Lestadiolaiset hoi! Yksi kysymys!!!

Seurapaikkaan. Eli vl:t käyvät seuroissa rauhanyhdistyksellä. Toki kansanopistoissakin on seuroja välillä talviaikaankin.

Se on sisäoppilaitos jossa järjestetään kesäisin maakunnalliset seurat sekä tyyliin joka toinen viikonloppu jotakin kursseja.

Ulkonäkö; esikoiset haluaa pitää sen yksinkertaisen esikuvan ja olla luonnollinen oma itsensä, sellaiseksi kuin Jumala on meidät luonut. Vanhoilliset leikkaa ja kihartaa tukkaansa...

No ei todellakaan pidä paikkaansa. Nuori ystäväni on esikoislesta ja hän todellakin laittautuu paljon: laittaa hiuksia, meikkaa "värittömästi" eli väritön kynsilakka, ripsien taivutus, meikkivoide ja muutenkin tosi paljon panostaa ulkonäköönsä ja vaatteisiinsa. Tuntemani vanhoillislestat (olen lestaseudulta ja "puolilestaperheestä" kotoisin) ovat paljon arkisempia, sellaisia tyypillisiä "taivaan painamia".

Tämä on ollut alunperin yksi ja sama herätysliike, mutta aika piakkoin Lestadiuksen kuoleman jälkeen tuli paljon erimielisyyksiä ja hajaannuksia. Me esikoiset uskomme että me olemme se alkuperäinen herätysliike, ja muut erosivat meistä. Mutta käsittääkseni vanhoilliset taas pitävät itseään alkuperäisinä. Muita lestadiolaisia on ainakin pikkuesikoiset, joita on aika vähän Pietarsaaren seudulla.

Ihan tarkalleen en tiedä mitä ne erimielisyydet silloin koskivat, mutta ajan myötä on näiden kahden oppiin sekä ulkonäköä koskeviin neuvoihin tullut eroja. Mitä tulee oppiin, en mene siihen sen enempää sisälle, tulisi megapitkä viesti. Ulkonäkö; esikoiset haluaa pitää sen yksinkertaisen esikuvan ja olla luonnollinen oma itsensä, sellaiseksi kuin Jumala on meidät luonut. Vanhoilliset leikkaa ja kihartaa tukkaansa...



Ja koska kaikilla on se kuva lestadiolaisista että heillä on vähintään 10 lasta ja eivät ehkäse niin kommentoin sitä nyt vähän esikoisten näkökulmasta. Kyllä, emme ehkäse vaan otamme vastaan ne lapset mitä Jumala antaa. MUTTA, jos äidin fyysinen tai henkinen terveys on vaarassa, tai perheessä muita ongelmia tms., niin voi asianomainen kysyä tähän neuvoa meidän saarnaajilta. Silloin voi saada neuvon, että on parasta ehkäistä (tiedän useita tapauksia). Mutta se neuvo on nimenomaan tälle asianomaiselle, jonka ei pidä tulla av:lle tai muuten tuttaville levitteleen että hei me ehkästään. Ja voi olla että ehkäsy lopetetaan jossain vaiheessa, ja perheeseen tuleekin vielä lapsia. Ja nykyisin harvassa on perheet joissa on 10 lasta. 5-8 on tavallisempi. Jotkut ei saa yhtään lasta, jotkut vain yhden.



Ap, missä sä asut? Haluaisitko tulla seuroihin? Tai keskustella jonkun kanssa kahden kesken?

ns. tavallisesta uskovaisesta ev.lut. seurakunnassa? Eli, jos olen harras uskova tavallisessa luterilaisessa yhteisössä, niin mitenkä se lestadiolaisuus siitä sitten eroaa? Myöskin se, että käyvätkö esikoiset ja vanhoilliset samoissa seuroissa? Päässä on miljoona kysymystä.



ap

voit istua joka sunnuntai rauhassa, ketään ei kiinnosta mitä sun päässä ja varsinkin sydämessä liikkuu. Varsinkin jos sulla on huono omatunto, kuolemanpelko tms. niin heillä ei ole vastauksia siihen. Raamatun tuntemus hyvin heikkoa ja yrittävät selittää kaiken järjellä. Jos ihmisellä on hätä omasta sielustaan, ei kirkosta siihen löydy apua.



Ja kutsut itseäsi hartaaksi uskovaksi. Jos tällä tarkoitat sitä, että olet ahkera käymään kirkossa, kumarrat päätäsi kun on rukous ja uhraat kolehtiin ja lähetystyöhön, niin vähän se sua kuitenkaan auttaa kun on sun omasta sielustasi kysymys. Itse asiassa, nämä eivät auta yhtään! Vain armosta tulee sinun uskoa, ilman mitään tekoja. Hmm, näitä asioita on vähän vaikea selittää täällä av:lla kun joku aina ymmärtää väärin. Olisi helpompi jos voisit naamatusten jutella jonkun kaa.



Ei, esikoiset ja vanhoilliset eivät käy samoissa seuroissa. Molemmilla on omat rukoushuoneensa (vanhoillisilla kansanopistonsa).

Eli jos herää, liittyy, kääntyy, miten sanotaankin aikuisemmalla iällä lestadiolaiseksi, niin voiko saada syntejään anteeksi? Eli jos on vaikka avioton lapsi, tai elää avoliitossa tai jotain muuta vastaavaa? Toivottavatko lestadiolaiset tällaiset syntiset tervetulleeksi, vai katsotaanko heitä pahalla? eli onko mahdollista myöhemmällä iällä kääntyä lestadiolaiseksi? Vaikka olisi jollain tavalla elänyt ns. syntistä elämää ja täysin päinvastaista kuin oppi sanoo?

Ihan kuka vaan voi olla uskovainen, eikä sitä katsota mitä on tullu tehtyä. Loppujen lopuksi kukaan ihminen ei sitä päätä kuka sinne taivaaseen pääsee, ainoastaan omasta uskostaan voi pitää huolta pitämällä hyvä omatunto. Ja tietenkin tuo anteeksiantaminen ja seuroissa käyminen on "ruokaa" omalletunnolle. Itse uskon että vl on oikea usko, mutta en tuomitse ketään enkä tosiaankaan voi mennä sanomaan että kuka sinne taivaaseen pääsee, koska sehän ei ole ihmisten käsissä! Olisihan se ihanaa, jos voisi varjella noita omia rakkaita ja uskoa muidenkin puolesta, mutta tuo uskonto on niin omakohtainen asia...



vl

Jos aihe kiinnostaa, niin perustietoja voit lukea www.srk.fi.



vl

Ei ole niin suurta syntistä, etteikö armo riittäisi.



Olen itsekin aikuisiällä tehnyt parannuksen, kuten meillä sanotaan. Eli kääntynyt lestadiolaiseksi. Tässä mun tarina:



Mä olen perheestä jossa toinen vanhemmista on lestadiolainen, toinen ei. Olen käynyt seuroissa koko lapsuuteni. Teiniksi tultuani ei usko kiinnostanut, en halunnut olla missään tekemisissä heidän kanssaan. Ryyppäsin ja ärvelsin kylällä, tein tihutöitä yms. Jonkun vuoden kuluttua heräsin, eli se elämä ei enää maistunutkaan. Tuli huono omatunto siitä mitä on tehnyt. Tuli kuolemanpelko, jos nyt kuolen niin helvettiin menen. Ystävien avustuksella sain yhteyden erääseen saarnaajaan, jonka kanssa juttelin kahden kesken ja kerroin mitä minulla on omalla tunnolla. Hän kuunteli, saarnasi synnit anteeksi Jumalan puolesta ja antoi neuvoja kuinka elää tästä lähtien. Ja ei, minusta ei tullut enkeliä. Yhäkin käy jatkuvasti että lankean yhteen jos toiseen syntiin. Me kaikki olemme syntisiä. Vaikka halu ei ole tehdä syntiä, joudumme siihen kuitenkin. En halua puhua pahaa toisista mutta kun olen vikkelä suustani niin lankean siihen syntiin :(



Usein saarnaajat antavat neuvoja kuinka korjata tilanne jos se on korjattavissa. Esim. jos elää avoliitossa, kehotetaan solmimaan avioliitto. Kuitenkaan, jos vaikka miehesi ei halua avioon, ei se ole este että sinä et voi olla lestadiolainen. Rankkaahan se on, kun on eri elämänkatsomus ja eri elämäntavat, mutta ei mahdotonta. Kuten sanoin, olen itsekin tällaisesta perheestä tosin vanhemmat ovat aviossa.



Myös mieheni on tehnyt parannuksen aikuisiällä, hänen vanhemmistaan kumpikaan ei ole lestadiolainen. Hän on syntynyt avioliiton ulkopuolella. Hän joskus minulle tästä vitsailee, mutta ei muuten vaikuta mitenkään hänen uskoonsa.