No nyt on synnytetty oikeaoppisesti alakautta. Jos olisin tiennyt mitä seuraa....

riippuu ihmisestä ja tapauksest, kuten varmaan tiesitkin.

että alatiesynnytyksen jälkeen toipuminen kestää noin kauan monellakin? Minä toivuin välittömästi, edes istuminen ei tuottanut hankaluutta. Ja tiedän, että kaikilla ei käy niin hyvin.

täällä omaa ikävää kokemustani. Tuntuu vaan välillä, että alatiesynnytyksen huonoista puolista ei oikein saa edes puhua. Itselläni oli epäilevä ja huono fiilis sen suhteen alusta alkaen, jokin vaisto sanoi, ettei ole hyvä idea. Mutta sitten mulle vakuuteltiin, että on varmasti parempi ratkaisu kaikkien kannalta. No eipä tosiaankaan ollut :(

oli kipuja vielä loka-marraskuussa vaikka lapsi syntyi toukokuussa, oli vaikea seistä, mm. kun nukutin lasta ulkona vaunuihin, olin maassa kyykyssä samalla kun heijasin vaunuja



vähitellen kivut lakkasivat, nyt lapsi 9 ja onneksi vain muisto enää



ison lapsen synnytin (4,5 kg 53,5 cm), olikohan siinä sitten syy kipuihin vai mikä, mutta kauan kesti toipua

lienee suurimmalle osalle oikeasti paras ratkaisu, siksi sitä suositaan. Itseäni kuitenkin ottaa päähän, ettei synnytyssairaaloissa oteta ihmisiä tarpeeksi yksilöinä huomioon, koska kaikille ratkaisu ei todellakaan ole hyvä.

Perätilavauvan halusin sektiolla, koska alatie pelotti. Kaikki toitottivat että kyllä siitä sektiosta selviää ja se on helppoa ymsymsyms. Paskan marjat, monta kk kipeänä, 6kk sektiosta ja alamaha vieläkin arka ja tunnoton yms.

Kun taas alatiesynnytyksestä olin tunnissa liikkeessä, eikä tuntunut missään.

jonka jälkeen tulin pian uudelleen raskaaksi. Olen miettinyt sektiota puoli leikilläni sillä olen hyvin hyvin pettynyt siihen miten palauduin tai tarkemmin en palautunut..

Synnytys oli kuin oppikirjasta, "helppo"ja suht. nopea,tikkejä ei tullut jne.

Mutta mutta..lantionpohjalihakset ovat niin surkeassa kunnossa että seksi ei tunnu miltään,tuntuu niin pahalta sillä olen aina ollut hyvin seksuaalinen ihminen nyt jo miehen kosketus ahdistaa kun pelkään seksiä koska joudun silloin aina uudelleen pettymään itseeni ja kroppaani..

Ymmärrän että nykyinen raskauskin verottaa palautumista mutta tuskin toinen alatie synnytys ainakaan alapäähän positiivisesti vaikuttaa.

Muutenkin tuntuu tosiaan että alatie synnytyksiä hehkutetaan liikaa..Sama se miten se synnytys sujuu jos kroppa sen jälkeen ikuisesti piloilla.

Mutta eihän äiti-madonna saisi näin itsekäs olla ja itkeä kadotetun seksi-elämän tai kroppansa perään.

Sori tää vuodatus...yllätyin itsekin kun tajusin miten pohjalla olen itseluottamukseni kanssa alatie synnytyksen jälkeen.



Nimim: Messuhalli

molemmat melkein 4-kiloisia. Nyt en ottaisi kumpaakaan vaan adoptoisin!!! Onneksi toi vaihe kuuluu nuoruuteen:)

olen ihan samaa mieltä kanssasi !!

En koskaan enää synnytä alakautta, en koskaan.

eikä se kestä normaalia synnytystä, niin ei se sitä tarkoita, että kaikilla on.



Mä ainakin olen istunut molemman synnytyksen jälkeen heti, käynyt itse suihkussa jne. Ekasta oli eppari, joten toki se parani aikansa, mutta ihan normaalisti eikä estänyt elämää, tokasta ei ollut mitään ongelmaa. Ainoa outo tuntemus oli se, kun sisuskalut asettuivat nopean synnytyksen jälkeen vanhoille paikoilleen :) Jotenkin etova tunne.

että tuo lihasten löystyminen johtuu raskaudesta enimmäkseen, ei synnytyksestä. Raskauden aikana pehmytkudokset alkavat löystyä, samoin nivelet, koska kroppa valmistautuu synnytykseen. Tästä syystä esim. jalkojen holvit voivat madaltua, tulee mahdollisia liitoskipuja jne. Tässä vaiheessa ne alapään lihaksetkin alkavat veltostua.



Eli jos Messuhalli suunnittelee taas uutta raskautta, tilanne pahenee kyllä entisestään, vaikka saisit kymmenen sektiota! Ongelma on joidenkin ihmisten heikko lihaskudos, joka palautuu huonosti. Joillakin kudos taas on hyvä, eli ei tule raskausarpia, repeämiä ja vehkeetkin palautuvat hyvin.

Ja vieläkään, yli 17 vuoden jälkeen, en ole toipunut.

Tämä on ihan arkea, monellekin naiselle.



Toinenkin lapsi oli aivan normaalikokoinen eli hiukan yli 3,5 kg. Mutta: repesin synnytyksessä aivan joka suuntaan (väliliha oli leikattu).

Tämän seurauksena on ollut hermovaurio alapäässä, jonka takia seksissä en tunne mitään. En yhtään mitään. Mitä tahansa mies tekee, en tunne mitään. Tämä on aiheuttanut hirveät riidat suhteessamme, koska mies haluaisi seksiä, minä en. Miksi haluaisin sellaista, mistä en saa mitään tuntemuksia?



Mikäli olisin tiennyt, että synnytyksen jälkeen en kykene enää nauttimaan seksistä, olisin jättänyt lapset tekemättä. Olin lapsia tehdessäni nuori, ja seksin menetys nuorella iällä tuntui todella pahalta.

Kukaan ei ymmärrä, miten itsetunto menee matalaksi, kun ei ole naisena enää mitään. Äiti olen, mutta en enää nainen. Minusta ei ole leikkimään enää makuuhuoneessa. Koskaan.

että alatiesynnytys on nyt oikea tapa synnyttää, se vaan sattuu olemaan se luonnollinen tapa synnyttää. Sektiohan on ihmisen keksintö ja varmasti yksilön kannalta tarpeellinen keksintö onkin. Silti vähän karmaisee että sektiosta tulisi joskus joku normaalimpi tapa synnyttää.. Jos lapsen haluaa, täytyy hyväksyä se tosiasia että se pitää uloskin saada kohdusta ja siihen sisältyy erilaisia riskejä. Miten voisi ikinä aina etukäteen tietää miten kenenkin naisen keho kestää raskaudet ja synnytykset?

sektio on ihmisen keksimä tapa synnyttää..



Kun sektio tehdään äidin ja/tai vauvan hengen pelastamiseksi, se on ehdottoman hyvä asia! Valitettava paljon vaan näkee/kuulee tapauksia, kun äiti ei halua/uskalla synnyttää alateitse, jolloin päädytään sektioon. Nykyään ihminen on jo niin paljon vieraantunut "luonnonmukaisesta" elämästä, ettei kestä (minkäänlaista) kipua, edes lyhyttä aikaa.. =(



Aloittajan tapauksessa mielestäni olisi kyllä ollut lääkäriltä asiallista suosittaa sektiota. Jos on jo yksi sektio tehty, on alakautta tapahtuva synnytys usein hyvin riskaabeliä puuhaa.



Enkä (ihan) tuomitse alatiesynnytyksissä puudutuksia käyttäviä äitejä, usein vaan isoimmat komplikaatiot ja "jälkivaivat" johtuvat puudutuksesta yms kipulääkkeistä. Eikä vaan äidille vaan myös vauvalle. Joissakin tapauksissa on varmaankin vaan ihan hyväksi nuo puudutteet, mutta ei niitä kyllä tarvitsisi läheskään niin usein (ja helposti) käyttää.



Tiedän, että tästä nyt moni ottaa herneen nenukkiin ja ryhtyy puolustamaan miksi juuri hänen oli ehdottoman tärkeää saada kaikki mahdolliset piikit ja kaasut..

Jos se synnytys on nii-in kaameeta touhua, ettei sitä yhtä kykene luonnollisesti tekemään, olisi varmaan hyvä silloin jättää siihen yhteen. Suurin osa naisista on kuitenkin ruumiillisesti kykenevä "normaaliin" synnytykseen.



Ja tämä ei nyt ole kannanotto aloittajan lapsilukuun, mielestäni vaan ihmiset on liikaa lääketieteen orjia nykyisin. Ja niitä lääkkeitä käytetään vaikka asiat sujuisi hyvin ilman niitäkin, mutta todellakin on tapauksia, joissa lääkkeiden käyttö on erittäin hyvin oikeutettua.

katsottu, että sitä pitäis kannattaa.

että alatiesynnytys on nyt oikea tapa synnyttää, se vaan sattuu olemaan se luonnollinen tapa synnyttää. Sektiohan on ihmisen keksintö ja varmasti yksilön kannalta tarpeellinen keksintö onkin. Silti vähän karmaisee että sektiosta tulisi joskus joku normaalimpi tapa synnyttää.. Jos lapsen haluaa, täytyy hyväksyä se tosiasia että se pitää uloskin saada kohdusta ja siihen sisältyy erilaisia riskejä. Miten voisi ikinä aina etukäteen tietää miten kenenkin naisen keho kestää raskaudet ja synnytykset?

Olen pahoillani sun puolesta. Arviot eivät sun kohdalla toimineet tarpeeksi hyvin. Eikä tuollaista voi tietää etukäteen, vaikka oliskin tutkittu asiaa...

Tottakai alateitse synnyttäminen on se lähtökohta, ja sektio tehdään vain jos on oikesti syy siihen. Ei isoja leikkauksia tehdä huvin vuoksi. Sun tapauksessa sektio olis ollut tarpeen, mutta minkäs teet.

Oletko käynyt homeopaattilääkärillä??!! Siis sellaisella, jolla on molemmat koulutukset. Onneksi näitäkin Suomesta löytyy muutama ettei tartte mennä ulkomaille.

Tuollainen tuntuu käsittämättömältä, mutta valitettavasti joillekin on käynyt noin ja myös muun tyyppisiä repeämiä ja vaurioita on tullut. Usein juurikin sektion jälkeisessä alatiesynnytyksessä sekä silloin jos toinen lapsi tulee hyvin pian ensimmäisen jälkeen, jolloin lantionpohja ja alapään kudokset ei ehdi palautua riittävästi. Myös ns syöksysynnytykset aiheuttavat useammin pahoja repeämiä ja muita vaivoja, kun normitahdilla etenevät synnytykset.

Nämä ei ole mukavia asioita, eikä niistä kyllä puhuta riittävästi missään foorumeilla! Neuvolassa ei tietenkään voida tällaisista asioista puhua, ettei tule "turhia" synnytyspelkoja.



Uskon, että moni harkitsisi lapsien tekoa (eihän niitä kyllä tehdä), jos tietoa tällaisista komplikaatiosta olisi helpommin saatavilla. Ja miestenkin olisi hyvä tutustua näihin asioihin, jotta ymmärtäisivät jos nainen ei olekaan niin innostunut jälkikasvua harkitsemaan.. Jotenkin tuntuu että miehet ei OIKEASTI ymmärrä mitä tuolla naisen sisuksissa ja alapäässä oikein tapahtuu ja mikä siellä muuttuu lapsen myötä..

että tuo lihasten löystyminen johtuu raskaudesta enimmäkseen, ei synnytyksestä. Raskauden aikana pehmytkudokset alkavat löystyä, samoin nivelet, koska kroppa valmistautuu synnytykseen. Tästä syystä esim. jalkojen holvit voivat madaltua, tulee mahdollisia liitoskipuja jne. Tässä vaiheessa ne alapään lihaksetkin alkavat veltostua.

Eli jos Messuhalli suunnittelee taas uutta raskautta, tilanne pahenee kyllä entisestään, vaikka saisit kymmenen sektiota! Ongelma on joidenkin ihmisten heikko lihaskudos, joka palautuu huonosti. Joillakin kudos taas on hyvä, eli ei tule raskausarpia, repeämiä ja vehkeetkin palautuvat hyvin.

osittain lohduttavasta viestistä, ton perusteella mulla pitäis olla hyvä ja vahva lihaskudos sillä ei tosiaan tullut mtn.repeämää, raskaus arpia kaksi hyvin pientä vaaleaa viirua mutta silti tosiaan velttoa on tavara (kauniisti sanottuna).

Enkä suunnittele uutta raskautta vaan siis olen uudestaan raskaana,näin kävi kun esikoinen oli vasta 2kk. Iloinen olen tästä muutoin kun mutta pelko paikoista ja seksin ikuisesta loppumisesta varjostaa harmittavasta jokapäiväistä elämää.

Nimim:Messuhalli

että tuo lihasten löystyminen johtuu raskaudesta enimmäkseen, ei synnytyksestä. Raskauden aikana pehmytkudokset alkavat löystyä, samoin nivelet, koska kroppa valmistautuu synnytykseen. Tästä syystä esim. jalkojen holvit voivat madaltua, tulee mahdollisia liitoskipuja jne. Tässä vaiheessa ne alapään lihaksetkin alkavat veltostua.

Eli jos Messuhalli suunnittelee taas uutta raskautta, tilanne pahenee kyllä entisestään, vaikka saisit kymmenen sektiota! Ongelma on joidenkin ihmisten heikko lihaskudos, joka palautuu huonosti. Joillakin kudos taas on hyvä, eli ei tule raskausarpia, repeämiä ja vehkeetkin palautuvat hyvin.

Naisille pitäisi kertoa jo koulussa, että katsovat naispuolisten lähisukulaistensa kroppia ja kyselevät raskaudesta ja synnytyksestä. Kudostyyppi kun on periytyvä.

Valitettavasti myös lantionpohjan vaurioiden korjaaminen leikkauksilla on vielä aivan lapsenkengissä. :(

t. vessassa 20 vuotta juossut