Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Alle 3-v:n kiintymyssuhteet?
03.12.2011 |
Osaako joku asinatuntija selittää, mihin perustuu väite, että alle 3-v. ei osaa eikä pysty solmimaan kiintymyssuhdetta enempää kuin yhteen henkilöön?
Minulla on kaksi lasta, joista toinen on pienestä asti ollut tosi syvästi kiinnittynyt isään, toinen äitiin. Men vanhemmat ja oma sisarus ollaan tietenkin heille ykkösiä. Mutta kumpikin on puhunut isovanhemmista rakkaudella ja ikävöinyt heitä siitä asti, kun ovat ylipäänsä puhuneet.
Ja molemmilla on ollut vähän päälle 2-v. yksi tosi rakas ystävyyssuhde päiväkodissa. Katsoin juuri, kun oma 2,5 v. leikki tänään parhaan kaverinsa kanssa ja en vain tajua, mitä se jälleennäkemisen ilo ja leikin riemu on, jos ei kiintymyssuhde ystävään?
Eri asia tietenkin on, että varhaislapsuuden paras ystävä ei ehkä ole loppuiän paras ystävä, mutta miten ne tutkimustulokset on saatu, että näin pieni EI pystyisi kiintymään ystäväänsä?
Kommentit (7)
sitä voi osoittaa ja kokea montaa ihmistä kohtaan. Kyse on tiiviistä hoitosuhteesta, kiintymyksestä yhteen ensisijaiseen hoitajaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet tulkinnut aivan väärin lukemaasi
vauvalla on kiintymyssuhde pääasialliseen hoitajaan, yleensä äitiin
Nykyisinhän tutkimuksissa on sanottu, että lapsi pystyy solmimaan enemmänkin kiintymyssuhteita kuin vain yhden. Joissakin on mainittu neljä henkilöä, ja useimmissa todetaan, ettei tarvita kuin yksi luotettava aikuinen, jonka ei välttämättä tarvitse edes olla äiti tai isä. Mutta kohta tänne tulee jumaläidit meuhkaamaan vauvan ja äidin symbioosista, odotapa vaan...
3 vuotta, mitä täällä aina toitotetaan?
Ja mitä vikaa meidän vauvoissa on ollut, kun ovat taatusti olleet tosi kiintyneitä sekä minuun äitinä että isäänsä? Toinen oli ehkä enemmän näiden vauva-palstajuttujen mukainen eli oikeasti oli tosi paljon kiintyneempi minuun, mutta toinen oli jo aivan vauvana tosi vahvasti isän vauva.
Ja olemme varmaan ihan epäonnistuneita, koska voin vannoa, että lapsemme ovat jo vauvoina tunteneet syvää kiintymystä mummoon ja vaariin. 2-v. kyselee todella usein heidän peräänsä ja selvästi IKÄVÖI heitä, jos ei näe pariin päivään.
Sitä en menisi väittämään, että kärsii jos ei näe kaveriaan, mutta kyllä hän puhuu myös ystävästään ja kysyy, menemmekö puistoon ja tapaammeko siellä.
Osaatko kertoa, miten näitä tutkimuksia on tehty?
Mun omat arkihavainnot lapsista ovat niin poikkeavia, kuin asiantuntijasuositukset vauva-palstan suodattamina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaatko kertoa, miten näitä tutkimuksia on tehty?
Mun omat arkihavainnot lapsista ovat niin poikkeavia, kuin asiantuntijasuositukset vauva-palstan suodattamina.
En itse ole kasvatustieteilijä, mutta esim. kirjassa "Cacciatore & Koiso-Kanttila: Pelastakaa pojat" näihin tutkimuksiin viitataan, kun kirjoitetaan, että lapsi on kykenevä solmimaan useampiakin kiintymyssuhteita. Ja ainakin oman vauvan/lapsen suhteen tämä on selvästi pitänyt paikkansa. Ja olen yhteiskunta- ja sosiaalitieteilijä, joten väittäisin myös osaavani suodattaa lukemani.
Alue: Aihe vapaa
provosoivampi aloitus, että tulisi vastauksia...
Eikö täällä olisi ketään kssvatustieteilijää tms., joka osaisi selittää...