Olisitko mieluummin lehtorina

Siellä oppilaat ovat jo sen verran seestyneitä, että tietävät mitä haluavat. Ovat myös lahjakkaampia ja kunnianhimoisempia kuin peruskoulussa, jossa mukana pitää raahata tulevia tyhmiä amisviiksiä jne.

Peruskoulussa oppilaat ovat vielä sen verran lapsellisempia, että heiltä saa välitöntä palautetta. Tykkään myös työn kasvatuksellisesta puolesta ja siitä, että siinä voin auttaa niitä heikoimpiakin.



Lukiolaiset ovat kokemukseni mukaan "tylsempää" porukkaa, ja siellä opetettavaa asiaa on enemmän ja tavoitteet koko ajan ylppäreissä, ei ehdi samalla tavalla olla läsnä oppilaille kuin yläkoulussa.

Olen suuntautunut aikuiskasvatukseen, eli toisin sanoen kasvatus ei kiinnosta sitten pätkääkään :)



Substanssiosaaminen on se, mitä haluan opettaa. Lukiossa on jo edes jotain haastetta ja opiskelijat ainakin näennäisesti itsenäisiä. Jos jotain ei kiinnosta, niin sille voi sanoa että "Moikka".



Mutta kaikkein mieluiten opetan korkeakoulussa, kuten nyt :)

vaikka toisaalta ehkä oppilaat olisivat siinä kaikkitietävässä iässä, niin opetuksessa pääsee keskittymään itse asiaan vähän laajemmin, ja valtaosa lukiolaisista on kuitenkin itse valinnut lukion, joten ihan pahimmat lusmuilijat ovat jo karsiutuneet pois. Eikä lukiossa ole pakko antaa kymmenettä mahdollisuutta tehdä tehtävät, vaan voi puhaltaa pelin poikki jo aiemmin ja vaatia kurssin suorittamista uudelleen, jos joku vain viivyttää ja viivyttää.

Tykkään nuorista, minusta on kiva nähdä kuinka ne kasvaa kolmessa vuodessa ja muuttuu lapsista nuoriksi ja kypsiksi. Seiskat on kilttejä, kasien kanssa saa taistella ja ysillä ne syö jo kädestä. Pidän kasvatusta antoisampana omassa työssäni ja olen myös hyvä siinä. Pärjään siis hyvin kaikkien oppilaiden kanssa.