Lue keskustelun säännöt.
Kyllähän suurperheet selviytyvät maksuista ja blaa blaa
07.10.2011 |
mitä sitten vaikka talous toimiikin? On lämmin talo ja jotain muiden vanhoja riepuja päällä? Ollaan suht koht terveitä ja ruokaa pöydässä? Siihen se jääkin. Lasta saatetaan kiusata koulussa, mutta vanhemmat eivät välitä; synnyttäjä rypee kotitaloustöissä ja tienaaja keskittyy työssä käymiseen. Lasten henkinen hyvinvointi on täysin retuperällä. 'Mitä siinä valitat, mullahan se tässä on vaikeaa, sun vaikeudet nyt mitään ole' toteaa hieltä haiseva, naiseutensa jo vuosikymmeniä sitten menettänyt itseinhoinen punkero jota äidiksi pitäisi kutsua.
Lasten tehtailu tulisi kieltää! On ihmiselämillä leikittelyä toteuttaa lisääntymisviettiään lapsista välittämättä!
t. 8. lapsi joka ei käy vanhempiensa haudoilla
Kommentit (19)
Äh, ei näin huonoon jaksa edes ruveta kommentoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi monet tekevät liikaa lapsia suhteessa jaksamiseensa. Siis eivät jaksa hoitaa, vaan kunnan kodinhoitaja hoitaa. (Kunnan kodinhoitaja sanoi käyvänsä noissa suurperheissä, kun äidit siellä niin väsyneitä.)
En käsitä ollenkaan.Ne äidit sitten ovat ihan kuin jotain hyväntekijämarttyyreitä.
Sodan jälkeen Tampereelle tehtiin sotarammoille taloja. Niihin pääsi myös terveitä, mutta suuriperheisiä. Miksi ihmeessä niitäkin hyysättiin?
Muilta perityt vaatteet, vieläkö pitää selventää? Ulospäin näytetään että menee niin hyvin että.
Äh, ei näin huonoon jaksa edes ruveta kommentoimaan.
surkeaa olla.
Mummollani oli 10 sisarusta ja hän aina voivotteli, miten kamalaa hänen äidillään olikaan. Itse teki vain yhden lapsen ihan siksi, että varmaan jaksaa kunnolla hoitaa.
sitä kyllä riittää. Suurperheen lastentekokone voi aina vetäytyä suuren työtaakkansa taakse, vaikka olisi luonteeltaan miten veemäinen ihminen tahansa. Ikuinen ja loputon sankari, jota kenenkään ei käy kyseenalaistaminen.
miksi monet tekevät liikaa lapsia suhteessa jaksamiseensa. Siis eivät jaksa hoitaa, vaan kunnan kodinhoitaja hoitaa. (Kunnan kodinhoitaja sanoi käyvänsä noissa suurperheissä, kun äidit siellä niin väsyneitä.)
En käsitä ollenkaan.Ne äidit sitten ovat ihan kuin jotain hyväntekijämarttyyreitä.
Sodan jälkeen Tampereelle tehtiin sotarammoille taloja. Niihin pääsi myös terveitä, mutta suuriperheisiä. Miksi ihmeessä niitäkin hyysättiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin minulla on vain yksi sisarus, eikä meistäkään olleet vanhemmat juuri kiinnostuneita. Äiti oli masentunut, isää kiinnosti vain ura. Minua kiusattiin ja veljeni oli kiusaaja. Joten ei se aina niin mene, että pienten perheiden lapset saisivat parempaa hoitoa ja enemmän huomiota.
mutta on vastuutonta tehdä hirveä liuta lapsia vaikka voisi tehdä vähemmän, ja antaa heille paremman elämän.
ap
niin minulla on vain yksi sisarus, eikä meistäkään olleet vanhemmat juuri kiinnostuneita. Äiti oli masentunut, isää kiinnosti vain ura. Minua kiusattiin ja veljeni oli kiusaaja. Joten ei se aina niin mene, että pienten perheiden lapset saisivat parempaa hoitoa ja enemmän huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalla haukutaan että suurperheet saastuttaa ja kuluttaa ja toisaalla että vaatteet pitäisi ostaa uutena. Just...
No joo, en ymmärrä miksi pitäisi pistää rahaa uusiin vaatteisiin kun parempia saa halvemmalla käytettynä. Mulla on vauvalla parhaimmillaan 10.llä lapsella olleita lähes 40v vanhoja potkareita joissa ei edes värit haalistuneet ja jälleenmyyntiarvokin enemmän kuin h&m-rytkyt kaupassa maksaa. Surkeeta.
Muilta perityt vaatteet, vieläkö pitää selventää? Ulospäin näytetään että menee niin hyvin että.
Äh, ei näin huonoon jaksa edes ruveta kommentoimaan.
ja toinen ääripää elää sen yhden lapsen kanssa silottaen kaiken norm.vastoinkäymisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väsähtänyt lehmä nyt viitsinyt mistään hakea, sen kuin soitteli sukulaisilta vanhoja, tuskin teki sitäkään, vaan sukulaiset rahtasi vaatteita säälistä...rutkut nyt oli milloin mitäkin, enimmäkseen hävettäviä ryysyjä.
Toisaalla haukutaan että suurperheet saastuttaa ja kuluttaa ja toisaalla että vaatteet pitäisi ostaa uutena. Just...
No joo, en ymmärrä miksi pitäisi pistää rahaa uusiin vaatteisiin kun parempia saa halvemmalla käytettynä. Mulla on vauvalla parhaimmillaan 10.llä lapsella olleita lähes 40v vanhoja potkareita joissa ei edes värit haalistuneet ja jälleenmyyntiarvokin enemmän kuin h&m-rytkyt kaupassa maksaa. Surkeeta.
Muilta perityt vaatteet, vieläkö pitää selventää? Ulospäin näytetään että menee niin hyvin että.
Äh, ei näin huonoon jaksa edes ruveta kommentoimaan.
Ja luonnollisestikin oikeus olla väsynyt tai kärsiä mistään ongelmista päättyy samantien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tän synnyttäjän pää oli kilahtanut jossain määrin jo aikaa ennen minun syntymää. Kyse on varmaan kroonisesta väsymyksestä/masennuksesta mikä muokannut persoonaa aika tavalla. Ongelmat oli selkeästi jääneet päälle jo aikaa sitten. Mitään lämmintä suhdetta ei ollut, vaikka itse lapsena kovasti yritin.
Ja luonnollisestikin oikeus olla väsynyt tai kärsiä mistään ongelmista päättyy samantien.
samanlainen tausta kuin ap:llä, minä olin 6. lapsi 8:sta. Meille erona, ettei äiti oikein jaksanut mitään tai kului useita vuosia, kun oli pahasti masentunut:( Sisaruksillani ja minulla on ollut todella kivikkoinen tie aikuisuuteen, kun lapsuus oli traumojen täyteinen. Ymmärrän sinua ap:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kokenut lapsuuttani ankeana tai onnettomana. äitini ja isäni olivat terveitä ja huolehtivat meistä. Tämä sama kokemus on myös nuoremmilla sisaruksillani. Voisiko tämänkin asian ajatella jotenkin muuten kuin mustavalkoisesti (suurperhe=ankea kasvuympäristö). Masentuneet äidit/isät tai alkoholistiäidit/-isät ovat ihan yhtä huonoja kasvattajia pienessä kuin isossakin perheessä (toki kärsijöitä on enemmän isossa perheessä).
Meillä päin kotipalvelun työntekijät eivät työskentele juuri lainkaan tavallisissa lapsiperheissä (eivät suurissakaan) vaan päihde- ja moniongelmaisissa perheissä.
ja jos oli niin niitä oli muilla. Alkupään sisarukset muistavat lapsuutensa enimmäkseen hyvänä asiana, silloinhan vanhemmat ovat jaksaneet ja jakaneet enemmän aikaa lapsille. Toista se on meillä pahnan pohjimmaisilla (8.) jotka joutuvat kohtaamaan vanhentuvat, katkeroituneet ja väsähtäneet ylisuoriutujat.
Lapsuuteen kuului mentaliteetti 'hys hys kotiasioista ei kerrota ja meillä on kaikki hyvin, eikö olekin?' johon nyökyteltiin päätä ja siloteltiin reppanavanhempien ankeutta ja kannettiin sitä tuskaista elämisen taakkaa jatkuvina päänsärkyinä ja vatsaoireina. Mutta meillähän oli vain helppoa...mikä lasta nyt vaivaisi kun on katto pään päällä?
En kokenut lapsuuttani ankeana tai onnettomana. äitini ja isäni olivat terveitä ja huolehtivat meistä. Tämä sama kokemus on myös nuoremmilla sisaruksillani. Voisiko tämänkin asian ajatella jotenkin muuten kuin mustavalkoisesti (suurperhe=ankea kasvuympäristö)
mutta koska tiedostan, että en jaksaisi panostaa kolmeen lapseen niin sitä kolmatta ei tule. Teen surutyötä asiasta. Jaksamistani en voi muuttaa.
Ällöttää nuo suurperheelliset. Silmieni eteen en saa muuta kuin jatkuvan nussimisen ... ja onnettoman elämän..
'masentuneen' perheen piikkiin, mutta ei. Vanhemmat olivat kaikkien silmissä hyvin uutteria ja aikaansaavia ihmisiä. Ulospäin näytettiin aina hymynaamaa ja kylässä me lapset istuttiin kuin kirkossa.
Näin jälkikäteen voisi terveydestä sanoa yhtä ja toista, mutta heidät tunnetaan erittäin järkevinä ihmisinä.
Että samaa mieltä, sun vanhempien olis pitänyt jättää lapsien tekeminen seitemään?