Lue keskustelun säännöt.
uskoto jonkilaiseen kuoleman jälkeiseen elämään, vaikka et välttämättä jumalaan??
25.11.2011 |
Eli uskovatko ihmiset todella että kun kuolee..häviää kokonaan kaikkialta. eikä päädy minnekkään? eli toisin sanoen ei kukaan usko että ihmisellä on sielu (sielu = vain ja ainoastaan elämän henki joka kohtaa jumalan kuoleman jälkeen)
se että ihmiset on keksinyt sielulle sun tuhat muuta merkitystä on typerää tunneperäsitä ajattelua. ihmisen sydänkin on vain verta pumppaava lihas. kaikki empatia ja tunne on aivoissa.
Kommentit (21)
En usko jumalaan, en sieluun kuin se on raamatussa kuvailtu, en taivaaseen, mutta uskon elämään kuoleman jälkeen. Elämällä kuoleman jälkeen / uudelleensyntymisellä ei ole mielestäni mitään tekemistä uskonnon kanssa. Jumalaa ei ole, on vain maailmankaikkeus, jota ihmismieli ei pysty käsittämään. Jumala ja uskonto on tekaistu täyttämään ihmisen mielessä oleva aukko siitä, miten kaikki alkoi. Ja on näyttänyt toimivan. Jos painavin todiste jumalan olemassaolosta on raamattu, niin aika heikkoa on mielestäni joku saada käännytettyä, mutta kun lapsesta alkaen kasvatetaan esim lestadiolaisessa perheessä, koulussa ollaan uskonnontunneilla jne, niin se jää takaraivoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle sielun käsitteeseen ei sisälly, että sen tarvii mennä jumalan luokse. Se on enemmänkin ihmiset sisin, persoonallisuus, tietoisuus, elämän henki, ne kaikki yhdessä. Mun mielestä sielu sopii sen nimeksi, jonkun muun mielestä ehkä joku muu kuvaa paremmin. Sieluhan on kyllä uskonnollienn käsite. Itse en vain miellä sitä ihan niin.
En oikeastaan tiedä, uskonko sieluun, haluaisin uskoa johonkin syvempään ihmisen persoonan määrittäjänä kuin siihen, mikä on fyysistä, nähtävissä ja mitattavissa. Pidän kuitenkin todennäköisimpänä, että kuoltuamme me vain katoamme. Elämä lakkaa, kun ruumiin kokonaisuus tai sen tärkeä osa, lakkaa toimimasta. Uskon katoavami kuoltuani kokonaan. Niin kauheaa kun se onkin.
Kiinnostaa, että minne ihminen siirtyy sitten kuolemansa jälkeen sun mielestä. Terveisin kiinnostunut. Olen aina kiinnostunut ei-uskonnollisista maailmanselityksistä. Ja joskus uskonnollisistakin. etenkin mytologiat on kiinnostavia. Niissä on joskus jotain todella aitoa ihmisyydestä.
Niin ja pysyykö se samana ihmisenä?
kerrottuna tässä pienessä dokumentissa, aika valaisevaa mielestäni. http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=11794
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntyisin mielelläni uudestaan jonnekin muualle, etenkin jos saisin olla sama ihminen kuin nyt. Ainakin perustaltani (kokemukset ei tietenkään olisi samat eikä ne asiat, jotka syntyyn kokemuksesta). Se olisi itse asiassa kamalan ihanaa kokeilla erilaisia elämiä. Ehkä jopa olla toisessa elämässä joku muu ihminen. Fikumpi, kauniimpi, kiinnostavampi, haluttavampi. Harmi vain että edellisiä elämiä ei muista, jos niitä edes on. Vai voiko joku sanoa muistavansa edellisen elämänsä.
Muuten, eikö valaistumiseen ja eteenpäin pääsemiseen tavallaan vaadittaisi, että muistaa edelliset elämänsä ja oppii niiden virheistä ja huonoista teoista? Muutenhan aloittaa oppimisen aina uudestaan, jokaisessa uudelleensyntymässä eikä koskaan pääse valaistumaan... Vai olisko se jotenkin niin, että ne jotka on oppinut jotain edellisessä elämässä, saa taipumuksen ajatella samoin uudessa elämässä.
on todella puolueellinen siinä, millaisia kuolemanjälkeisiä kokemuksia se välittää eteenpäin. Se on kristillinen kanava, joten sen tehtävä ei olekaan esittää täysivaltaista kuolemanjälkeisten kokemusten kenttää vaan vain ne kristilliset. Varmasti kaunis kokemus silti miehelle :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapsesta alkaen kasvatetaan esim lestadiolaisessa perheessä, koulussa ollaan uskonnontunneilla jne, niin se jää takaraivoon.
vaan, että uskonnontunneilla ei mitään jumalapropagandaa taota takaraivoon. Ehkä joskus, ei enää.
Kuollessa elimistö lakkaa toimimasta, alkaa hajota ja hautaamisen/tuhkaamisen myötä palaa osaksi luonnon kiertokulkua. Aivotoiminnan loppumisen jälkeen ei ole enää mitään "sielua". Kaunista ja yksinkertaista, ja ah niin lohdullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Mielestäni erittäin lohdullinen ajatus että kuoleman jälkeen ei ole mitään erillistä sielujen elämää. Täydellinen rauha.
En usko joulupukkiin, jumalaan, lohikäärmeisiin, puhuviin sipuleihin tai mihinkään muuhun humpuukiin. Uskonnot ovatkin suurinpiirtein pahimpia mielisairauksia mitä maailmassa on. Eikä kuoleman jälkeen ole mitään siirtymää, tietenkään. Sama kun liiskatun hyttysen ja yliajetun hiiren kanssa, kuollut on kuollut eikä mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja uskon näin erittäin vahvasti. En tiedä missä muodossa se kuoleman jälkeinen on, enkä missä, mutta jotain siellä "toisella puolella" on.
Olisihan se kiva uskoa että näkisi vielä läheisensä kuoleman jälkeen. Tähänhän kai uskonnot perustuvat. Mutta ei. Satua se on. Kuoleman jälkeen on kaikki on loppu sen ihmisen osalta. Parempi hyväksyä tämä ja elää täysillä niin kauan kun elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vain ymmärrä mikä osa ja minkä aineen välityksellä ihmisestä voisi säilyä niin että siinä olisi mitään enää minun tietoisuudestani, luonteestani.... Kaikki tämä kun on minulla aivotoiminnassa ja se loppuu!
Tietenkin energia joka kehooni on varastoitunut ja lopulta myös sen molekyylit päätyvät johonkin uuteen kiertoon.
En usko joulupukkiin, jumalaan, lohikäärmeisiin, puhuviin sipuleihin tai mihinkään muuhun humpuukiin. Uskonnot ovatkin suurinpiirtein pahimpia mielisairauksia mitä maailmassa on. Eikä kuoleman jälkeen ole mitään siirtymää, tietenkään. Sama kun liiskatun hyttysen ja yliajetun hiiren kanssa, kuollut on kuollut eikä mitään muuta.
Hyvää joulua sinullekkin.
Kokemuksen vuoksi uskon yliluonnolliseen ja kuoleman jälkeiseen elämään.
kun meitä nyt kuitenkin jo 7 miljardia?
Jälleensyntymä valaistumiseen asti käy minun järkeeni.
Ruoho rehottaa hautani päällä, madot pulskistuu ja ruokkii taas tipejä jne jne. Kierrätystä!
Ateisti hei? Kiinnostaa, että minne ihminen siirtyy sitten kuolemansa jälkeen sun mielestä.
Ateistin mielestä kuoleman jälkeen ihminen lakkaa kokonaan olemasta. Ihmisen itsensä näkökulmasta tilanne on se kuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan. Moni ilmeisesti jotenkin uskoo että se ateisti kelluu jossain avaruudessa harmitellen että hitto vie kun en tullut uskoneeksi jumalaan ja nyt leijun täällä. Todellisuudessa ateismin mukaan kaikki kyllä vaan katoaa, ja samalla menee harmitus. Mikä on sinänsä ihan lohdullista =).
valaistumiseen asti käy minun järkeeni.