"eikö se ois mukava vaikka väikkäriä tehä samalla?"

Ärsyttävä tapa sulla painaa alas toisia ihmisiä.

Sä oot nyt suurin guru, kun sulla on oma taapero.

Mulla on neljä lasta, joista vanhin on jo täysi-ikäinen, mutta ei tulis mieleenkään "ojentaa" sua.

minä opiskelin kuopuksen synnyttyä maisteriksi 2.5 vuodessa, lapset olivat 7v, 5v ja 3v kun sain tutkinnon valmiiksi. Sitten piti ilmoittaa työpaikalle, että en palaakaan entisiin töihin vaan menen ihan muualle uuteen ammattiin. En kokenut suorittavani tms., koska lapset eivät olleet hoidossa kodin ulkopuolella kerhoa lukuunottamatta.

Siihen on aina syy.

seuraavana päivänä kun pääsi laitokselta. Ja sai työnsä valmiiksi siinä vaaditussa neljässä vuodessa ihan lapsenhoidon ohessakin.

Nimittäin itsekin olen ajatellut elämää arvottaen työnteon korkealle. Nyt vasta 39 vuotiaana olen työstänyt ajatusmaailmaani paljon lempeämpään suuntaan ja pystyn arvostamaan samalle viivalle muunkin tekemisen. Tämä tarkoittaa sitä, että pystyn itse nauttimaan muustakin kuin työpaikalla olosta.



Toisten tekemisiä en ole arvottanut, kukin on saanut tehdä omat ratkaisunsa, mutta itseäni kohtaan se ankaruus on ollut suorastaan kovaa ja armotonta.



Toivottavasti tuttavasi ymmärtää jättää suorittamisen aiemmin kuin minä, mutta epäilen. Olin itse tuossa iässä aivan samanlainen.



Niinhän se menee, ettei työnantaja käy hautaasi haravoimassa vaikka kuinka sille olisi aikaansa antanut.

Siihen on aina syy.

Tää nyt taas on ihan hanurista repäisty kommentti. Toiset sattuu vaan nukkumaan vähemmän (ei välttämättä muuten huonosti).

tarkoitin kaunista ja viehättävää nuorta naista. Itse olen tällä hetkellä aikalailla sen vastakohta huonon nukkumisen takia.



Ja kyllä nukkumiseen on ollut syynsä, mutta niille ei tällä hetkellä voi mitään.



Ja en lainkaan vähätellyt toisen mielipidettä, kuten kerroin, ajattelin itse ihan samalla tavalla ennen ja sanoinkin tämän hänelle. En pidä vähättelynä sitä, että korjaa toisen uskomuksia. Voisihan myös ajatella niin, että hän vähätteli minua, kun ihmetteli suureen ääneen sitä, että en tee muuta kuin hoidan lasta. Keskustelu kävi loppujen lopuksi ihan hyvässä hengessä ja häntäkin nauratti kun kerroin minkälainen viipeltäjä lapsemme on ja miten hankala olisi istua ja kesittyä tietokoneella johonkin muuhun.



Pointti ei ollut vähätellä vaan kertoa oman ajattelutavan muutoksesta. Ehkä olen alitajuisesti kateellinen niille, jotka sen väikkärin samalla tekevät. Minä en siihen pystynytkään.



ap

Musta oli NIIIIN äsyttävää ensimmäistä lastani odottaessani kun "kokeneet" äidit teilasivat kaikki suunnitelmani. Olin mm. sitä mieltä, ettei meidän vauva tule nukkumaan muualla kuin omassa sängyssään, ettei mieheni joudu sohvalle yöksi vauvan tieltä ja että kotini siisti ilme pysyy siistinä jatkossakin. Voi jessus kuinka monta kertaa sain kuunnella ärsyttävästi myhäileviä "odotas vaan, sitten näet" -lausetta. Kävipä kuitenkin niin, että vauva on nukkunut alusta asti omassa sängyssään ja jopa omassa huoneessaan (nyt 2-v), mieheni on viettänyt sohvalla muutaman yön vain kauhean yskänsä takia ja tadaa: kotikin on pysynyt siistinä. Ja ihan ilman mitään sen suurempaa vaivannäköä.



Itse päätin, etten halua pilata yhdenkään odottajan ihania vaaleanpunaisia unelmia ja näkemyksiä - jokainen kuitenkin lopulta tekee juuri niin kuin itselleen parhaiten sopii. Väsää vaikka sitten sen väikkärin jos siltä tuntuu.

synnytyksen jälkeisen masennuksen välttämiseksi voi olla ihan hyvä tietää myös niistä uniongelmista ja siitä, ettei asiat mene niinkuin suunnittelee.

Musta oli NIIIIN äsyttävää ensimmäistä lastani odottaessani kun "kokeneet" äidit teilasivat kaikki suunnitelmani. Olin mm. sitä mieltä, ettei meidän vauva tule nukkumaan muualla kuin omassa sängyssään, ettei mieheni joudu sohvalle yöksi vauvan tieltä ja että kotini siisti ilme pysyy siistinä jatkossakin. Voi jessus kuinka monta kertaa sain kuunnella ärsyttävästi myhäileviä "odotas vaan, sitten näet" -lausetta. Kävipä kuitenkin niin, että vauva on nukkunut alusta asti omassa sängyssään ja jopa omassa huoneessaan (nyt 2-v), mieheni on viettänyt sohvalla muutaman yön vain kauhean yskänsä takia ja tadaa: kotikin on pysynyt siistinä. Ja ihan ilman mitään sen suurempaa vaivannäköä. Itse päätin, etten halua pilata yhdenkään odottajan ihania vaaleanpunaisia unelmia ja näkemyksiä - jokainen kuitenkin lopulta tekee juuri niin kuin itselleen parhaiten sopii. Väsää vaikka sitten sen väikkärin jos siltä tuntuu.

odotin kaksosia ja minulle väitettiin, että elämä loppuu siihen, vuosikausiin en saa nukkua, en pääse pois kotoa jne.

Meille tuli kaksi "helppoa" lasta eli ei esteitä eikä edes kunnon hidasteita. Yöt on nukuttu, ruuat syöty, hammaskiukkua joskus harmisteltu, mutta muuten tämä on ihan muuta kuin oppikirjoissa eli helppoa. Mutta sitä ei saa sanoa ääneen, koska pienten lasten äideistä osa on niin osaamattomia, että ei pärjää ilman ulkopuolista apua. Heidän takiaan me kaikki muutkin joudumme leikkimään, että lapsiperhe on naiselle helvetti.

Ei ollut mikään mahdoton juttu, vaikka lapsi ei ollut edes hyvin nukkuvaa sorttia. Onnistui silti, enkä tajua miksei onnistuis joltakulta muulta kun onnistui multakin. :=)