Oletko uskaltanut hypätä pois oravanpyörästä,
ja lähtenyt tekemään jotain sellaista missä toimeentulo on ehkä epävarmaa, ja olet lähtenyt pois kaikesta siitä mihin olet tottunut?
Huh huh mikä lause hirviö.. Ajan takaa sitä, että mistä löysit rohkeuden ja voimavarat unelmasi toteuttamiseen?
Olen palaamassa vuoden päästä takaisin hektiseen työelämään, ja miltei päivittäin pyörii päässäni ajatus muutoksesta. En todellakaan haluaisi antaa lapsiani vieraille hoidettavaksi.
Liike-idea minulla jo on, mutta se vaatisi pää-omaa ja muuton n.300km. päähän. Mieheni on mukana ajatusleikissä, mutta en ole varma pysyisikö hän loppupelissä mukana rinnallani, jos unelmani toteutuminen mahdollistuisi..
Mutta kertokaa, jos joku on unelmansa " paremmasta elämästä" toteuttanut?
Kommentit (6)
Minä pidän vapaa-ajasta, siitä että saa nukkua myöhään muulloinkin kun v-loppuisin, ehtii harrastaa, tavata ystäviä, viettää sellaista " rentoa elämää" :)
Taloudellisesti toki " häviää" , mutta elämänlaatu paranee huomattavasti...!!!:) Kaikkeen tarpeelliseen on kuitenkin rahaa, ja myös matkusteluun, ulkona syömiseen jne. jne.
Mitä enemmän on aikaa, sitä enemmän ehtii myös " säästämään" , eli tekemään ruuat alusta alkaen itse, leipomaan, järjestelemään matkat, majoitukset ymv. edullisesti ennen matkalle lähtöä jne.
Myös pari-/perhe suhteet voivat hyvin, kun ei tarvitse koko ajan olla menossa ja väsynyt.
Nämä ovat valinta kysymyksiä. Mutta muista että yrittäjät monesti paiskivat 24/ töitä... :(
Itseasiassa oma unelmani vaatisi tosiaan läsnäoloani lähes 24h, mutta ei olisi ns, tylsää sisätyötä, ja lapseni voisivat olla mukana ja läsnä koko ajan, mikä olisi minulle tällähetkellä tärkeintä!
Pelottaa oikeasti palata töihin, koska tunnen arvomaailmani lasten myötä muuttuneen niin paljon, etten luultavasti ole enää ihan oikea kenkilö aiempaan työhöni..
-ap-
Monien ihmisten elämähän on varsin sisällötöntä ennen lapsia ---> useilla lähinnä vain uran luomista...
Mutta mikään ei ole niin tärkeätä kun omat lapset, en ymmärrä miten joku voi laittaa esim. oman uransa lasten edelle. Säälin lapsia, jotka ovat pitkiä päiviä hoidossa, usein siksi että saadaan se ylisuuri asuntolaina lyhennettyä tmv:(
Lapset kaipaavat LÄSNÄOLOA, ja vaikka esim. maatiloilla vanhemmat ova " aina" töissä, ovat he kuitenkin saatavilla koko ajan. Jos sinulla vastaava ammatti (=esim. kotona tehtävä työ tmv. kun mainitsit lasten voivan olla koko ajan läsnä) niin valitse ihmeessä se!:)
En ymmärrä tätä nykyajan menoa, lapset seitsemän jälkeen tarhaan, haku lähempänä viittä, hirveällä hopulla kauppaan ja ruuan tekoa, vanhemmat työpäivän jälkeen väsyneitä, sitten hetki " yhdessä oloa" ja lapset nukkumaan, vanhempien yhteinen aika, ja kaadutaan sänkyyn. Viikonloppuisin pitäisi sitten ehtiä mummolaan ja tehdä sata muuta rästissä olevaa asiaa...
Ihan älytöntä... Minä en tuohon koskaan aio alistua. Toinen/molemmat vanhemmat voivat tehdä lyhennettyä työviikkoa, ja joissakin työpaikoissa onnistuu myös se, että tekee muutaman päivän/vko pidempää päivää ja on vapaalla sitten loppuviikon... Elämä on valintoja!:)
Minulla on liike-idea, jonka aion vielä toteuttaa. Voin olla paljon kotona, tosin on kausia jolloin töitä on paljon, mutta myös kausia jolloin olen paljon kotona. Haluan, kun lapset kasvavat, olla kotona kun he lähtevät kouluun ja olla myös kotona kun he tulevat koulusta. Tätä työtä myös on aikomus tehdän eläkeikään asti, mikäli innostusta riittää. Paras ratkaisu minulle ja perheelle. Aion olla niin rohkea että uskallan kokeilla :) Minun mottoni on että jos ei ota koskaan riskejä, ei mitään saakaan.
Onnekkaita ne, jotka asuvat muualla...
On niitä töitä muuallakin, palkka tosin saattaa tippua, mutta niin myös menot. Monella on myös mahdollisuus nykyään tehdä etä-töitä, jos vaan jaksaa selvittää/suunnitella asiaa, silloin tällöin työpaikalla käyminen onnistuu kauempaakin.
Pk-seudulla hyvinvointi on muutenkin huonompaa (terveydenhoito, luokkakoot isoja jne. ) verrattuna pienempään paikkakuntaan.
Mutta kunin tehköön tavallaan, itse en aio muuttaa koskaan pk-seudulle asumaan, se on mielikuvissani harmaa, kiireinen, stressaantunut, ei onnellisten ihmisten paikka. Minulla tulee aivan eri mielikuvat jos puhutaan esim. Naantalista, Tampereestä, Kuopiosta... :)