt alan olla tilanteessa, että huumori on kerta kaikkiaan loppu.
Enpä olisi osannut arvata, että minun äitiyteni on näin aliarvostettua toisten äitien rinnalla.
Kommentit (9)
Minäkin olen ollut useaan otteeseen lasten kanssa vanhempaivapailla ja aina maximimäärät, kaikenmaailman kommentoijia sitä lähipiirissä piisaa, ymmärrän tunteesi!
kenenkään äitiyttä arvostaa, sitä tuskin ääneen sanotaan, joten ei mulle ainakaan ole ikinä tullut yllätyksenä äitiyden aliarviointi.
ja niin sen kuuluukin olla.
t. äiti, joka ei arvosta äitiyttä koska meni äitiyslomilta suoraan töihin,
siis täysin paska ihminen
eikä mua ole kukaan koskaan arvostellut ja vaikka olisikin, paljon välittäisin :)
t. viiden lapsen äiti
mutta auta armias jos arvostelet sitä äitiä, joka vie sen juuri vuoden ikäisen vauvansa hoitoon.
Minä olen ollut kuusi vuotta lasten kanssa kotona ja nyt teen pph:n hommia. Mulle lapset on tärkeintä ja nautin heistä, miksi ihmeessä heidät pitäisi hoitoon viedä? Arvostelkaa ihan vapaasti.
Mä en tajua tuollaista elämäntapakotiäitiyttä.
se, että olette riippuvaisia miehenne tuloista? Joo, tiedän toki, että rahat ovat perheessä yhteisiä, ja kotiäitiytenne on yhteinen valinta jne., mutta jos miehenne nyt jättäisi teidät (tokihan tämä ei ole mahdollista, koska kenenkään AV-mamman mies ei petä eikä jätä), niin miten pärjäisitte taloudellisesti. Onko teillä työpaikka mihin palata tai sellainen ammatti (lääkäri, sairaanhoitaja), jolla varmasti saa työpaikan? Entä eläkkeenne? Millaista eläkettä odotatte saavanne, kun olette vuosikaudet kótona?
Meilläkin on perheessä yhteiset rahat, ja toki elintaso tippuisi, jos ero tulisi, mutta pystyisin kyllä hyvinkin elättämään itseni ja lapseni, vaikka mies heittäytyisi kuinka hankalaksi eron sattuessa. Minulla ei ole mitään syytä pelätä eroa, mutta silti ajatus miehen tulojen varassa elämisestä tuntuu epävarmalta ja jotenkin 50-lukulaiselta.
Jos me nyt erottaisiin, avioliiton aikana hankittu yhteinen omaisuus puolitettaisiin. Saisin elarit - ja tosiaan, voisin mennä töihin. Käytettävissä olevat varat eivät ainakaan pienenisi.
Maailma ei kaadu siihen, että ihminen on pari vuotta elämästään kotona, hyvänen aika.
ja sain vain kehuja. Mutta siskoni onkin päiväkodin johtaja, äitini entisajan sosiaalikasvattaja ja muitakin suvun naisia on paljon kasvatus-ja sosiaalialalla.