Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, että tarvitsee mielialalääkitystä?
11.12.2011 |
Millaisia oireita teillä lääkitykseen päätyneillä oli ennen aloitusta? Entä miten lääkitys vaikuttaa?
Kommentit (15)
mutta kukaan ei silti voi kieltää, että masennuksesta oireilevilla on oikeasti havaittu ihan mitattavia serotoniinin puutteita aivoissa, jolloin niitä on ihan järkevä korjata lääkkeellä, joka nostaa serotoniinitasoa.
Masennuskyselyissä kysytään ainakin, että onko viimeisen 2 viikon aikana ollut tiettyjä oireita, ja ehkä mielialalääkkeen harkinnassa käyttäisin samaa kriteeriä. Luultavasti, jos hahmottaa oireita 2 viikon ajalta itsessään, niin ne oireet eivät ole kehittyneet yhdessä yössä vaan pitemmällä aikavälillä (ellei sitten joku tapahtuma ole laukaissut pahaa oloa, jolloin pitäisi erottaa, että onko kyse suremisprosessista, johon ei tarvita ääritapauksia lukuunottamatta lääkitystä, vaan aikaa) ja siten niiden poistamiseen saattaa tarvitse lääkkeen apua.
Oireista taas voisi sanoa, että jokainen masennusoire on yksittäisenä ihan normaalielämään kuuluva ilmiö, mutta kun oireet kasautuvat ihmiselle yhtä aikaa ja pitkäkestoisina ILMAN jotain tekijää, joka ne sysää liikkeelle, niin niiden lievittämiseen voisi harkita lääkitystä. Sitten kun lääke alkaa auttaa, niin on aika miettiä elämäänsä ja niitä tekijöitä, jotka ovat itselle positiivisia, ja hakea niitä elämäänsä lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan eri asia reagoida johonkin tapahtumaan, kuten lapsenn kuolemaan, avioeroon tai mihinikinä. Niihin liittyykin tunteita, jotka pitää käsitellä.
"Tavallisella surulla on yleensä kohde, johon liittyviä muistoja ja tunteita surevan ihmisen
mieli aktiivisesti käsittelee. Masentuneen ihmisen alakuloisilla ajatuksilla ei surutyön tavoin
ole aina kohdetta ja ihminen kokee itsensä usein tyhjäksi ja arvottomaksi. Masennustilan
yhteydessä alakuloinen mieliala on pitkäkestoisempaa ja voimakkaampaa, sitä esiintyy
useimpina viikonpäivinä ja siihen liittyy samanaikaisesti muita oireita sekä vaikeuksia suoriutua
omaan arkeen kuuluvista asioista.
Nuorilla masennustilan keskeiset oireet ovat masentunut tai vaihtoehtoisesti ärtynyt mieliala
sekä mielenkiinnon menetys. Masennustilassa näihin liittyy samanaikaisesti vaihteleva määrä
joitakin seuraavista oireista: voimattomuus ja jatkuva väsymys, keskittymiskyvyn heikentyminen,
itsesyytökset tai arvottomuuden tunteet, univaikeudet, ruokahalun ja painon muutokset,
fyysinen levottomuus tai hidastuminen sekä toivottomuus, kuolemantoiveet ja itsemurha-
ajatukset."
Ja mikähän on tarkoitus kun 5- vuotias kuolee onnettomuudessa?
Anteeksi nyt sun pitkälle iälle mutta kyllä joskus vaan tapahtuu paskaa ihan ilman mitään hienoja selityksiä. Sitä sanotaan paskaksi tuuriksi.
Mutta ei, ihmisellä on joku pakkomielle saada kaikelle jokin tarkoitus. Me synnytään ja kuollaan, ilman sen suurempaa romantiikkaa. Muutoksien kanssa pitää voida elää ja joskus se satuttaa.
11
Kun lapseni kuoli niin lähipiirissä oli ihmisiä jotka oli liputtamassa lääkkeiden puolesta ja osa sanoi että koita käydä tunteet läpi, lääkäreistä ei ollut kukaan sanomassa että pitää ottaa tai jättää ottamatta vaan antoivat reseptiä ja sanoi että ottaa jos tuntuu.
On tuntunut pahalta, ollut fyysistä kipua ja kovaa tunteilua mutta kyllä niistä selviää.
Minulle on sanottu että suru pitkittyy eikä mikään pilleri vie tunteita pois.
Käynyt terapiassa ja jättänyt ottamasta lääkkeet.
Varmasti moni olisi ottanut lääkkeitä kun lapsi kuolee syliin, kun lapsen hautaa, kun tulee pahoja päiviä, kun ei enää itketä tai kun itkee kaikesta, kun menee ja tulee merkkipäiviä ja muistoja vilisee pää niin että tahtoo ajatella että lapsi olisi elossa viereisessä huoneessa.
Tästä ei mikään lääke piristä, pitää käydä kuitenkin asia läpi ja oppia elämään tämän kanssa.
Itku ei ole paha asia. Eikä tunteissa ole mitään väärää.
Yrittäkää siis pärjätä noiden asiodenne kanssa ilman lääkkeitä. Ne tuhoavat teitä ja luontoa! Jos aiotte hankkia lapsia niin mistä tiedätte miten ne ovat vaikuttaneet kroppaanne ja sitä kautta tuleviin lapsiinne. Ei lääketeollisuus tule semmoisia kertomaan - haluavat vaan tehdä suurbisnestä ja tienata Suomalaisten terveydellä ja halulla etsiä jostain lääkkeistä ratkaisua elämisen "vaikeuteen".
Kärsimykselläkin on tarkoituksensa. Sen tarkoitus saattaa aueta kun tulee vanhaksi. Olen jo aika vanha ja puhun omakohtaisesta kokemuksesta.
Kirjottakaa tunteistanne päiväkirjaa ja katsokaa sitä jälkeenpäin. Tuntuuko edes aidolta vaan ihan pelkältä lapselliselta paskakirjoitukselta kun sitä jälkeenpäin lueskelette?
Menkää johonkin vertaistukiryhmään. Jos sellaista ei ole niin perustakaa itsellenne - vaikka nettiin.
Ja ne terveelliset elintavat ovat tärkeitä mielen hyvinvoinnille, mutta ne eivät tarkoita sitä että kaikki tarttis vetää jotenkin äärimmilleen ja överiksi. Yrittäkää pysyä kohtuuden tiellä kaikissa asioissa älkääkä vetäkö mitään muutakaan överiksi. Älkää jääkö rypemään omaan tilaanne vaan hakeutukaa jotenkin "itsestänne ulospäin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse huomasin kahden viikon jälkeen ettei olekaan koko aikaa paha olla.
olin itkuinen, ahdistunut, minulla oli pahoja pakkoajatuksia ja pelkotiloja fyysisin oirein (hikoilu, sydämentykytys, vapina).
Lääkitys poisti ensin pahimmat oireet kuten pakkoajatukset, itkuisuuden, fyysiset oireet ja pelkokohtaukset. Terapian ja lääkkeiden avulla olen kolmen vuoden kuluessa saanut takaisin psyykkisen tasapainoni ja valoisan mieleni. Kaikki tuo yllä kuvattu on kuin päättyneestä painajaisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olis jaksanut enää perhettä hoitaa ilman apua. Aloitin SSRI-lääkityksen. Kesti muutaman viikon ennenkuin se tehosi, alkuun oireet jopa paheni ja oli huono olo. Mutta kun lääkkeiden teho meni päälle, oli kuin aurinko ois alkanut paistaa. Muistan että ihmettelin, että voiko elämä olla näin onnellistakin. Siis normaalia, ettei koko ajan ahdista, itketä ja paina rintaa.
Mielialalääkitys tasaa mielialan vaihteluita, piristää (siksi lääke otetaan aamulla) ja lisää toimintakykyä masentuneella. Terveeseen se ei vaikuta. Sivuvaikutuksena mulla on ollut lähinnä todella värikkäitä unia ja ilmeisesti suun kuivumista, hammastarkastuksessa näkyi kuulemma sellaisia merkkejä. Seksihaluja myös vähentää monilla ikävä kyllä (tosin mielestäni masennus vie ne vielä tehokkaammin).
Mutta vaikutus perustuu siihen, että ne estävät serotoniinin takaisinottoa, ja siten nostavat mielialaa. Vaikutsta ei huomaa heti, se kestää viikkoja. Ne eivät turruta tms. Terveeseen ihmiseen ne eivät vaikuta mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmisen pitäisi pärjätä ilman lääkettä, mielialanvaihtelut kuuluu elämään.
Sen sijaan voi tutkia miksi mieliala on matalalla
ja miten itse voi vaikuttaa omaan henkiseen tilaan.
Tunteet kuuluvat ihmiselle eikä niitä tarvii pelätä.
Kyllä ihmisen pitäisi pärjätä ilman lääkettä, mielialanvaihtelut kuuluu elämään.
Sen sijaan voi tutkia miksi mieliala on matalalla
ja miten itse voi vaikuttaa omaan henkiseen tilaan.
Tunteet kuuluvat ihmiselle eikä niitä tarvii pelätä.
jotka joko huvikseen kiusaa tai eivät ole omaksi onnekseen psyyken ongelmia kokeneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmisen pitäisi pärjätä ilman lääkettä, mielialanvaihtelut kuuluu elämään.
Sen sijaan voi tutkia miksi mieliala on matalalla
ja miten itse voi vaikuttaa omaan henkiseen tilaan.
Tunteet kuuluvat ihmiselle eikä niitä tarvii pelätä.jotka joko huvikseen kiusaa tai eivät ole omaksi onnekseen psyyken ongelmia kokeneet.
Kuule, kun nimenomaan minä olen ikäni kärsinyt psyyken ongelmista! Mutta en syö lääkkeitä vaan hoidan itseäni muilla tavoilla!
Liikunta, terapia, tekeminen, ei paikoilleen jääminen. Jne.
Tiedän mistä puhun. Olen avannut tunteita ja selvittänyt mistä ahdistus kumpuaa, en tuki oireita heti pillereillä.
Kaikki tuntuu liian haastavalta, mitään ei jaksa, ahdistaa.... silloin huomasin että tarvitsen apua, en jaksa odottaa edes yhtä päivää että alkaa helpottaa, olen loppu. Sain lääkkeet kun niitä voimakkaasti lääkäriltä pyysin. Pian alkoi helpottaa ja jaksoin asioita, käydä lenkillä, hoitaa lapsia, käydä kaupassa ja olla iloinenkin, nauttia. Tuskaisuus väheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- minä itkin lääkärissä ja hän määräsi kyseisen lääkityksen jo vuonna 2007
Kyllä pitäisi pärjätä katkenneella jalalla ilman kipsiä ja särkylääkettä. Jalan katkeaminen kuuluu elämään. Sen sijaan voi miettiä että mites minä tämän jalan menin ryssimään, olinpa tyhmä.