Muuttuko elämä aina vain vaikeammaksi, kun ikää tulee lisää?

Ja hautajaisia tulee usein vanhemmiten enemmän vastaan.

Taloudelliset huolet lienevät yksilökohtaisia.

Tietää jo, ettei mikään ole ikuista eikä pysyvää, mutta silti elämä jatkuu ja jopa paranee. Tietenkin 80. ikävuoden jälkeen on odotettavissa enimmäkseen ikäviä uutisia, mutta siihen on viisikymppiselläkin vielä 40 vuotta aikaa. Esim. itse olen pitkäikäistä sukua, odotettavissa on, että elän yli 100-vuotiaaksi.



Ei vanhana viitsi enää koohottaa eikä kauhistua asioista, jotka nuorena tuntuivat siltä kuin taivas putoaisi niskaan. Kaikesta selviää. Lisäksi taloudellinen tilanne on paljon helpompi, kun on jo jotakin hankittunakin.

Asenne ratkaisee joka iässä. Itse olen kokenut, että elämä on muuttunut paljon paremmaksi kolmenkympin rajapyykin jälkeen. On rennompaa kaikin puolin, kokemusta ja jonkinlaista viisauttakin on kertynyt.



Toki olen saanut olla terve, samoin kuin suuri osa läheisistäni. Se merkitsee suunnattomasti.



En kaipaa nuoruuttani enkä edes nuorta aikuisuutta. Ei se ainakaan itselläni kovin ruusuista ollut, vaikka tapahtumarikasta olikin.

Olen 45 ja paranee koko ajan. Enää ei ole taloudellisia huolia eikä pikkulapsiajan kiirettä ja väsymystä. On aikaa miehelle ja itselle, harrastuksille ja matkustelulle. Terveenä pysyy hyvillä elintavoilla.

Ajattelin tätä jo nuorena, että minkä takia kokeneimmilla työntekijöillä on isoin palkka, vaikka työnteko on heille kokemuksen, rutiinin ja valmiiden suhteiden takia valtavan paljon helpompaa kuin nuorille. Nyt kun olen itse kokenut, huomaan saman selvästi. Olen paljon nopeampi ja teen laadukkaampaa työtä kuin nuoret. Toki aistien heikentyminen tekee sen, etten enää työskentele yhtä hyvin hälyssä, tarvitsen erityistyölasit yms. mutta se on aika pientä. Ammatissani jatkuva uuden opetteleminen on selviö, se juuri pitää nuorena. Silti rutiineista on paljon apua.

Olen 40-v ihan kohta ja nautin elämästä.



Nuorena olen kohdannut jos jonkinlaista kriisiä ja tuntui,ettei elämästä selviä hengissä. Nämä kriisit ovat kuitenkin kasvattaneet minua ja tässä iässä ymmärrän, että kun yksi ovi sulkeutuu seuraava aukeaa. Se ovi mikä aukeaa ei aina ole hyvä, mutta tiedän myös, että jossain vaiheessa helpottaa, vaikka nyt tuntuisi kamalalta :D



Elämä on ihanaa!

asioiden tärkeys järjestys menee kohdilleen ja pikku murheet eivät hetkauta

Nuorena ahdistuu ja angstaa kaikesta. Aikuisena huomaa että selviää hengissä vähemmälläkin ja joskus on jopa ihan kivaa.

Tietenkin 80. ikävuoden jälkeen on odotettavissa enimmäkseen ikäviä uutisia, mutta siihen on viisikymppiselläkin vielä 40 vuotta aikaa. Esim. itse olen pitkäikäistä sukua, odotettavissa on, että elän yli 100-vuotiaaksi.

Pitkää ikää kenties odotettavissa, mutta laskupää reistailee jo nyt ;)

aina vain mukavampaa, saas nähdä milloin kääntyy toiseen suuntaan. Nuorena olin hirveän arka ja ujo, mitein mitä muut minusta ajattelee ja kaikesta kauheinta oli, jos joku vaikka suuttui jostakin minulle. Pelkäsin siis sanoa, miltä minusta tuntuu ja mitä haluan tehdä, koetin aistia, millaisen vastauksen kysyjä minulta haluaa.



Parin vuoden päästä täytän viisikymmentä. Parisuhde voi ihan hyvin, aikuistuvat lapset näyttävät pärjäävän elämässä hyvin eikä krempatkaan ole niin pahoja, että niistä olisi haittaa. Vielä kun saisi omat vanhemmat uskomaan, että kyllä minä osaan jo elämäni ja raha-asiani hoitaa itselleni mieleisellä tavalla, en halua viettää vapaa-aikaani siivoten ja vanhaa leipää järsien.

50, 60, 70, 80, 90, 100, 110.



Eikö 90 tulekin 80:n jälkeen?



Jos kunto alkaa heikentyä 80. ikävuoden jälkeen ja odotettavissa oleva elinikä on vaikkapa 100, voi olettaa, että se heikentyminen olisi havaittavissa noin 90-vuotiaana. 50-vuotiaalla on siihen 40 vuotta aikaa.