Ärsyttää ihmiset jotka ei vastaa

taas ärsyttäis olla puhelimen tai fb:n orja...

siinä mielessä kaipaan lankapuhelin aikaa, jolloin ei ollut mitään velvollisuutta istua luurin vieressä vastaamassa, vaan vastattiin jos kotona satuttiin olemaan

joille nyt ei vaan kiinnosta vastata...

olen yksi joka ei aina vastaa tekstareihin. Mä vaan inhoan sitä näpyttelyä, mielluummin vaikka soitan takaisin. Ja toivon että mulle mielluummin soitetaan kuin tekstaillaan. Enkä aina vastaa puheluunkaan, ja ssaatan unohtaa soittaa takaisin. Jos on lasten kanssa joku juttu kesken, vaipanvaihto tai nukutus tai jos olen ulkona tai muualla niin en vältäämättä edes kuule.

niin ei luulis olevan kovin vaikeaa vastata jos joku on viestin sinne kirjoittanut. en mäkään aina ihan salamana vastaa mut vastaan kuitenkin heti kun mahdollista. musta se on kohteliasta.



ja sama on tekstareiden ja soittojen kanssa, vastaan kyllä ellei ole vaikea paikka, kuten kaupan kassalla, vauvaa syöttämässä/nukuttamassa/vaippaa vaihtamassa. tms. kyllä nyt jonkunlaiset käytöstavat pitää olla ja ihmiset pitää huomioida oli heillä sitten kuinka tyhmät jutut tahansa. jos ei kiinnosta niin sitten kannattaa hankkiutua eroon moisista tyypeistä.

taas on epäkohteliasta laittaa tekstari ja sitten odottaa siihen heti vastausta. On paljon helpompi vastata siihen puheluun kuin tekstariin, ja monesti tuntuu erittäin tyhmältä sopia vaikkapa kaverin kans tapaamisesta tekstarilla, koska se vaatii sitten tekstareita ainakin sen kolme kappaletta, kun taas soittamalla asia selviäisi puolessa minuutissa.

Tuntuu että yksityishenkilöiltä odotetaan nykyään samaa tavoitettavuutta kuin työelämässä. Ei käy. Välillä haluan olla ihan rauhassa, joten laitan puhelimen äänettömälle. Ja fb.ssa en lkäy kuin pari kertaa viiossa. Ystävät on tärkeitä, mutta en silti ihan aina ole tavoitettavissa. Enkä oleta että ystävätkään aina vastaavat mulle HETI .

T. Se hidas vastaaja

joten näpyttelen mielelläni tekstareita ja vastaankin sillä tavoin aina nopeasti. Sen sijaan fb:tä en käy kurkkaamassa kuin ehkä kerran päivässä maksimissaan ja sitä kautta helpommin unohtuu vastailla.



Meitä ihmisiä kun on niin moneksi!

todella kiukkuisesti, oli mistä vaan kyse, sama juttu, no- en kirjoita mielipiteitäni enää ikinä!!!

... olla tavoitettavissa 24/7. Joten siinäpä ärsyynnyt.



Facessa käyn kerran viikossa. Päivät olen töissä, ajan autolla paljon, jolloin ei tekstailla tai vastailla puhelimeen. Öisin minä nukun ja puhelin on äänettömällä

Hups, voi olla ärsyttävä huomata ettei se maailma pyörikkään oman navan ympärillä, ei edes kavereidesi.

fb:ta, kirjotellut sinne ym. mutta ei p..kele saa vastattua mun viestiin jossa on vielä kysymys. eräs kaveri ei aina viitsi vastata kännyyn, laittaa vaan "hiljennä" jos ei jaksa vastata - sen ymmärrän, teen joskus itsekkin niin.

kännykän kanssa lankapuhelin aikaa. Jätän pyhelimen kotiin, kun lähden vaikka kaupoille. Ja jos puhelin mukana, niin jätän autoon. En ala kaupassa kalkattaa omia asioita. Enkä muuallakaan julkisessa tilassa.



Mokkula oli käytössä kaks vuotta. Nyt lopetin sen lystin. Aikasemmin oli mökilläkin aika tietokone mukana, mut enää ei tartte ottaa. Ihana vapaus :) Oltiin syyslomaviikko mökillä, niin jo oli fb:ssä huudeltu, et missä olet? Mökillä kännykäkin on äänettömällä takan päällä. Välillä vilkasen jos vaikka isommat lapset ovat koittaneet ottaa yhteyttä. Muista puheluista ja viesteistä en välitä ellei jollain ole joku hengen hätä.



Puhelimessa puhumisesta en välitä yhtään ja huomaan, että se on aina vaan vastenmielisempää. Jonkun puhelun soitto voi kestää viikon, kun en vaan pysty. Muuten olen kyllä sosiaalinen ja puhelias :D Moni ei varmaan ees arvais mikä kammo mulla on puhelimeen.

kännykän kanssa lankapuhelin aikaa. Jätän pyhelimen kotiin, kun lähden vaikka kaupoille. Ja jos puhelin mukana, niin jätän autoon. En ala kaupassa kalkattaa omia asioita. Enkä muuallakaan julkisessa tilassa. Mokkula oli käytössä kaks vuotta. Nyt lopetin sen lystin. Aikasemmin oli mökilläkin aika tietokone mukana, mut enää ei tartte ottaa. Ihana vapaus :) Oltiin syyslomaviikko mökillä, niin jo oli fb:ssä huudeltu, et missä olet? Mökillä kännykäkin on äänettömällä takan päällä. Välillä vilkasen jos vaikka isommat lapset ovat koittaneet ottaa yhteyttä. Muista puheluista ja viesteistä en välitä ellei jollain ole joku hengen hätä. Puhelimessa puhumisesta en välitä yhtään ja huomaan, että se on aina vaan vastenmielisempää. Jonkun puhelun soitto voi kestää viikon, kun en vaan pysty. Muuten olen kyllä sosiaalinen ja puhelias :D Moni ei varmaan ees arvais mikä kammo mulla on puhelimeen.

Ei se maailma ole ennenkään ilman minua pysähtynyt, joten ei voi olla kovin kamalaa, jos minua ei tavoita aina ties millä viestintävälineellä.

mutta jos kaverilta kysyy jotain niin miksei se vastaa? En nyt mitään hirmu tärkeää kysynyt mutta silti oletan saavani siihen parissa päivässä jonkinlaisen vastauksen, eihän siihen menisi kun n.20 sekuntia hänen ajasta. Kuitenkin siellä fb:ssa surffailee.



Ap

mä en yleensä vastaa semmosten puheluihin, jotka jaarittelevat. Kyllä asiat pitää saada puhuttua alle 20 minuutissa noin yleensä.



Tekstareihin vastaaminen mulla saattaa unohtua jos luen tekstarin enkä heti pääse vastaamaan.

Tuntuu että yksityishenkilöiltä odotetaan nykyään samaa tavoitettavuutta kuin työelämässä. Ei käy. Välillä haluan olla ihan rauhassa, joten laitan puhelimen äänettömälle. Ja fb.ssa en lkäy kuin pari kertaa viiossa. Ystävät on tärkeitä, mutta en silti ihan aina ole tavoitettavissa. Enkä oleta että ystävätkään aina vastaavat mulle HETI .

Olen ihan samaa mieltä tämän kirjoittaneen ihmisen kanssa!

Vapaa-ajallani haluan itse päättää, olenko tavoitettavissa vai en. Jos jollain on oikein tärkeää asiaa, soittakoon uudestaan.

Minulla ei aina ole puhelinta mukana. Tai en kuule sitä. Tai olen uimahallissa tms., jossa ei voi vastata.

Viesti saattaa tulla niin pahaan saumaan, että ehdin lukea sen, mutta en vastata. Sitten niitä viestejä onkin tullut parin tunnin sisällä useita ja se yksi unohtuu ja hautautuu muiden joukkoon.

Sitten on pari hyväksikäyttäjätuttavaa, joille en viitsi vastata puheluihin. He eivät ikinä soita kyselläkseen kuulumisia tai ehdottaakseen yhteistä tapaamista. Heidän puhelut on aina tällaisia: "Missä sä oot? Ai kotona! Onks sulla kiire? No, mä olen just menossa kauppaan ja olen 5 minsan päästä teidän pihalla, kai se käy, että Juho-Jooseppi on teillä hoidossa, kun meen kauppaan."

Eri asia olisi, jos soittaisivat vaikka edellisenä päivänä, että käykö...

Mua kyllä vituttaa ihmiset, jotka eivät esimerkiksi viitsi soittaa takaisin. Mistä muka tiedätte ettei ole tärkeää asiaa, jos joku on soittanut? Itse en viitsi soitella monta kertaa jos joku ei vastaa, koska ajattelen, että hän ei nyt pysty vastaamaan ja soittaa kyllä takaisin. Tuntuu ihmeelliseltä valtapeliltä ettei jakseta vastata kysymyksiin yms. Mutta nykyään tuntuu, että ketään ei vaan kiinnosta mikään. Kaikilla on joku ihme hällä väliä ei mun tarvii ku en jaksa -asenne.