Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miksi äitini piikittelee minulle jatkuvasti todella veemäisesti?

Vierailija
14.02.2012 |

Tätä tapahtuu erityisesti kun minulle on tapahtumassa/tapahtunut jotain hyvää, tai olen onnistunut jossain. Hänen täytyy ikäänkuin päästä jotenkin mitätöimään asia. Samaa tapahtui ylioppilaskirjoitusten tulosten kohdalla, yo-juhlassa, päästessäni yliopistoon, häissäni ja esikoiseni synnyttyä.



Nyt tilanne on vain pahentunut. Mistään ei oikein voi äitini kanssa enää puhua, kun kääntää jossain vaiheessa asian aina jotenkin huonoksi ja yrittää pahoittaa mieleni.



Olen miettinyt mistä käytös voisi johtua. Olen myös entistä enemmän alkanut miettiä, että en jaksa nähdä kohta enää vaivaa raahautua lasten kanssa äitini luokse, kun tuloksena on aina samaa kiusaamista. Äitini ei yleensä ikinä soita minulle, ei myöskään halua käydä kylässä, vaan kaikki yhteydenpito on minun varassani. Alkaa tympiä tämä yksipuolisuus.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
14.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mulla on yks samanlainen ystäv. tekee sen kyllä tarkoittamatta mutta varmaan kokee että muiden onni on hänen omastaan pois ja yrittää kilpailla sen kanssa.



mutta että äiti. onpa luonnotonta käytöstä..



mä olen kyllä omalle äidilleni välillä aika töykeä koska en vaan jaksa sitä....

Vierailija
2/2 |
14.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

olin 34 vuotias, kun keskustelin äitini kanssa uskonnosta. olimme jonkin perhejuhlan aikana juoneet pari lasillista viiniä molemmat ja sanoin eka kertaa äidilleni vastaan. hän kun sanoi, että mielipiteeni raamatusta ovat yhtä lapsellisia kuin ikäni antaa olettaa. =DDD oikeasti. seuraavana päivänä olin katuva, kuten aina äitini lähellä. koskaan en ollut uskaltanut häntä aikaisemmin vastustaa ja silläkin kertaa peruin vastustukseni.



äitini sanoi, että olin loukannut häntä olemalla eri mieltä hänen kanssaan ja hetken mietittyäni - lievässä krapulassa - en jaksanut enää... sanoin, että hei, tajuathan, että olen saman ikäinen kuin sinä olit saadessasi kuopuksesi ja minulla oikeasti voi olla mielipiteitä, jotka voivat olla jopa oikeita.



äitini otti ja pakkasi kamansa ja lähti kotiin. kaipa hän odotti minulta yhteydenottoa ja anteeksipyyntöä taas, mutten jaksanut. enkä oikein ehtinyt työkiireiden ja lastenkaan takia ja annoin asian olla. ajattelin, että ehkä on ihan hyvä, että asia saa kerrankin hautua kunnolla. ja olihan se. lopulta äitini otti yhteyttä ja pitkän kiemurtelun jälkeen sanoi, ettei hän ole tajunnut minun olevan aikuinen jolla on omat mielipiteet.



ihana. oikeasti. mä olin jo vanhuuden kynnyksellä ja äitini käsitti vihdoin, etten ole vauva.



nykyään meillä menee ihan hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi seitsemän kolme