No nyt on synnytetty oikeaoppisesti alakautta. Jos olisin tiennyt mitä seuraa....

messuhalliksi itseään tituleeraavalla on pieni vauva ja lisäksi on raskaana?

Eihän kroppasi ole ehtinyt palautua lainkaan edellisestä raskaudesta kun olet raskautunut uudestaan.

Älä nyt vielä masennu, tilanne voi palautua vielä ennalleenkin kun vain annat ajan kulua.

että tuo lihasten löystyminen johtuu raskaudesta enimmäkseen, ei synnytyksestä. Raskauden aikana pehmytkudokset alkavat löystyä, samoin nivelet, koska kroppa valmistautuu synnytykseen. Tästä syystä esim. jalkojen holvit voivat madaltua, tulee mahdollisia liitoskipuja jne. Tässä vaiheessa ne alapään lihaksetkin alkavat veltostua.

Eli jos Messuhalli suunnittelee taas uutta raskautta, tilanne pahenee kyllä entisestään, vaikka saisit kymmenen sektiota! Ongelma on joidenkin ihmisten heikko lihaskudos, joka palautuu huonosti. Joillakin kudos taas on hyvä, eli ei tule raskausarpia, repeämiä ja vehkeetkin palautuvat hyvin.

osittain lohduttavasta viestistä, ton perusteella mulla pitäis olla hyvä ja vahva lihaskudos sillä ei tosiaan tullut mtn.repeämää, raskaus arpia kaksi hyvin pientä vaaleaa viirua mutta silti tosiaan velttoa on tavara (kauniisti sanottuna).

Enkä suunnittele uutta raskautta vaan siis olen uudestaan raskaana,näin kävi kun esikoinen oli vasta 2kk. Iloinen olen tästä muutoin kun mutta pelko paikoista ja seksin ikuisesta loppumisesta varjostaa harmittavasta jokapäiväistä elämää.

Nimim:Messuhalli

Minullakin raskausaikoina on tuntunut alapää ihan löysältä, liian märältä ja jotenkin tunnottomalta. Sain myös kaksi lasta tiheään, 1v 1kk on heillä väliä. Toinenkin syntyi alateitse, ja tajuttoman helposti verrattuna ensimmäiseen. Nyt kun raskaus on ohi ja imetys lopuillaan ("vauva" jo vuoden) on ihan toinen meininki. :)

En enää nauti kaikista asennoista joista ennen nautin, mutta olen taas sitten löytänyt uusia. tsemppiä nyt vaan, älä ahdistu ja anna itsellesi aikaa palautua raskauksista. Äitini (kahdeksan synnytystä läpikäyneenä) sanoo aina, että menee kaksi vuotta, että kroppa tuntuu taas omalta.

että tuo lihasten löystyminen johtuu raskaudesta enimmäkseen, ei synnytyksestä. Raskauden aikana pehmytkudokset alkavat löystyä, samoin nivelet, koska kroppa valmistautuu synnytykseen. Tästä syystä esim. jalkojen holvit voivat madaltua, tulee mahdollisia liitoskipuja jne. Tässä vaiheessa ne alapään lihaksetkin alkavat veltostua.

Eli jos Messuhalli suunnittelee taas uutta raskautta, tilanne pahenee kyllä entisestään, vaikka saisit kymmenen sektiota! Ongelma on joidenkin ihmisten heikko lihaskudos, joka palautuu huonosti. Joillakin kudos taas on hyvä, eli ei tule raskausarpia, repeämiä ja vehkeetkin palautuvat hyvin.

osittain lohduttavasta viestistä, ton perusteella mulla pitäis olla hyvä ja vahva lihaskudos sillä ei tosiaan tullut mtn.repeämää, raskaus arpia kaksi hyvin pientä vaaleaa viirua mutta silti tosiaan velttoa on tavara (kauniisti sanottuna).

Enkä suunnittele uutta raskautta vaan siis olen uudestaan raskaana,näin kävi kun esikoinen oli vasta 2kk. Iloinen olen tästä muutoin kun mutta pelko paikoista ja seksin ikuisesta loppumisesta varjostaa harmittavasta jokapäiväistä elämää.

Nimim:Messuhalli

että sektio lisää huomattavasti riskejä NIILLE SEURAAVILLE VAUVOILLE?



Ihan jees jos vaan yhden haluaa, mutta mitä arpisempi kohtu on, sen vaarallisempaa on uusi raskaus paitsi äidille, myös vauvalle. Tätä vaan monet sektiovöyhkääjät ei millään jaksa ymmärtää. ELi ne riskit ei koske ainoastaan sitä synnytystä, vaan koko raskausaikaa.



Ja niitä riskejä on:



- kohdun repeämisen riski

- istukan irtoamisen riski

- istukan vajaatoiminnan riski ( vaikeuttaa vauvan hapensaantia, voi aiheuttaa vammautumisen)

- istukan kasvaminen kiinni arpikudokseen niin että kohtu menetetään ja pahimmassa tapauksessa äitikin



Tuossa nyt vain ensimmäiset jotka tuli mieleen. Puhumattakaan siitä, että sektio on tällä hetkellä yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista. Ei sellaiseen pitäisi ilman todella painavaa syytä haluta.

Näistä ei vaan puhuta.

Kaikkien naisten täytyy haluta lapsia, ja täytyy synnyttää alakautta.

Ja tämän jälkeen olla timmejä ja nauttia seksistä.



Totuus on toisenlainen.

yhden kerran synnytin alateitse,ja jos en olisi saanut sektioita olisi laps määrä jäänyt yhteen. kolme sektiota läpi käynyt.

En tiedä miten hermovaurioiden suhteen ( ja niitä muuten sattuu sektioissakin, ystäväni menetti alakerran tunnon suunnitellussa sektiossa), mutta ainakin löysyysongelman voi poistaa aika simppelillä leikkauksella.



Mulla ei edes ole mitään ongelmia, mutta olen silti ajatellut, että kun lapsiluku on täysi, käyn näyttämässä ja katsotaan kannattaako sille mitään tehdä.



Ps. myös ikä löysyttää alapäätä, ei se enää 35-v ole kuin nuorella tyttösellä.

ponnistettaessa tunne, mitä tekee ja kuinka kovalla paineella ja sen vuoksi rikkoo alapäänsä.



Kipu on luonnollinen ilmaisija sille, että jokin menee rikki kohta. Eli ilman puudutusta ihminen osaa säädellä synnytyksen kulkua itselleen ja kudoksilleen sopivasti. Ei ponnista liikaa heti vaan tekee sen itselleen ja kropalleen sopivasti, jolloin kudoksilla on aikaa venyä.

että sektio lisää huomattavasti riskejä NIILLE SEURAAVILLE VAUVOILLE?

Ihan jees jos vaan yhden haluaa, mutta mitä arpisempi kohtu on, sen vaarallisempaa on uusi raskaus paitsi äidille, myös vauvalle. Tätä vaan monet sektiovöyhkääjät ei millään jaksa ymmärtää. ELi ne riskit ei koske ainoastaan sitä synnytystä, vaan koko raskausaikaa.

Ja niitä riskejä on:

- kohdun repeämisen riski

- istukan irtoamisen riski

- istukan vajaatoiminnan riski ( vaikeuttaa vauvan hapensaantia, voi aiheuttaa vammautumisen)

- istukan kasvaminen kiinni arpikudokseen niin että kohtu menetetään ja pahimmassa tapauksessa äitikin

Tuossa nyt vain ensimmäiset jotka tuli mieleen. Puhumattakaan siitä, että sektio on tällä hetkellä yksi suurimmista vatsan alueen leikkauksista. Ei sellaiseen pitäisi ilman todella painavaa syytä haluta.

että tiedän noista siksi, että yksi on ikävä kyllä toteutunut kohdallani. Mun sektiot on olleet pakollisia, mutta edelleen ihmetyttää miksi joku väen väkisin sellaiseen haluaa. Ei se mitään herkkua ole, ainakaan verrattuna alatiesynnytyksiin, joita olen myös kaksi kokenut.

Alatiesynnytys on myös lapselle parempi tapa syntyä, jos kaikki menee hyvin. Vaikuttaa immuniteettiin ja on luonnollinen siirtymävaihe kohdusta maailmaan. Ei tule repimällä ulos vaan puskee itsensä maailmaan.

Ei varmaan ole ihan tuulesta temmattu sekään ajatus, että nykyaikana länsimaiset lapset ovat selvästi isokokoisempia kuin vaikkapa 30 vuotta sitten. Lisävaivaksi on tullut selvästi kohonnut raskausdiabeetikkojen määrä ja tämä ei todellakaan aina tarkoita sitä, että nämä raskausajan korkeasta sokerista kärsivät olisivat aina ylipainoisia. Minullekin sanottiin neuvolassa, että "ei sulla varmaan ole, mutta mitataan nyt, kun pitää mitata". Ja olihan mulla. Esikoisen tapauksessa ei mitattu lainkaan ja sieltä tulikin sitten osaston suurin jötikkä, kun kasvua ei oltu kontrolloitu mitenkään.



Raskausdiabetes lisää myös syntyvän lapsen riskiä sairastua diabetekseen myöhemmin elämässään.

Voi, olen pahoillani siitä miten sinulle kävi. Ei tuollaista toivo kenellekkään.



Itsellä esim. kuopuksen synnytys oli ihan naurettavan helppo, kropankin kannalta. Olin entiselläni sen siliän tien ja olo enemmän kuin loistava, olisin vaikka maratonille osallistua seuraavana aamuna. Kätilöt nauroikin mulle kun olin niin pirtsakka ja "ehjä" ja moni ei edes uskonut että olin juuri synnyttänyt.

Esikoisen synnytys oli rankka mutta siitä toipui nopeasti kuitekin, mitä nyt alhaisen hemoglobiinin takia väsytti.



Voimia sinulle kovasti ja hyvää joulua koko perheelle, yritä nauttia kaikesta huolimatta.

Nro 34 siis yritti sanoa että normaali alatiesynnytys voi olla todella helppo ja siitä toipuu heti. Tai ainakin kohtalaiseen aikaan.

Sellaisen toivoisi jokaiselle.

Mulla ei tuttavapiirissä suuria vaurioita kellään. Yhdellä tuli kovat repeämät ja sanoi vielä 8kk jälkeen, että "leikkausarvet tuntuvat" -kyseessä oli kai jonkinlainen syöksysynnytys eli olikohan 3h ensisynnytys.



Itselläni molemmat lapset tulleet alakautta epiduraalin ja kärvistelyn voimin. Esikoinen 14h todella kivulias synnytys, mutta mitään ei revennyt -sattui vaan niin perkuleesti- ja sitten imukupilla vedettiin.



Toinen sitten 2,5h synnytys (käynnistetty) ja poika putkahti maailmaan ilman, että juurikaan "tuntui missään". No, poika oli 2,5kg että lienee osuutta asiaan.



Mä en koskaan, koskaan, koskaan arvioi toisten synnytyksiä. Eihän näissä ole oikeaa ja väärää, hyvää tai huonoa. Ne on kaikki synnytyksiä ja kaikissa on toiveena terve lapsi. Mutta kyllä fakta on se, että lääkärit ja kätilöt tekevät alatiesynnytysten kanssa paljon virhearvioita. Kun on nykyajan tekniikka käytössä, ei mun mielestä pitäisi noit 5-kiloisia lapsia joutua ponnistelemaan niin, että on koko alapää loppuelämän pilalla.

jonka jälkeen tulin pian uudelleen raskaaksi. Olen miettinyt sektiota puoli leikilläni sillä olen hyvin hyvin pettynyt siihen miten palauduin tai tarkemmin en palautunut..

Synnytys oli kuin oppikirjasta, "helppo"ja suht. nopea,tikkejä ei tullut jne.

Mutta mutta..lantionpohjalihakset ovat niin surkeassa kunnossa että seksi ei tunnu miltään,tuntuu niin pahalta sillä olen aina ollut hyvin seksuaalinen ihminen nyt jo miehen kosketus ahdistaa kun pelkään seksiä koska joudun silloin aina uudelleen pettymään itseeni ja kroppaani..

Ymmärrän että nykyinen raskauskin verottaa palautumista mutta tuskin toinen alatie synnytys ainakaan alapäähän positiivisesti vaikuttaa.

Muutenkin tuntuu tosiaan että alatie synnytyksiä hehkutetaan liikaa..Sama se miten se synnytys sujuu jos kroppa sen jälkeen ikuisesti piloilla.

Mutta eihän äiti-madonna saisi näin itsekäs olla ja itkeä kadotetun seksi-elämän tai kroppansa perään.

Sori tää vuodatus...yllätyin itsekin kun tajusin miten pohjalla olen itseluottamukseni kanssa alatie synnytyksen jälkeen.

Nimim: Messuhalli

Älä edes leikilläsi kutsu itseäsi itsekkääksi! Anteeksi jos kysyn tyhmiä, mutta oletko puhunut tästä gynekologillesi?