Mies on niin vetelys välillä että tulen hulluksi sen kanssa!
Jollain lailla ryhditön eikä ota kunnolla vastuuta, vaikka todella yritän etten tee asioita hänen puolestaan (esim saa itse miettiä ja pukea lapset ulos, vaikka yrittänyt monesti että pukisin lapset valmiiksi). Tänään pyysin että huolehtii 1v:n iltapalan, huonosyömäien lapsi ja yse iso stressi minulle. Mies vaan leikki lapsen kanssa ja sanoin että annatkos jos iltapalaa, mies totesi että "ei ehdi nyt kun meistä hauskempi leikkiä" ja ajattelin että no, en puutu. Reilu puoli tuntia myöhemmin alkoi miettiä iltapalaa kun lapsi ei jaksanut leikkiä enää, kello lähestyi jo yhdeksää ja lapsi lopulta jo itki. Mies sitten totesi vaan että no jos ei maistu niin eihän siinä sitten pidä syödä, sitten vaan nukkumaan suoraan. Voi juma!! Ja sitten 1v itkee ja heräilee yöllä. Mun on pakko kantaa vastuuta ja stressata toisenkin puolesta, koska toinen ei ota vastuuta!!! Menee niin hermot sen kanssa, väsyttää. Kun puhun asiasta rauhallisesti mies tokaisee "mun on oikeen hyvä näin, mulla ei ole mitään ongelmaa, älä sinä siinä stressaile".
Meidän lapsi menee -18 käyrällä, mies ei muistanut sitäkään vaan totesi että "eikös se jotain -5 ollut" neuvolasta seuraavana päivänä.
Isomman lapsen nukuttamisesta toteaa joskus "no isä lähtee ainakin jo nukkumaan" ja mies painelee sänkyyn, 4v jää leikkimään.
Kommentit (6)
Vai vaikutanko mä liian tiukkapipoiselta kuten mieheni vaivaa? Että mitä sitä stressaamaan 1v:n syömisistä ja painokäyristä tai isomman lapsen rajojen asettamisesta?
ainakin välillä.Itsekin vitsaili, että avioliitto on miehelle valmismatka. Olen välillä aika epätoivoinen!
omatoimisesti huolehtii kylvetyksiä, syöttämisiä, vaipanvaihtoja ja pissatuksia, ja osaa pukea lapset hyvin ja leikkii mielellään. Imuroi ja käy kaupassa. Mutta omakotitalossa kun pitäis tehdä muutakin... meitä on tavallaan kaksi äiskää, ja puuttuu mies :) Listoja uupuu sieltä täältä, piharakennusta pitäis korjata kun seinissä on reikiäkin, varastoja siivota, remonttia tehdä. On sen seitsemän asiaa, mutta mitään ei tapahdu... Ei se ole hyvä näinkään... ja hommat siis seisoo vuositolkulla, en puhu mistään viikkojen tai kuukausien viiveestä.
Oisko noin, että meille naisille ei vaan mikään riitä ;)
Ehkä miehesi on vähän avuton (sori meinasin vahigossa kirjoittaa vähän aivoton). Oletko opettanut miten teidän 4v laitetaan nukkumaan tai mitä 1v syö iltapalalla ? Tai selitä että jos sen mielestä ei esim. iltapala ole niin tärekeä niin voi kokeilla 1v laittamista nukkumaan ilman iltapalaa kunhan nukkuu sitten sen muksun kanssa ja tarvittaessa käy yöllä syöttämässä sitä ruokaa lisää...
En tiedä. Pahalta kuulostaa tottapuhuen. Et ole tiukkapipo mutta miehesi taitaa olla välinpitämätön.
Töissä ottaa ja on aina ottanut vastuuta ties mistä projekteista mutta lapsista ei minkäänlaista vastuuta..nyt kun on erottu on ollut pakko hänenkin hiukan skrpata...
Toiset ovat, ikuisia kakaroita.