Voiko lapsettomuudesta kärsivää pyytää kummiksi?

En uskaltanut pyytää hyvää ystävääni, joka oli myös kaasoni, lapsen kummiksi, koska heillä oli lapsettomuushoidot menossa.

Olisin halunnut hänet toisen lapsemme kummiksi, mutta he selvästi välttelivät meitä miehensä kanssa (ja yleensäkin lapsiperheitä), joten en uskaltanut kysyä.

Näin jälkikäteen ajateltuna olisihan sitä voinut varovasti kysyä, ja sanoa että ymmärrän kyllä jos ei halua kummiksi. Olisin varmaan kirjoittanut kirjeen tms, voisi olla lapsettomuudesta kärsivälle helpompaa, kun saisi rauhassa sulatella ajatusta ennen kuin sanoisi mitään.

Kyllä mä varmaan pyytäisin. Voihan se olla, että saavat oman vauvan jo vaikka vuoden päästä ja se ihminen on kuitenkin tavallaan sun lapsen kummi aina.

Hän on avoimesti kertonut yrityksestään sinulle, joten varmasti teillä on keskusteluvälit kunnossa. Kysy suoraan, että miltä hänestä ajatus tuntuu. Kerrot, että koska olette hyviä ystäviä, haluaisit hänet lapsesi kummiksi, mutta ymmärrät kyllä jos se tässä tilanteessa tuntuu hänestä vaikealta. Voi myös olla, että ystäväsi ottaa kummiuden suurella ilolla vastaan.



Itselläni on takana monivuotista lapsettomuutta ja nyt monivuotista sekundääristä lapsettomuutta, mutta kummilapsistani olen aina iloinnut.

Kun ei ihmisestä voi tietää, niin asia selviää vain kysymällä. Toinen saattaa sanoa suoraan, ettei tuollaiseen pysty, toiselle kummitätinä oleminen voi olla kunnia-asia. Muotoile kysymys niin, että jätät vastaajalle täyden mahdollisuuden suostua tai kieltäytyä.

nykyinen kahdenlapsen äiti ja viidenlapsen kummi vastaa; pyydä ehdottomasti. Ystävä voi katkeroitua, jos ei edes kummiksi kelpaa...

mutta ainakin yksi ystäväni, jolle lasten saaminen on vaikeaa (ei vielä tiedossa, onko mahdotonta joten toivoa on heillä vielä ja nuoria) suhtautuu asiaan niin, että olisi ihanaa olla edes kummi jos sitä omaa lasta ei saakaan.



Mutta varmasti vaihtelee mielipiteet.

Olen samaa mieltä kanssanne, että vielä loukkaavampaa voi olla jos en pyydä, kun olemme läheisiä. Yritän tehdä selväksi, että ystäväni voi myös vastata ei, jos kummius tuntuisi hänestä raskaalta.



Kiitos kaikille vastaajille!



ap

kummeiksi ja voi elämä, mikä hornaterrori siitä alkoi!



Ainakin nämä lapsettomuuskriisiset sekoittivat täysin käsitykset siitä, mikä kuuluu vanhemmille ja mikä kuuluu kummitädeille.

ja oli hyvä juttu vaikka muuten vähän vauvajuttuja välttelinkin. oli kyse parhaasta ystävästäni ja kieltämättä olisin voinut jopa loukkaantua jos en "edes kummiksi" olisi kelvannut sen kriisin keskellä.



kysy avoimesti ja juttele. hän kyllä sanoo jos ei halua puhua asiasta. muutenkin vinkiksi: kysy kuinka paljon hän haluaa kuulla vauvajutuista, kuinka paljon hän haluaa, että häneltä kysellään hoidon vaiheista jne. älä liiaksi valittele vauva-arjen rankkuutta, siihen sitten toiset foorumit.



meillä sitten hoidot onnistui vuosi kummiapsen syntymästä, nyt leikkivät lapset jo yhdessä. elämä yllättää.