Eikös se sitten olekaan hyvä, että vauvan synnyttyä esikoinen jatkaa päiväkodissa?
Siis kumpi on tärkeämpää sille esikoiselle, se että saa jättäytyä pois päiväkodista vauvan synnyttyä ja olla rauhassa kotona ja viettää aikaa äidin ja vauvan kaa ja tutustua vauvaan?
Vai onko tärkeämpää se, että jatkaa vain päiväkodissa, joka on jo tuttu rutiini hänelle?
Viitaten tähän keskusteluun:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1508875/kaiken_huipp…
Kommentit (19)
ei kai kukaan täysjärkinen taaperi äitiään kaipaa ja sisarustaan ja kotiaan. Ne tarvii virikkeitä, että oppivat sosiaalisiksi pärjääjiksi.
Ja kuka hullu jaksaa hoitaa kahta lasta. Sitä paitsi on se niin raskasta lähteä sieltä kotoa käyttään sitä esikoista puistoissa ja kerhoissa. Kuka sellaista jaksaa. Väsyy vaikka niin, että surmaa kummatkin lapsensa.
Parempi lapsella olla päiväkodissa kuin masentuneen äidin kanssa kotona ja odottaa kun äiti tappaa heidät.
Toivottavasti kohta saadaan vauvoillekin päiväkoti, missä ne voisi olla viikot kun isä on töissä. Jaksaisi äiti siten paremmin olla äitiyslomalla.
esikoinen vasta 2v. kun kuopus syntyi, joten oli itsestäänselvää että otimme päivähoidosta pois! Mutta riippuu ihan lapsesta ja äidistä, mikä heille on parasta. On tämä uhmiksen ja vauvan kanssa oleminen välillä sen verran puuduttavaa, että ymmärrän hyvin jos joku pitää esikoisen päiväkodissa.
kivan asiallinen toi 2 viesti.
Mut mä olen itse miettinyt samaa. Lähipiiristä löyty niitä jotka EHDOTTOMASTI hoitavata lapsensa kotona eikä MISSÄÄN NIMESSÄ laita niitä hoitoon ENNEN KOULUIKÄÄ. Joten paineet sinne suunnalle on todella kovat, mutta silti jotenkin mietin että parempi olisi tosiaan se, jos esikoinen niin haluaa, vanhempi olisi päiväkodissa tms päivisin.
Meillä esikoinen jäi kotiin, kun kuopus syntyi, ja hän oli lähes 4v, eli lapsi parkaa, kun ei saanut päiväkodin virikkeitä...
Siis isyysloman jälkeen vasta. Vauvalla oli koliikki ja kaiken maailman allergioita, kuten esikoisellakin ja siksi en sanonutkaan päivähoitopaikkaa irti äitiyslomalle jäätyäni. Oli hyvä päätös. Esikoinen on hoidossa kolmena päivänä viikossa kuusi tuntia ja saa siellä leikkiä muiden lasten kanssa (puistoissa on täälläpäin aika tyhjää ja serkkuja ei ole) ja sillä välin saan ehkä nukuttuakin hetken. Jos hoitaisin molempia lapsia kotona koko ajan, olisin varmasti väsyneempi ja kiukkuisempi äiti. Nyt kun saan välillä levätä, jaksan paremmin esikoisen uhmailuja ja leikkiä hänen kanssaan aivan rauhassa kun vauva (joskus) hetken nukkuu itsekseen. Tämä on meille kaikkein paras ratkaisu. Jos päiväkotiin ei saisi viedä, selviäisin varmaankin, mutta luultavasti huutaisin lapsille enemmän ja olisin muutenkin huonompaa seuraa.
meidän 5-v:lle olisi ollut todellinen rangaistus isososkoksi tulemisesta se, että olisi viety tärkeät kaverit ja kaikki se mielekäs toiminta päiväkodissa, jota aktiivinen sosiaalinen lapsi rakastaa. Nyt PKssa 3 lyhyttä päivää viikossa ja vapaapäivinä kyselee, miksei saa mennä päiväkotiin. Huonot kotiolot kai....
Minusta tämä on lapselle ideallitilanne. Saa ikäänkuin rusinat pullasta - saa olla Pk:ssa ja tehdä asioita, joista tykkää, mutta aikaa jaa yllin kyllin nauttia myös äidistä, vauvasta ja kotielämästä eikä ole kiire.
jatkoi päiväkodissa 3pv viikossa kuopuksen synnyttyä. Lapsi viihtyi erinomaisesti päiväkodissa ja meni sinne aina mielellään. Hänellä on ihan kamala uhmaikä, joka kesti todella pitkään ja päiväkoti rauhoitti hieman tilannetta. Meillä olisi ollut koti säpäleinä, jos esikoinen olisi joutunut olemaan vauvan ja mun kanssa kotona kaikki päivät.
Kuopus on luonteeltaan ja terveydeltään erilainen ja olen jäämässä töistä kotiin hoitovapaalle nyt lasten ollessa 2- ja 4-vuotiaat. Nyt myös esikoinen jää kotiin, koska pääsee seurakunnan kerhoon ja hänellä on ja harrastus. Ja se lähes 1,5 vuotta kestänyt uhmaikäkin on luojan kiitos takanapäin :) Onhan toki tuosta pienemmästä jo kovasti leikkiseuraakin isommalle.
Mutta tää on ikuisuuskysymys täällä av:lla ja haukkujia riittää. Riippuu ihan oikeasti todella paljon lapsesta, mikä ratkaisu on oikea. Meidän kohdalla en ole päivääkään empinyt, etteikö esikoisen päivähoito tuolloin olisi ollut oikea ratkaisu. Mutta jollekin toiselle se varmasti ei olisi sopinut.
Alle 3-4-vuotiaan ottaisin ehdottomasti kotihoitoon vauvan synnyttyä. Sen ikäinen ei oikeasti vielä tarvitse päiväkodin tarjoamia virikkeitä!
Isommalle (5-6 v.) pitäisin puolipäivähoitopaikan, ja sen ikäinenhän voisi jo itsekin kertoa mielipiteensä asiasta.
Minä olin äitiyslomalla esikoisen eskarivuonna. Esikoinen oli eskarissa klo 8-12.
meidän 5-v:lle olisi ollut todellinen rangaistus isososkoksi tulemisesta se, että olisi viety tärkeät kaverit ja kaikki se mielekäs toiminta päiväkodissa, jota aktiivinen sosiaalinen lapsi rakastaa. Nyt PKssa 3 lyhyttä päivää viikossa ja vapaapäivinä kyselee, miksei saa mennä päiväkotiin. Huonot kotiolot kai....
Minusta tämä on lapselle ideallitilanne. Saa ikäänkuin rusinat pullasta - saa olla Pk:ssa ja tehdä asioita, joista tykkää, mutta aikaa jaa yllin kyllin nauttia myös äidistä, vauvasta ja kotielämästä eikä ole kiire.
Hoidon tarpeen saa kyllä hoidettua kerhoilla ja 1-2 harrastuksellakin. Meillä tehty niin.
Siis isyysloman jälkeen vasta. Vauvalla oli koliikki ja kaiken maailman allergioita, kuten esikoisellakin ja siksi en sanonutkaan päivähoitopaikkaa irti äitiyslomalle jäätyäni. Oli hyvä päätös. Esikoinen on hoidossa kolmena päivänä viikossa kuusi tuntia ja saa siellä leikkiä muiden lasten kanssa (puistoissa on täälläpäin aika tyhjää ja serkkuja ei ole) ja sillä välin saan ehkä nukuttuakin hetken. Jos hoitaisin molempia lapsia kotona koko ajan, olisin varmasti väsyneempi ja kiukkuisempi äiti. Nyt kun saan välillä levätä, jaksan paremmin esikoisen uhmailuja ja leikkiä hänen kanssaan aivan rauhassa kun vauva (joskus) hetken nukkuu itsekseen. Tämä on meille kaikkein paras ratkaisu. Jos päiväkotiin ei saisi viedä, selviäisin varmaankin, mutta luultavasti huutaisin lapsille enemmän ja olisin muutenkin huonompaa seuraa.
Meillä sosiaalinen 2-vuotias esikoinen jatkoi päiväkodissa 3pv viikossa kuopuksen synnyttyä. Lapsi viihtyi erinomaisesti päiväkodissa ja meni sinne aina mielellään.
Kuitenkin olis varmaan ollut mieluummin kotona, vaikka päiväkodistaki tykkäs.
meidän 5-v:lle olisi ollut todellinen rangaistus isososkoksi tulemisesta se, että olisi viety tärkeät kaverit ja kaikki se mielekäs toiminta päiväkodissa, jota aktiivinen sosiaalinen lapsi rakastaa. Nyt PKssa 3 lyhyttä päivää viikossa ja vapaapäivinä kyselee, miksei saa mennä päiväkotiin. Huonot kotiolot kai....
Minusta tämä on lapselle ideallitilanne. Saa ikäänkuin rusinat pullasta - saa olla Pk:ssa ja tehdä asioita, joista tykkää, mutta aikaa jaa yllin kyllin nauttia myös äidistä, vauvasta ja kotielämästä eikä ole kiire.
Ainakin itse ymmärrän vallan mainiosti ettei 4-5 vuotiasta oteta päiväkodista pois. Mutta 2 vuotias sitten taas. Aivan eritavalla tarvitsee äitiä yms.
miten oikeasti voi joku olla sitä mieltä, että lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin omassa kodissaan? Pitää olla tosi huono koti, jotta näin olisi. Onko kukaan teistä aikuisista koskaan viettänyt päiväkodissa kokonaista päivää? varmaan tekisi hyvää!
Jos lapsi kaipaa kauheasti toisten lasten seuraa, kerhot tai harrastukset ovat paljon parempia! Kestävät sopivan vähän aikaa eikä se väsytä.
Minulla oli toisen lapsen synnytys hankala ja jouduin olemaan sairaalassa pitkään ja alku oli muutenkin hankalaa. Tästä viisastuneena pidin kahdella isommalla lapsella päiväkotipaikan kuopuksen syntymään saakka (lapset 5 ja 3). Äitiyslomalla ennen synnytystä lapset olivat hoidossa ma-to klo 8-14 ja kun pääsin kotiin ensin ma-ke 8-14, sitten otin nuoremman lapsen kokonaan kotiin ja muutaman kuukauden päästä vanhemmankin.
Vanhempi lapsista palasi päiväkotiin eskariin syksyllä (klo 9-13) ja nyt tammikuusta alkaen kaikki lapseni menevät päiväkotiin (1½v, 4v ja 6v).
Ja se lähes 1,5 vuotta kestänyt uhmaikäkin on luojan kiitos takanapäin :)
Tulee erilaisena kun vähän ikää tulee lisää :) Usko pois :) Heivaatko sittenkin päiväkotiin kun uhma alkaa uudestaan ;)
Ja hienosti viihtyi ja pärjäsimme. Hyvät kotiolot kai... Minusta on aika surullista että tällä hetkellä tehdään enemmän lapsia kuin mihin omat voimat riittävät ja lykätään ne isommat syrjään äidin vauvaonnen tieltä. Hyvin riitti 5 vuotiaallekin kerhoilut ja kyläilyt ja minusta oli ihanaa kun pystyin tarjoamaan isommalle vielä yhden kiireettömän vuoden ennen kouluikää, sitten seuraavat 10 vuotta onkin rytmitetty peruskoulun tahtiin. EI normi lapsi tarvitse mitään sirkusmeininkiä kotonakaan, eri asia sitten lapset joille kehityksen takia suositellaan päiväkotia.
Kyllähän lapsia voi riepotella hoitoon sinne tänne miten sattuu. Mutta miksi ottaa lapsi pois tutusta paikasta, tuttujen lasten ja aikuisten luota, joiden kanssa homma toimii hyvin.
mutta esikoista tehtiin hoidoilla vuosikausia ja ei ollut ollenkaan sanottua, että hänelle saadaan sisarusta lainkaan. Aloitimme siis yrittämisen kutakuinkin heti kun tuntui, että yhtään jaksaisi uutta vauvaa. Tärppäsi nopeasti ja vieläpä luomusti ennen kuin päästiin ensimmäiseenkään hoitoon, mikä oli täysi yllätys. En todellakaan pidä esikoisen lyhyttä päivähoitoviikkoa niin pahana, että sen takia olisi pitänyt jättää kakkosen yrittäminen sikseen.
8
Eihän tässä olekaa kyse hoidon tarpeesta
Kyllähän lapsia voi riepotella hoitoon sinne tänne miten sattuu. Mutta miksi ottaa lapsi pois tutusta paikasta, tuttujen lasten ja aikuisten luota, joiden kanssa homma toimii hyvin.
meidän 5-v:lle olisi ollut todellinen rangaistus isososkoksi tulemisesta se, että olisi viety tärkeät kaverit ja kaikki se mielekäs toiminta päiväkodissa, jota aktiivinen sosiaalinen lapsi rakastaa. Nyt PKssa 3 lyhyttä päivää viikossa ja vapaapäivinä kyselee, miksei saa mennä päiväkotiin. Huonot kotiolot kai.... Minusta tämä on lapselle ideallitilanne. Saa ikäänkuin rusinat pullasta - saa olla Pk:ssa ja tehdä asioita, joista tykkää, mutta aikaa jaa yllin kyllin nauttia myös äidistä, vauvasta ja kotielämästä eikä ole kiire.
Hoidon tarpeen saa kyllä hoidettua kerhoilla ja 1-2 harrastuksellakin. Meillä tehty niin.
tuttua rutiinia työpaikalla isyysloman jälkeen. Kyllä esikoisellakin on oikeus ja tarve lomalle.