Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Unelmat lapsena ja todellisuus
25.08.2006 |
1) Kuvittelin saavani komean ja charmantin unelmien prinssin, ja rakastaisimme toisiamme.
Kukaan ei kertonut, että komeilla ja charmanteilla miehillä on varaa valita, ja että he valitsevat vain kauneimpia tyttöjä, niin että minunkaltaiseni keskinätit tytöt saavat tyytyä niihin hikoileviin, kaljuihin ja hiljaisempiin tyyppeihin.
2) Kuvittelin, että pääsen pitkälle elämässä, jos olen hyvä koulussa, kiinnostunut asioista ja kunnianhimoinen.
Tosiasiassa vaikka nainen olisi älykäs, hänet peittoaa työnhaussa ja ihmissuhteissa aina nainen, joka on sekä kaunis että älykäs, tai ainakin kaunis. Työnantajilla on varaa valita
Kunnianhimosta ja asioista kiinnostuneisuudestakin on ollut vain haittaa, kun töissä palkitaan niitä, jotka hutaisevat asiat pinnallisesti hyvän näköiseksi, ja sitten vaihtavat lennossa toiseen asiaan. Kunnianhimon vuoksi töitä kannetaan pöytään niin paljon kuin tekisi, enkä voi ikinä hyvällä omallatunnolla poistua työpaikalta.
3) Kuvittelin, että ihmiset (myös naiset) saavat olla omanlaisiaan ihmisiä, mutta ttyöpaikoilla törmään kaksi-kolmekymppisiin naisiin, joita ei erota toisistaan edes ulkoisesti. Yksi vanhempi (naispuolinen työkaverini kommentoi kerran myös, että miksi kaikki ovat kuin toistensa kopioita.
4) Kuvittelin, että kun olen aikuinen, olen aikuinen ja saan tehdä itsenäisesti asioita. Nyt jokaisella työpaikalla onkin yhtä nuorta kohti kymmenen suurten ikäluokkien edustajaa, joiden juoksutyttöinä me kolmekymppiset olemme varmaan neljänkymppiin. Sitten meitä nuoremmat ikäluokat kiilaavatkin suoraan heiltä vapautuville asiantuntijapaikoille!
Kommentit (3)
1. Kuvittelin lapsena, että minusta ei ole mihinkään, koska kotona annettiin niin ymmärtää. Myös opettajat vähättelivät, ammatinvalinnanohjaaja ym. Olin alisuorittaja ja " näkymätön" tunneilla.
Opiskelin, valmistuin hyvään ammattiin ja sain heti työpaikan.
2. Ajattelin ettei kukaan poika minusta voi kiinnostua, koska en ollut kaunis.
Sain ihanan miehen.
3. En ajatellut saavani lapsia, äitinikin aina sanoi, että " älä vaan hanki lapsia tuolla luonteella" .
Sain lapsia, ja olen mielestäni hyvä äiti.
4. Katselin vanhempiani alkoholi- ja mielenterveysongelmiensa keskellä, ja ajattelin että aikuisena on varmaan kurjaa.
Paljon kivempaa on aikuisena mitä lapsena luulin.
Näinkin päin voi käydä. Ymmärrän kyllä ap:n näkökulmankin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin lapsena, että en ole äitityyppiä, koska olen epäkäytännöllinen, epäsosiaalinen ja omituinen.
Nyt huomaan, että minulla on maailman ihanin poika, johon minulla on hyvä ja läheinen suhde. Omituisuus on sivuseikka, pääasia että olen aito. :-)
t. ap
Alue: Aihe vapaa
1) Kuvittelin toteuttavani itseäni luovassa ammatissa.
Todellisuudessa totesin, että en ole tarpeeksi hyvä - tai itse asiassa en uskonut itseeni ja jänistin. Kuvataide jäi harrastukseksi, jolle on koko ajan vain vähemmän aikaa.
2) Kuvittelin, että aikuisena on aikaa, rahaa ja mahdollisuuksia tehdä monenlaisia kiinnostavia asioita.
Ei ole.
3) Kuvittelin, että aikuisena on helppoa olle, ettei tarvi enää kärsiä sisäisistä ristiriidoista ja tahtojen taistelusta pään sisällä.
Olin väärässä. En ole edelleenkään selvillä siitä, mitä todella haluaisin. Velvollisuudet tosin peittävät suuren osan ristiriidoista, koska on pakko tehdä jotain, ei tule miettineeksi vaohtoehtoja.