Alakoulussa oli kuulemma sanottu, että jos ei kertotaulukokeista
saat tiettyä arvosanaa muutaman kerran yrittämisellä, niin jää luokalle. Arvosana "hyväksytty" ei siis riitä, sen pitää olla "hyvä". Meillä 70-luvulla koulussa systeemi oli tuollainen, mutta tosiaanko edelleen? Yhden matematiikan osa-alueen pitää olla enemmän kuin hyväksytty, olivat muut osa-alueet sitten miten hyviä tahansa? Vai olikohan opettajalla musta huumorintaju ja lapset ottaneet liian tosissaan?
Kommentit (5)
ehkä aika kärjistetysti sanottu...
Muta tosiasia on, että elli kertotaulua hallitse ristiin rastiin ulkoa, niin se hankaloittaa matikan opiskelua jatkossa radikaalisesti...
T. Ope
mä olen opiskellut lukiossa pitkän matikan ja silti mä lasken monet kertolaskut päässäni, en siis muista niitä ulkoa mutta lasken nopeasti! ;o)
Normaalilapsi oppii sen ihan kevyesti ja sitten helpottaa laskua jatkossa. Ihan turhaa laitetaan energiaan taisteluun siitä, että sitä ei tartte osata. Se on ihan hyvää aivojumppaakin.
Pankaa ne lapsenne vaan opettelemaan ne kertotaulut ja sillä sipuli. Turhat pölinät pois. Lapset sekoo, jos osa aikuisista alkaa olla sen asian puolella, että joo, ei sun tartte sitä kertotaulua osata! Teette karhunpalvelusta. Monelle lapselle se kertotaulun opetteleminen ja osaaminen on ihan kivaa puuhaa. Te teette siitä sen oppimisesta ei tavoiteltavaa ihan omalla asenteellanne. Moni tykkää kertotauluBINGOSTAkin. Älkää pilatko heidän iloaan!
mä olen opiskellut lukiossa pitkän matikan ja silti mä lasken monet kertolaskut päässäni, en siis muista niitä ulkoa mutta lasken nopeasti! ;o)
Eihän sitä voi kukaan muu tietää, muistaako sen ulkoa vai laskeeko.
Olen tavannut matematiikan tohtoriopiskelijan, joka jollakin eri sivuaineen kurssilla joutui ensimmäistä kertaa opiskeluaikanaan jotain muistamaan. Siihen asti matemaattisissa aineissa oli pärjännyt lahjakkuudella ja päättelemällä.
kertotaulun osaamattomuuden takia ei jää luokalleen.