Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtääkö kukaan mun stressiäni lapsen yllättävästä murrosiästä
05.10.2011 |
Viidesluokkalainen poikani on aina ollut lapsenomainen veitikka, mutta nyt puolen vuoden sisällä hän on muuttunut täysin teiniksi. Kaikki teinijutut (ei onneksi sentään tupakka eikä päihteet!) kiinnostaa, legot ja leikit pikkuveljen kanssa on niin LOL ettei tosikaan. Mikään perheaika ei kiinnosta, mieluummin lukittautuu huoneeseensa, illat viettäisi aina kavereiden kanssa ja koko poika on ihan eri ihminen kuin ennen! Mies ei huolestu, sanoo että ihan normaalia, ja kaikkihan kuulemma sujuu hyvin. No niin kai, mutta onko tälläinen täydellinen muuttuminen normaalia??? Myös kaveripiiri on vaihtunut, entiset kaverit katsovat pokemonia siinä missä nykyiset duudsoneita ja south parkkia....
Kommentit (18)
mutta arvaa mitä - pahempaa on vielä tulossa.
stemppiä vaan. ja kärsivällisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samalla tavalla aika ykskaks. Ihan normaalia mielestäni.
10-vuotissynttäreillä aarteenmetsästystä, 11-vuotissynttäreillä räsypokkaa?????
Ennen kesää lapsi, kesän jälkeen teini? Kaikki muuttuu, kaveripiiristä harrastukssiin..
Onko tämä tosiaan tavallista ja normaalia?
ap
että todellakin muutos oli ihan ykskaks. Eli todella nopeaa. Sama meidän vanhemmillakin lapsilla.
tullut murrosikä, mutta muuten kuulostaa normaalilta nuo "oireet". Ja kyllä ne kaverit tulee sieltä perästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ei ehkä ihan niin tavallista ole pojille, muuten nuo ovat aika tavallista, etenkin kun entisillä kavereilla ei ole alkanut murrosikä, tarvii uusia kavereita yms hommata. Olisin huolissani kyllä...
huolestuttaisi kyllä tuo kaveripiiriin vaihtuminen! Mutta itselläni ei vielä olekaan murkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17v pojan kanssa, huoh mitä hommaa...
huolestuttaisi kyllä tuo kaveripiiriin vaihtuminen! Mutta itselläni ei vielä olekaan murkkuja.
Miksi ihmeessä kaveripiirin piti vaihtua? Kiusaamista? jotain outoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki tuo kuulostaa normaalilta murkkuiältä, mutta tois aikaisin se teillä on tullut. Ja kyllä, olisin huolissani jo siksikin että tuonikäisellä ei ole järkeä senkään vertaa kuin 15-vuotiaalla. Toisaalta aika lapsellisia ovat nämä entiset kaveritkin jos Pokemonia vielä katsovat, meillä 4-luokkalainenkin on siirtynyt Simpsoneihin ja Duudsoneihin (joita tosin saa katsoa hyvin harvoin). Toisaalta meidän 7-luokkalainen, joka on monessa mielessä jo ihan teini, rakentelee välillä Legoilla pikkuveljen kanssa.
Tätä on nyt vissiin jatkunut kuitenkin vasta vähän aikaa? Mitäpä jos yrittäisit vähän houkutella poikaa mukaan niihin vanhoihin juttuihin ja rajoittaisit edelleen isompien juttuja? 11-vuotias on kuitenkin vielä ihan lapsi ja luulisi, että ei ihan täytillä edes tajua noita murkkujen asioita vielä.
kun ovat tosiaan niin eri kehitysasteessa. Toiset jo murrosiässä, toiset vielä ihan lapsia.
Eli en olisi kyllä tästä kaveripiirin vaihtumisestakaan huolissani, toki silmät ja korvat täytyy pitää auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mukavia ja kohteliaita samanikäisiä poikia, kypsiä ikäisekseen kuitenkin. Ei siis mitään huligaanigangstoja :)
Yritänkin saada poikaa edes ajoittain innostumaan lapsellisista jutuista jotka ennen tuottivat iloa, aika vaikeaa on. Ehkä se on vain hyväksyttävä, että sitä lasta ei enää saa takaisin, notkuu mieluummin kylillä kuin kokkaa perheen kanssa kuten aiemmin :(
ap
ne haluu olla äijiä, ihan normaalia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten seuraapa tarkasti, missä mennään. Ja tuossa iässä perheen kanssa ollaan ja sillä selvä, kavereita ei tarvitse nähdä joka päivä.
Biologinen ikä ja kalenteri-ikä, eroavat usein toisistaan, kalenteri-ikähän on vain karkea biologisen iän likiarvo, jonka epätarkkuus johtuu yksilöllisen biologisen kypsymisaikataulun vaihtelusta. Kalenteri-iältään samanikäiset voivat olla kehityksessään useiden vuosien päässä toisistaan, täysin mahdollistahan on, että kahdesta 12-vuotiaasta, toinen on keskimääräisen 15-vuotiaan ja toinen vasta 10-vuotiaan tasolla.
tuoss viidennellä ja kuudennen syksyllä on pojilla vaihe, jossa ne haluavat olla isoja. He eivät vielä ole murrosiässä , mutta haluavat olla teinejä ja "isoja" ja käyttäytyvät kuin teinipahikset. Katsovat duudsoneita ja väittävät kavereilleen katsovansa 24-sarjaa ja vastaavia. Moni vanhempikin menee halpaan ja luulee, että tässä se hankala vaihe nyt on käsissä: "Onhan se vähän aikaisin, mutta kivahan se on kun meidän lapsi on kehityksessä edellä ja itse asiassahan tästä selvitään ihan kohtuudella kuten hyvän vanhemman kuuluukin, vähän kuria ja rakkautta niin murrosikäisenkin kanssa selvästi selviää."
Valitettava totuus iskee sitten kun se oikea murrosikä tulee siinä 14-15 kieppeillä ja on oikeasti hankala. Ja siinä vaiheessa se on helpostus kun sama sälli istuu kotona katsomassa duudsoneita ja korkeakulttuuria jos se katsoo South Parkia.
ei kuitenkaan etenkään murrosikäisellä korreloi suoraan henkiseen ikään. Siksi noin nuorta on hyvä vielä rajoittaa eikä vain hyväksyä että murkkuikäiset nyt pyörii kadulla. Ikärajat on samat kaikille riippumatta biologisen kehityksen asteesta, joten voitte hyvin sanoa esim. että vasta 14-vuotiaana saa olla ulkona yli yhdeksään tms. Sama pätee tv-ohjelmiin.
Biologinen ikä ja kalenteri-ikä, eroavat usein toisistaan, kalenteri-ikähän on vain karkea biologisen iän likiarvo, jonka epätarkkuus johtuu yksilöllisen biologisen kypsymisaikataulun vaihtelusta. Kalenteri-iältään samanikäiset voivat olla kehityksessään useiden vuosien päässä toisistaan, täysin mahdollistahan on, että kahdesta 12-vuotiaasta, toinen on keskimääräisen 15-vuotiaan ja toinen vasta 10-vuotiaan tasolla.
Lapsesi on normaali kasvava nuorimies, hyväksy se.