Lue keskustelun säännöt.
Ongelma tämäkin: Asumme isossa ja hienossa talossa hyvällä alueella, mutta
02.12.2011 |
emme tunne kuuluvamme tänne. Lähiön kerrostalokolmiossa pitkään asuneina olimme innoissamme, kun viimein löysimme kauniin, tilavan ja hienon talon arvostelulta alueelta. Silloin jo hieman tuntui, että noinkohan nillä nurkilla on liian hienoa meille, mutta rakastuimme taloon ja halusimme muuttaa.
Nyt yli kolmen vuoden jälkeen edelleen tuntuu, ettemme ihan kuulu tänne... Täällä on kaunista, mukavat naapurit, ei minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, luonto lähellä... mutta jotain puuttuu. Tämä ei ole koti isolla K:lla.
Myönnän joskus ajattelevani, että muuttaisimme jonnekin "tavallisemmalle" alueelle "tavallisempaan" aseuntoon. Mutta ratkaisisiko se sitten jotain? Lapsetkin joutuisivat ehkä vaihtamaan koulua ja kaveripiiriä, mitä en tietenkään halua.
Onko muilla koskaan tällainen olo?
Kommentit (45)
Miten se ilmenisi käytännössä? Kovaäänisiä juhlia naapurustossa, dokailua pihoilla vai ihan pultsareita nurtseilla makaamassa?
kaikilla muilla paitsi kaupunkien hienoimmilla ja uusimmilla alueilla? En ole kyllä huomannut. Siihen slummialueen ja hienostoalueen väliin mahtuu aika paljon vaihtoehtoja. Kuten ihan tavallisia, hyviä asuinalueita.
Kertoisiko joku, että ymmärrän.
asukkaat ovat normaaleja, rentoja ja tervehenkisiä ihmisiä, joiden kaikki energia ei mene julkikuvan kiillottamiseen.
En tiedä mitä kukin tarkoittaa kaivatessaan jotain muuta kuin mitä hienoimmalla ja kalleimmalla alueella on tarjota, mutta jotkut pitävät siitä, että näkevät ympärillään värikkäämmin ja monipuolisemmin elämää kuin pelkästään huippuhyvin toimeentulevia 30-45-vuotiaita pariskuntia lapsineen. Joku pitää elämää rikastuttavana asiana, että naapurissa asuu opiskelijoita, mummoja ja maahanmuuttajiakin. Ja eri toimeentuloluokista. Ei kateuden vuoksi, vaan ihan muista syistä.
Aika kauheaa jos joku ei ymmärrä miksei joku toinen halua asua väestörakenteeltaan ja sosiaaliselta statukseltaan lähes kokonaan homogeenisessä naapurustossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin kun oma asunto kyseessä. Hullua viettää loppuelämä paikassa, josta ei tukkää. Ei se välttämättä ole alueen arvosta se viihtyvyys kiinni, se voi olla ihan mikä asia vaan.
Me ollaan muutettu kahdesti, kun mä en ole viihtynyt (muutetaan muutenkin miehen työn vuoksi paljon, neljä kertaa ollaan maata vaihdettu kymmenen vuoden aikana). Eka kerralla asuinalue oli liian sekava, talo ihana vanha villa jne. mutta en vaan tuntenut oloani kotoisaksi. Muutettiin naapurikylään ja maailma muuttui heti paremmaksi. Asuinalueet olivat molemmat yhtä hienoja ja arvostettuja. Toisella kerralla asuinalue oli liian uusi, puistoja ei ollut eikä suuria puita ja pensaita, hullua, mutta huomasin niitä ympärilleni kaipaavan. Kun muutettiin vanhemmalle alueelle, taas oli helpompi hengittää, huolimatta siitä, että täällä me ollaan alueen "köyhimpiä" kun asutaan toisessa alueen pienkerrostaloista eikä edes Ferraria ole tallissa... Siis teitä tulee neljä tähän 160m2 auntoon asumaan?!? Ihmetteli kiinteistönvälittäjä :). Aiemmat vuokralaiset oli ollut lapsettomia pariskuntia.
Että olisi niitä muunkinlaisia ihmisiä kuin täydellisiä kiiltokuvaperheitä. Että voisi vaikka sanoa että mä en nyt jaksa yhtään kitkeä tuota kukkapenkkiä kun ei se yhtään kiinnosta, tai että viihdyn näissä verkkareissa näin vapaapäivänä. Että olisi vaikka eläkeläisiä ympäristössä. Täällä kaikille tuntuu olevan hirveän tärkeää se että on kaunis ja näyttävä puutarha ja talo, ja ihana parisuhde missä osoitetaan aina ulospäin että ollaan tooosi onnellisia (vaikka sitten seuraavassa kuussa olisi talo myynnissä eron vuoksi).
Miten se ilmenisi käytännössä? Kovaäänisiä juhlia naapurustossa, dokailua pihoilla vai ihan pultsareita nurtseilla makaamassa?
kaikilla muilla paitsi kaupunkien hienoimmilla ja uusimmilla alueilla? En ole kyllä huomannut. Siihen slummialueen ja hienostoalueen väliin mahtuu aika paljon vaihtoehtoja. Kuten ihan tavallisia, hyviä asuinalueita.
Kertoisiko joku, että ymmärrän.
asukkaat ovat normaaleja, rentoja ja tervehenkisiä ihmisiä, joiden kaikki energia ei mene julkikuvan kiillottamiseen.
En tiedä mitä kukin tarkoittaa kaivatessaan jotain muuta kuin mitä hienoimmalla ja kalleimmalla alueella on tarjota, mutta jotkut pitävät siitä, että näkevät ympärillään värikkäämmin ja monipuolisemmin elämää kuin pelkästään huippuhyvin toimeentulevia 30-45-vuotiaita pariskuntia lapsineen. Joku pitää elämää rikastuttavana asiana, että naapurissa asuu opiskelijoita, mummoja ja maahanmuuttajiakin. Ja eri toimeentuloluokista. Ei kateuden vuoksi, vaan ihan muista syistä.
Aika kauheaa jos joku ei ymmärrä miksei joku toinen halua asua väestörakenteeltaan ja sosiaaliselta statukseltaan lähes kokonaan homogeenisessä naapurustossa.
Mielestäni asenteesi on outo. Ikään kuin tuntisit olevasi huonompi kuin muut. Nauti ihmeessä kauniista talostasi arvostetulla alueella, lapsillasi on hyvä ympäristö kasvaa.
Kertoisiko joku, että ymmärrän.