Ongelma tämäkin: Asumme isossa ja hienossa talossa hyvällä alueella, mutta
emme tunne kuuluvamme tänne. Lähiön kerrostalokolmiossa pitkään asuneina olimme innoissamme, kun viimein löysimme kauniin, tilavan ja hienon talon arvostelulta alueelta. Silloin jo hieman tuntui, että noinkohan nillä nurkilla on liian hienoa meille, mutta rakastuimme taloon ja halusimme muuttaa.
Nyt yli kolmen vuoden jälkeen edelleen tuntuu, ettemme ihan kuulu tänne... Täällä on kaunista, mukavat naapurit, ei minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, luonto lähellä... mutta jotain puuttuu. Tämä ei ole koti isolla K:lla.
Myönnän joskus ajattelevani, että muuttaisimme jonnekin "tavallisemmalle" alueelle "tavallisempaan" aseuntoon. Mutta ratkaisisiko se sitten jotain? Lapsetkin joutuisivat ehkä vaihtamaan koulua ja kaveripiiriä, mitä en tietenkään halua.
Onko muilla koskaan tällainen olo?
Kommentit (45)
Mutta jos mun pitäis muuttaa vaikka niin arvostettuun helsingin keskustaan ja vaikka olisi kuinka mukavat naapurit, koti ja kaikki, niin voisin kuvitella hyvin että en viihtyisi. Syy siinä että mä en keskustassa halua asua. Nuorena sinkkun asuin siellä aikani ja nyt ei kyllä enää mua sinne saisi kirveelläkään.
Löysimme ihanan talon (ja pihan) toivealueeltamme Helsingistä, enkä löydä täältä ollenkaan samanhenkisiä ihmisiä. Naapurihenkeä ei ole yhtään jne.
Sen verran olen elänyt muualla, että osaan arvostaa juuri mainitsemiasi asioita.
Oletko miettnyt, mitä oikein kaipaat? Mikä olisi muunlaisella alueella sitä, josta nyt jäät paitsi? Mikä "tavallisuudessa" olisi niin hienoa, että lasten pitäisi vaihtaa koulua ja kaveripiiriä, ja millaisiksi ne muuttuisivat, paremmiksiko? Tuskin.
Ehkä elämästäsi puuttuu tosiaan jotain, mutta olet nyt ajatellut, että löytäisit sen puuttuvan osan asuinpaikkaa ja kotia vaihtamalla. Oma äitini oli samanlainen, ja minusta tuli jureton niiden muuttojen takia, vaikka samassa kaupungissa pysyttiinkin. Kaveripiiri ei säily alaluokkalaisillakaan, kun vaihdetaan kaupunginosaa isossa kaupungissa.
Onko kyseessä alue vai se asunto?
Meillä kävi yhden asunnon kanssa vähän samalla lailla. Muutettiin aika nuorina halutulle alueelle Helsingissä ja ajateltiin, että kiva asuntokin. Ei vaan viihdytty, muutettiin heti kahden vuoden jälkeen pois. Nykyisessä elämäntilanteessa voitaisiin viihtyäkin siellä.
ei meillä naapurit merkitse yhtään mitään. Nauroin kerran lapsille, että maalla asutaan ja "pitäjän kermaa" ollaan, mutta lähinaapureina on ollut venäläisiä, virolaisia, thaimaalaisia, huumeliigan pomo, pari homoa ja lesbo, varastetun tavaran kätkijä, pari varasta jne.
Silti meillä on erittäin rauhallista ja poliisikin kutsuttiin paikalle viimeksi vuonna 2001, kun naapurissa juhliin tuli kutsumatonta väkeä.
Onko kyseessä alue vai se asunto?
Meillä kävi yhden asunnon kanssa vähän samalla lailla. Muutettiin aika nuorina halutulle alueelle Helsingissä ja ajateltiin, että kiva asuntokin. Ei vaan viihdytty, muutettiin heti kahden vuoden jälkeen pois. Nykyisessä elämäntilanteessa voitaisiin viihtyäkin siellä.
Asumme turun arvostetuimmalla ja kalleimmalla alueella, unelmatalossamme. Olemme ihan tavallisia ihmisiä. Täällä kaikki on joitain paremmissa ammateissa olevia. Mekin tulemme hyvin toimeen. Mutta jotenkin emme kuulu täysin joukkoon. Täällä kaikilla on joko 2 mersua tai 2 audia tallissa. Ulkoporealtaat ympärivuotisessa käytössä jne. Me emme ole ihan samalla aallolla. Mutta alue on lapsille turvallinen, hyvä koulu, kavereita jne. Eli tänne jäämme. Lisäksi rakastamme tätä taloa, joten valinta on helppo.
Rivareita, tavisomakotitaloja, mutta myös noita miljoonaluokan taloja.
Se on kyllä ai-van hirveä paikka.
Ja mekin kyllä valittiin alue ensin ja sitten vasta talo - mutta ei tää alue ole sellainen kuin luulimme!
Ei sitä näköjään voi tietää ennen kuin muuttaa.
vai oletko tehnyt aiemminkin aloituksia samasta asiasta?
Se on kyllä ai-van hirveä paikka. Ja mekin kyllä valittiin alue ensin ja sitten vasta talo - mutta ei tää alue ole sellainen kuin luulimme! Ei sitä näköjään voi tietää ennen kuin muuttaa.
Itse en viihdy täällä rauhallisella omakotialueella. Olen lapsuudet asunut kerrostaloalueella missä oli elämää. Olen ollut useampia vuosia hoitovapaalla, kammottavaa aikaa täällä, mutta lapset on täältä kotoisin, teen heille tulevaisuutta. He taas pitävät tästä luonnosta ym. Ja mies ei ymmärrä yhtään, hän kun on kotoisin läheltä ja hänen sukulaiset on lähellä, ei minun.
varakkuuden puolesta "kuulumme" tänne eli sitä en murehdi mutta muuten en viihdy ollenkaan. Ihmiset ja ilmapiiri on tylsää ja ulkokultaista.
Jos muutto Turkuun olisi vaihtoehto, niin ilman muuta Hirvensaloon. Mikä siellä sinun mielestäsi mättää?
tottua parempaan asuinalueeseen kuin ns. huonompaan, vaikka talo olisi täysin samanlainen.
Hengetön sekasortoinen sumppu.
Jos minä muuttaisin Turkuun, muuttaisin ihan keskustaan vanhaan kt-asuntoon tai sitten Vasaramäkeen.
Sehän ei välttämättä liity asuntoon tai asuinalueeseen eikä silloin muutu niitä vaihtamalla.
Hengetön sekasortoinen sumppu. Jos minä muuttaisin Turkuun, muuttaisin ihan keskustaan vanhaan kt-asuntoon tai sitten Vasaramäkeen.
Erityisesti jos lähdetään vielä kakskertaan tai hirvensaloon, niin sieltähän on matkaakin jo niin hemmetisti keskustaan, että ei mitään järkeä asua hankalien kulkuyhteyksien päässä saarilla.
Jos ei ole merenrantatonttia, niin ne saaret on aivan älytön vaihtoehto asumiselle.
Olen asunut kummassakin, muisuttavat siis toisiaan. Yhteistä on vielä se, että niissä asujat yleensä itse viihtyvät ja ymmärtävät niiden hienouden, mutta muut eivät ymmärrä ja pitävät rakennetta outona.
Ja asutaan myös yhdellä Helsingin kalleimmista alueista omakotitalossa.