Yli 10 vuotta naimisissa olleet...

lomat ja juhlat vietetaan sukulaisten kanssa ja sitten on yleensa kahden viikon loma kun ollaan vaan me ja meidan yksi lapsi. rakkaus on loppunut mutta valitetaan toisistamme ja ollaan ystavia.

lomat ja juhlat vietetaan sukulaisten kanssa ja sitten on yleensa kahden viikon loma kun ollaan vaan me ja meidan yksi lapsi. rakkaus on loppunut mutta valitetaan toisistamme ja ollaan ystavia.

teillä seksielämää?

lapsia on ja niiden harrastuksiin pitää viedä. yhteistä aikaa ei ole. Viime keväänä käytiin risteilyllä, mies sammu hyttiin.

arkea se on. mies katsoo telkkua illat. välillä murahdetaan jotain toisillemme. siinä tuo menee. tasaista ja rauhallista. ihanne-elämää.

lomat ja juhlat vietetaan sukulaisten kanssa ja sitten on yleensa kahden viikon loma kun ollaan vaan me ja meidan yksi lapsi. rakkaus on loppunut mutta valitetaan toisistamme ja ollaan ystavia.

Ei se, ettei ole enää ihastumisromantiikkaa tarkoita että ei ole rakkautta.



Arjen lomaan suosittelen pieniä irtiottoja, oli ne sitten kahden tunnin kävely kun naapuri leikkittää lapsia tai iltainen chat puolison kanssa :P

ja sita ennen se hiipui. ensin oli parin viikon tauko, sitten kuukauden tauko joka pian oli 6kk tauko. nyt tosiaan noin 15kk enka usko etta seksia on enaa, mutta meilla on tosi hyva suhde. ENKA OLE KYSYNYT MIEHELTA JOS HANELLA ON JOKU PANO JOSSAIN, ei ole minun asiani, kunhan han on viikonloput kotona kuten tahankin asti.

kolme lasta, talo melkein valmis ja ihan hyvin menee. Kun saadaan talohässäkkää pois alta ja nuorin vähän lisää ikää niin toivon mukaan peiton allakin vilkastuu taas. Romantiikkaa on kun vain ehtisi. Nytkin takana 15 h työpäivä toimistolla.



Yksi eronnut tuttu muitutti, että homma taisi kariutua siihe ettei ollut enää ollenkaan yhteistä aikaa. Mun mielestä vaikka illalla ruoan laitto voi olla se yhteinen aika, en mä leffaan jaksais lähteä muutenkaan. Muttei kukaan kait halua vain lapsilleen elää, muuten tuhoaa suhteensa ja samalla palan lasten tulevaisuudesta.



t. nopeiden reseptien kokkikirja ja (selkä)hieronta -mies

Kai täällä jotain onnellisiakin on? Itse olen ollu 5 vuotta naimisissa ja kyllä me vielä onnellisia ollaan, ois kauheeta kuvitella että toiset 5 vuotta ja elämä olis noin kurjaa mitä täältä saa lukea.



Meillä 2 lasta (4-vuotias ja vauva) ja vaikka yhteistä aikaa ei ole juuri ikinä (muualla kuin kotona) niin silti ollaan onnellisia.

ja onnellisia ollaan. Mielestani elama yhdessa on nyt parempaa kuin alussa. Meilla on 3 lasta, neljas tulossa. Omakotitalo, ja molemmat toissa. Alkuvuosina mies oli paljon ulkona kavereiden kanssa ja jatti mut yksin vauvan kanssa. Se ei ollut kovinkaan tyydyttavaa avioelamaa mun mielesta. Nyt vietamme paljon enemman aikaa yhdessa, ei kumpikaan kay enaa yksinaan ulkona. Ja tama muutos tapahtui ihan miehen ikaantyessa ja kypsyessa isan ja aviomiehen rooliin (olemme molemmat alle 40 v). Nyt olemme toistemme puolisot ja parhaat ystavat. Kaymme ulkona kahdestaan ja ravintoloissa perheena. Me nauretaan yhdessa paljon, halataan ja suukotellaan. Seksia on tarpeeksi. Valilla 3 kertaa viikossa, valilla 1 kerta kolmessa viikossa, riippuen miten vasyneita toista ollaan.

Ihan ihanaa yhdessaoloa, seesteista ja onnellista.

lasten harrastusten ym kanssa. Yhteistä aikaa ja rahaa on vähän. Lahjat tyyliin pölynimuri ja ilmalämpöpumppu.

Ja normaaleja askareita töiden jälkeen, aina tunne ettei ennätetä saada mitään aikaseks.

Ja usein kun vaan rauhotutaan viikonloppu iltoina esim. telkan ääreen koko perhe, sitä tulee ajatelleeksi miten onnekas sitä onkaan, kolme tervettä lasta, mies joka omalla hiljasella tavalla joskus ilmasee, että välittää. Ei vois paremmin olla.

on olleet naimisissa yli 10 vuotta, vai voiko vastata, jos on ollut yhdessä 12v, mutta tästä naimisissa vaan 5v? (Kihlauduttiin kuitenkin 10v sitten ;D)

Toi oli hauska. Mutta joo, tasaisen turvallista arkea meilläkin. En tajua mitä kauheeta siinä on. Ei silmissä tarvi koko ajan raketit räjähdellä, kun siippa on vieressä. Toinen on paras ystävä ja tuki ja kyllä siinä sivussa muutakin tunnetta on. Ei seksiä ole joka välissä ja joka huoneessa, muttei tarvikaan. Eikä jaksakaan tässä arjen pyörityksessä. Silti elämä on hyvää ja turvallista, kun tässä elämänvaiheessa on saanut toivomansa lapset, ura hyvällä mallilla, talo/ asunto yms.

Ollaan toistemme parhaat ystävät. Kummallekin tarjolla myös omaa aikaa ja reissuja kavereiden kanssa, jotka puolestaan opettavat sen et kyllä kotona on paljon kivempaa ja matkustelu puolispn kanssaon paljon antoisampaa. Seksiä on silloin kun moeli tekee, en pidä asiasta kirjaa. Seksi on monipuolista ja tyydyttävää.



Lapset kuuluvat luonnollisena osana arkeen. Totta kai he harrastavat jne., mut hei elämäähän se vain on. Onnemme salaisuus käsittääkseeni on se että en alkanut lasten syntymän jälkeen marttyyriäidiksi, vaan muistin olla myös oma itseni ja nainen

Olemme nyt ehkä onnellisimpia kuin koskaan, mutta se on välillä vaatinut työtä. Vauva-aikana oli vaikeaa, kun olin kotona kahden pienen kanssa ja mies pitkiä päiviä töissä. Silloin piti käydä keskusteluja siitä, että emme rupea tekemään kodinhoitoa vuorotellen siten, että aina kun mies tulee kotiin minä lähden tai päinvastoin, jos minä en lähde, niin hän lähtee harrastuksiin. Sovimme, että teemme yhdessä ihan sitä arkeakin, ja menemme ulos paitsi joskus kahdestaan, niin ennenkaikkea perheenä. Olin kotona hirveän yksinäinen, ja kaipasin aikuisseuraa (vaikka oli minulla harrastuksiakin), mutt kaipasin erityisesti mieheni seuraa, ja se loukkasi, että hän patisti minua aina menemään ulos, kun hän tuli kotiin. SIitä piti jutella. (vaikka toki omaa aikaakin pitää olla) Tein myös päätöksen, että lapsi menee päiväkotiin, kun hän on yli vuoden ikäinen, vaikka ympärillä olevat äidit jäivät kotiin, kun siihen aikaan varsinkin oli tämä "kotona on oltava kunnes lapsi on kolme"- mantra erityisen voimakkaasti valloillaan. Minun töihin meno oli meidän perheelle kaiken kaikkiaan paras ratkaisu, ja jälkeenpäin olen huomannut, että olisi ollut monelle muullekin perheelle. (lähipiirissä on tullut runsaasti eroja naisille, jotka ovat omistautuneet äitiydelle. Sattumaa? Ehkä, mutta näin kuitenkin on) Pystyin tekemään lyhennettyä työaikaa. Säilyin miehenikin silmissä muunakin kuin äitinä, en mökkiytynyt (ja varmasti olisin, jos olisin ollut pidempään kotiäitinä, olen sen tyyppinen ihminen) ja ennen kaikkea jaksoin itse paremmin. Kotona oli toki helppoa olla (vaikka työtä sinänsä riitti) ja kodin ja työn yhteensovittaminen on vaikeaa, mutta olen varma, että ainakin meillä parisuhteelle (ja sitä kautta myös perheelle) on ollut hyväksi, että olemme kumpikin saaneet tehdä mielekästä työtä, vaikka se tarkoittikin, että lapset menivät hoitoon runsaan vuoden ikäisenä. (Ja lapset jotka ovat jo pitkään olleet koulussa, ovat tervitä, onnellisia ja tasapainoisia lapsia. Ja edelleen teemme perheenä tosi paljon juttuja yhdessä.)

lause on juuri se, mitä itsekin ajoin takaa.

3 lasta mun edellisestä liitosta kasvatettu aikuisiksi, yhteinen vielä pyörii nurkissa:) Ohessa rakennettu pari taloa, tehty niska limassa töitä ja sinnitelty taloudellisesti tiukkojen aikojen halki.



Silti kumppanuus on mahtavaa, olen onnellinen kun mieheni saa minut joka päivä hymyilemään ja nauramaan (olen se huolehtija perheessä) ja näkemään murheet oikeassa "kaliiperissa". Tuo yhdessä nauraminen pelastaa niin paljon! Olemme kuin paita ja peppu, tuskin koskaan käymme (työreissuja lukuunottamatta) missään omien ystäviemme kanssa. Mutta ystäviä tavataan usein perheittäin.



Hän on paras ystäväni, aina arvostava ja rakastava - myös huonoina aikoina. Itse olen varmasti se huonompi osapuoli tässä liitossa!! Kunpa aina osaisin osoittaa arvostukseni hänelle!



Seksiä on mukavasti 1-3x viikossa, leikkisää ja vaihtelevaa:) Nyt opetellaan kunnolla paijailemaan ja pussailemaan, se on vähän päässyt unohtumaan:)

ja meillä menee tosi hyvin. Kaksi lasta, ala-asteikäisiä. Yhtistä aikaa alkaa olla enemmän kun lapset pärjäilee jo keskenäänkin. Matkoilla käydään aina koko perhe, meillä on tosi hauskaa yhdessä. Jotenkin viimeisen puolen vuoden aikana suhde on taas saanut uutta puhtia, ollaan puhuttu enemmän. Ei pahemmin riidellä, ollaan tosi rauhallisia ja sopuisia ihmisiä molemmat. Usein puhutaan, miten onnekkaita oltiin kun toisemme tavattiin. Oman perheen kesken vietämme arjet ja juhlat, miehen suvun kanssa emme oli kovin läheisiä ja oma sukuni asuu kaukana. Keksimme usein hauskoja juhlia, koristelemme kotia ja kokkailemme herkkuja.

Meillä on ihanaa. Lapsi on teini-ikäinen, ja meillä on paljon aikaa lapsen lisäksi myös toisillemme. Ollaan aina oltu parhaat kaverit ja rakastavaiset, ja vietetään paljon aikaa yhdessä. Tykätään käydä ulkona, kulttuuritapahtumissa, konserteissa, näyttelyissä, leffassa... Kokataan ja syödään ulkona. Matkustetaan aina kun vain mahdollista. Seksi on myös hyvää, ei niin usein, mutta parempaa. Rauhallista, nautiskelevaa, rentoa.



Rakastan miestäni tosi paljon ja hän varmasti myös mua. Meillä on kivaa, jutellaan ja nauretaan paljon ja ollaan ihan sielunveljiä.