Työssä käyvät äidit, miten ehditte kaiken?

miehet eivät tunnu ymmärtävän, miten paljon kodinhoito vie aikaa. Jos haluaa ehtiä tekemään muutakin kuin pesemään pyykit ja kerran viikossa imuroimaan, saa kyllä olla aika tehokas, jos työt vievät noin paljon aikaa kuin sinulla.



Eikö miehesi ole kuitenkin enemmän kotona kuin sinä, olettaisin että 2v lapsi ei ole 9 tuntia päivässä hoidossa? Pistä mies tekemään hommia, siinähän näkee. Hitto mitä laiskottelijoita ne kyllä tuppaa olemaan, pistää oikein ärsyttämään. Kehtaavat vielä valittaa, kun ovat itsekin oikein kykeneviä tekemään asioita kodin eteen.

Mutta jatkaa sitten töitä kotona. Iskee muksulle pilttipurkillisen ruokaa massuun ja laittaa sitten leikkimään itsekseen.



Olen ajatellut, että yrittäisin tehdä puolipäiväisenä työtä. En tiedä, sopisiko... Palkka jää kyllä sitten sen verran pieneksi, ettei enää riittäisi kaikenmaailman taulutelkkareihin ja äänentoistolaitteisiin, joita mies meille havittelee.



Tultaisiin siis ihan ok toimeen miehenkin palkalla. Minusta nuo ylimääräiset roinat ihan turhia. Koti kun on jo velaton.

olemaan välittämättä sotkusta ja paskasta mun ympärillä. Vaikka pahaa se tekee kun kanssa olin pitkään kotona ja aina oli siistiä, nyt en ees muista koska oisin jaksanu ikkunat viimeks pestä, en vaan jaksa kun päivät menee töissä ja illat laitan ruokaa ja pesen pyykkiä... ja koitan muistaa hoitaa kaikki lastenkin asiat seuraavaks päiväks valmiiksi.



Nyt jostain syystä kylä mieskin on hieman alkanut tekemään jotain, johtuisko siitä että kun en enää itse välitä miltä meillä näytttää niin miestä on alkanut häiritsemään se...

siivous ja silitys on ulkoistettu

Siksi minä en käy töissä ;) Ennen kävin töissä iltaisin ja v-loppuisin. Sitten se alkoi tuntua rankalta ja koko perhe alkoi kärsiä siitä. Jäin töistä kokonaan pois ja nyt olen kotiäitinä. Rahaa ei tule mistään pennin jetiä, mutta miehen palkalla eletään. Lainaa on meillä maksettavana vielä PALJON ja sitä lyhennetään reilu tonni kuussa. Mieheni ei ole hyvä palkkaisessa työssä, mutta lainojen jälkeen jää käteen sen verran, että just ja just eletään.



Kuitenkin lapset tykkää kun äiti on kotona ja heidän ei tarvitse olla hoidossa. Jos kävisin töissä niin en varmaan koskaan ehtisi ajoissa työpaikalle kun pitäisi lapset herättää ja hoputtaa ne kyytiin ja viedä päiväkotiin. Sitten illalla kun lapset hakee kotiin niin pitäis alkaa lämmittää uuneja, kun sisällä lämpötila olis näin talvella n.16 astetta :/ Ruokaa pitäis tehdä ym juttuja. Ei siinä kerkeis ja sit olis elämä yhtä kilpajuoksua. Mieluummin olen ilman hienoja telkkareita (tosin meillä on hieno telkkari joka hankittiin silloin kun tienasin hyvin niillä ilta ja v-lopputöillä) ja muita hienouksia kuin lähtisin siihen työrumbaan!

että ennemmin ollaan ilman kaikenlaisia hienouksia kuin käytäisiin töissä. Meidän perheessä käydään töissä siksi, että nipin napin elettäisiin, mitään hienouksia ei palkkarahoilla tosiaan pysty hankkimaan.

Mutta kysymykseen; kyllähän tämä aivan älyttömän rankkaa onkin, mutta kun tosiaan ei ole vaihtoehtoa. Jotenkin vaan hammasta purren päivästä toiseen. Voimia meille kaikille äideille, työssäkäyville ja kotona oleville!

Mies on realisti ja ymmärtää, että jos käy töissä, ei voi samaan aikaan siivota ja laittaa kotia. Ja meillä mies tekee itsekin täysipainoisesti kotitöitä eikä kuvittele, että se olisi jostain syystä minun vastuulla.



Oletteko ap vielä kovin nuoria, vai eikö miehellesi ole muuten tullut kokemusta, että hän ymmärtäisi sen että elämä on valintoja ja valintojen kanssa tulee elää - kaikkea ei voi saada.



Kyllähän se välillä itselläkin menee niin, että kun itsellä on paljon työkiireitä ja puolisolla hiukan helpompaa, sitä toivoisi että hän huolehtisi kaupassa käynnit ja ruoan laitot. Onneksi sen verran on itsellä kokemusta kodin ja lasten hoitamisesta, etten kuvitte, että yksi - kun ei edes kaksikaan - yllä ihmetekoihin!

ongelmia herätä aamulla ja lähteä, kuka hoitoon kuka töihin.

Meillä on 3 kouluikäistä lasta joiden harrastukset tuovat oman dilemmansa tähän arkeen, kuskauksia sinne ja tänne on lähes joka päivä, harkka-ajat vaihtuvat viikoittain ja tulee myös päällekkäisyyksiä. Mun on siis merkittävä kalenteriin ihan kaikki. siinä kulkee rinnakkain kolmen lapsen lukujärjestys, harkka-ajat, koulun ruokalista, päivän ruoka kotona, muut erilaiset menot jne.



Isommat lapset ovat toisaalta sitten tietenkin omatoimisia eikä ole noita päiväkotiviemisiä ja hakuja. Toisaalta koululaiset saavat välipalaa syödessään infernaalisen sotkun aikaan keittiössä, varsinkin jos talossa on kavereita.

Mies on matkoilla yli 100 päivää vuodessa. En usko että selviäisin tämän hetkisestä tilanteesta ellen tekisi 6 h työpäivää osittaisella hoitovapaalla - sitä suosittelen lämpimästi jos vaan talous antaa myötä.



Meillä ei käy tällä hetkellä siivoojaa, kun entinen lopetti hommat, pitäisi taas löytää hyvä jostakin - sen maksan mielelläni ja oikeastaan miehen matkojen päivärahat kattaisivat siivouksen kepeästi. Sivoan nyt itse ja mies tekee TODELLA paljon kotitöitä silloin kun on kotona ja laittaa kaikki ruoat, nytkin teki reissuun lähtiessää kolmen päivän ruoat meille valmiiksi. Meillä on yleensä aina siistiä, koska en kestä sekasotkua. Imuroinnin tarvetta, puhdasta kaappiin kuljetusta odottavaa pyykkiä, lattianpesua sen sijaan kasaantuu.



Kaupassa pyrin käymään kerran viikossa ja vaan siten täydentämään ja ruoka on pakko tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana jotta lapset ehtivät syödä ennen harkkoja.

Siivooja käy 2 x kk, syödään paljon puolivalmisteita, pakasteita jne. arki-iltoina. Logistiikka, siis se et päästään kaikki aamulla matkaan ja illaksi kotio, vie arkipäivästä ison siivun.

Pyykit, pikkusiivoukset, kaupat, tiskit ja lapset hoidetaan puoliksi aika tarkalleen. Arkisin lapset paljon tietokoneella ja pirrettyjen ääressä, jotta saadaan koti pyörimään.

Iltahetki kuitenkin rauhoitetaan aina, sylitellään, luetaan yhdessä, jutellaan, nukutetaan kiireettä.

Viikonloppuisin kokataan pitkän kaavan mukaan, katetaan kauniisti jne., ulkoillaan ja leikitään lasten kanssa.

Ylimääräisiä harrastuksia tai omaa aikaa meillä ei juuri ole, sitä tavallaan on se työ nyt tässä elämänvaiheessa.

Juuri koskaan en leivo, verhot vaihdan ehkä kerran vuodessa, siivooja pesee ikkunat kertavuoteen.

Eli siis ei ehditä elää niin kauniisti ja ihanasti kun oikeasti haluaisin, kaikkea ei tässä maailmassa voi saada.

Ja vastaavasti:

meillä on iso omistusasunto hyvällä paikalla

oma huippumoderni matkailuauto perheen yhteisenä harrastuksena kesällä - muksut rakastaa

tehdään lisäksi 1-2 ulkomaanmatkaa lasten kanssa vuodessa

meillä on taulutv:t, merkkivaatteet, iPhonet, kotiteatteri, hybridiauto, Reimatec-haalarit ym.

ym.

Ja yhteenlasketut tulot ennen veroja yli 10 000 e / kk.

Nää on valintoja, joista kaikista en ole ylpeä.

Me olemme jakaneet siivous- ja ruokavuorot. Eli toinen suunnittelee kahdeksi viikoksi ruuat ja käy kaupassa ja toinen imuroi, pesee lattiat yms. Ruuat sitten tehdään yhdessä, erikseen tai miten ehtii. Näin ollen meillä ei riidellä ruuanlaittovuoroista, ei siivouksesta, ei osteta valmisruokia, ei tilata pizzaa usein, koti on melko siisti koko ajan, emme soittele pitkin päivää "käytkö kaupassa, mitä syödään"-puheluita jne. Kaikilla tämä ei välttämättä toimi, mutta meillä toimii. Ikinä en jäisi töistä pois ehtiäkseni tekemään kotitöitä paremmin! Nykyinen taso on riittävä.

Miksei mies ymmärrä, että en millään voi työssä käyvänä ehtiä samoja asioita, kuin kotona ollessani? Ei voi olla enää niin kodikasta.

tässä tilanteessa ihmettelisin, miksi mies ei siivoa, leivo, koristele kotia ja pese pyykkiä? Hänellähän on yhtä monta tuntia vuorokaudessa kuin sinullakin ja suunnilleen yhtä paljon varmaan teette töitä, joten yhtä hyvinhän hän voi nuo jutut tehdä. Miksi ei sitten tee, jos se kerran tuosta vaan onnistuu töiden ohessa?

(Ja ei meillä todellakaan onnistu minun töissä käydessäni. Ei kotona ollessakaan ollut tuollaista, mutta en olekaan varsinainen kodinhengetär muutenkaan.)

siivoja käy kerran viikossa. Arkena ruuat puolivalmista tai jotain nopeaa ja helppoa. Verhoja en todellakaan vaihda ikinä (en kyllä muutenkaan olisi vaihdellut vuodenaikojen mukaan verhoja.

Leivon ehkä kerran kuukaudessa jotain isompaa, kuten pullaa tai sämpylää. Joskus teen pannaria tai jotain mustikkapiirakkaa iltaisin.

Pyykit hoituu illalla.



Meillä on iso ja moderni ok-talo, kolme lasta, kaksi autoa. Elämä on mielekästä, haastetta riittää töissä ja se on se miksi töissä olen. Rahallisesti pärjättäisiin miehen palkalla (mies yrittäjä) mutta minä haluan tehdä töitä koska nautin siitä.



Kotona on aina siistiä ja kodikasta, siihen ei mun töissä käynti ole kyllä mitenkään vaikuttanut. Tänään olen tullut töista jo kahdelta ja nukkunut tunnin päikkärit lasten pelatessa koneella. Lapset saa pelata 1h viikonloppuna, muuten meillä ei lapset ole koneella eikä telkkaria ole.



Ehkä se on asenne, mutta musta tää ei ole mitenkään erityisen rankkaa.

Ei sita yksi ihminen kaikkeen repeakaan! Jaa tyot miehesi kanssa tasapuolisesti. Toivotan onnea. Tassa ote meidan tavastamme toimia:



Meilla on tapana kokata ruokaa pakastimeen viikonloppuisin ja viikolla sulatamme esim. pastakastikkeita ja lihapatoja. Meilla on myos kananrintafileita ja lohifileita valmiina annospaloina pakastimessa, sielta vain sulamaan jaakaappiin aamulla ja illalla uuniin kypsymaan tai paloitellaan "kiinalaiseen" annokseen. Kaapista loytyy aina ainekset muutamaan "pikaruokaan" - tonnikalapastaan, kinkkupastaan, munakkaaseen, sienikastikkeeseen ja erilaisiin salaatteihin. Kiireisimpana aikana ostamme myos valmisruokia - keittoja, intialaista, pizzoja. On turhaa itsensa raakkaamista yrittaa tyossakayvana jaksaa aina tehda ruoka itse alusta asti!



Koska emme ehdi juurikaan kierrella kaupoissa, ostamme todella paljon verkon valityksella iltaisin ennen nukkumaan menoa - huonekaluja, viihde-elektroniikkaa, vaatteita, ruokaa, kirjoja, DVDita jne jne... Jompikumpi kay lisaksi ruokakaupassa pari kertaa viikossa ja molemmat tayttavat keittion poydalla post-it-lapulle ostoslistaa pitkin viikkoa. Siita on helppo ottaa lunttilappu mukaan!



Meilla on keittiossa myos perhekalenteri, johon merkitsemme tyomatkat, kaveritreffit (jos vaikka toinen on sopinut menevansa illastamaan kavereiden kanssa), harrastukset, synttarit, mielenkiintoiset tapahtumat jne. Se helpottaa hurjasti arjen sumplimista ja auttaa kiireisten ajanjaksojen ennakoinnissa.



Siivoamme lauantaiaamuisin - toinen imuroi ja toinen pesee vessat. Lapsemme kulkee perassa pyyhkien polyt. Sitten syomme aamiaisen ja suunnittelemme viikonlopun menot yhdessa. Viikolla pesemme pyykkia ja tiskaamme - kumpi tahansa osaa tayttaa ja tyhjentaa tiski- ja pesukoneen. Mina yleensa silitan urakalla, kun mietin tyojuttujani. Koen sen rentouttavana.

Me ollaan aina eletty tähän asti, miten mieleen juolahtaa. Käyty kaupassa, kun huomattu, että ruoka loppu. Tai että halutaankin jotain, mitä kaapissa ei ole. Jne.



Ajatus siitä, että olisi joku kalenteri, johon on viikon ruoatkin merkattu, tuntuu ihan utopistiselta.



Huh. Mä en jaksa tuollaista etukäteen suunniteltua elämää. Olen aina tähän asti elänyt hetken mielijohteesta. Ja nyt yhtäkkiä onkin tässä työarjessa mukana myös tuo lapsi, sen haut, viemiset ja sen kanssa olemiset.



Jotenkin tuntuu, että multa sujuu joko tai. Joko työ tai sitten kotielämä. Molempia en saa millään sovitettua yhteen.

Me ollaan aina eletty tähän asti, miten mieleen juolahtaa. Käyty kaupassa, kun huomattu, että ruoka loppu. Tai että halutaankin jotain, mitä kaapissa ei ole. Jne. Ajatus siitä, että olisi joku kalenteri, johon on viikon ruoatkin merkattu, tuntuu ihan utopistiselta. Huh. Mä en jaksa tuollaista etukäteen suunniteltua elämää. Olen aina tähän asti elänyt hetken mielijohteesta. Ja nyt yhtäkkiä onkin tässä työarjessa mukana myös tuo lapsi, sen haut, viemiset ja sen kanssa olemiset. Jotenkin tuntuu, että multa sujuu joko tai. Joko työ tai sitten kotielämä. Molempia en saa millään sovitettua yhteen.

Ja kalenterin hankit siinä vaiheessa kun ekan kerran unohdat lapsen arviointikeskustelun tai vastaavan - tai sitten et ja yrität pitää ne edelleen päässä. Mulla on ensi ma-ke välillä viidet joulujuhlat ja mies matkoilla, vaatii hieman suunnittelua miten tuo homma hoidetaan.

Mä olen tuo ruokalistatyyppi, se ajatus lähti siitä, kun tuntui toistuvasti tapahtuvan se, että illalla kotona oli kalakeittoa ja koulussa/päiväkodissa oli samana päivänä ollut - kalakeittoa jne. Siksi rupesin kirjoittamaan kalenteriin koulun ruokalistan. Se, että siellä lukee myös kotiruoat on puhtaasti kauppalistan suunnittelua helpottava asia.

En ikinä jäisi kotiin siksi että voisin siivota ja koristella kotia enemmän. Siis aivan pimeää. Miettikää nyt eläketurvaannekin hyvät naiset.



Minulla on hyvä koulutus ja myös hyvä palkka, en toisaan motivoituisi jostain verhojen vaihtelusta.

mutta jotain tolkkua olen saanut tähän kaaokseen seuraavilla konsteilla...

- ensinnäkin kun olin vuoden ollut töissä huomasin että hommat vaan sujuu sittenkin kai sitä oppii jonkun uuden rytmin ovesta sisään pyykkikone pyörimään, kaksinkertainen annos ruokaa tulemaan ettei huomenna tarvitse tehdä muuta kuin lämmittää jne

- olen jakanut työt ja tehnyt kaikille perheen jäsenille listat mitä kenekin pitää tehdä minäkin päivänä, joudun kyllä huomauttelemaan ja kyselemään perään

- jätän miehen ja koko höskän välillä ja sanon että menen asioille töiden jälkeen ja mies hakee lapset ruuat yms yms mitä sinä päivänä on ja on oppinut siinä mieskin että sitä työtä on paljon

- jaan koko ajan sitä hommaa jos sitä on lapsi1 tyhjentäisitkö pyykkikoneen sellaiseen matalaan kuivaustelineeseen, lapsi2 tyhejnnätkö tiskikoneen, mies haluatko imuroida vai luetko lapsi3:lle iltasadun ja jää sitä työtä vielä minullekin

- meillä on lapset ihan pienestä opetettu työntekoon kaksi vuotias osaa jo vaikka mitä, vaikka työn jälki on myös vaikka mitä...mutta siitä se alkaa.

ja ehdin kaiken oleellisen. Elikkä pyykkiä pesen joka päivä ettei kerry isoja vuoria, imurointi pari kertaa viikossa+kerta viikkoon perusteellisempi siivous. Lapset osallistuu (ja siinä samalla tulee yhdessäoloakin), kun jokainen tekee vähän jotakin ei kenenkään tarvitse paljon tehdä. Olen opetellut sulkemaan silmäni ei niin tärkeiltä asioilta, pääasia että joka päivää on ruokaa ja puhdasta vaatetta, sotkuista saa olla mutta ei paskasta jne.

Ja jos joku kateellinen nyt sanoo että saan jokatoinen viikonloppu vapaata niin kylläkin hyvin usein olen ne lapsivapaat viikonloput töissä. En vaan jaksa ymmärtää miten ei muka kerkiä,jostakin voi vähän tinkiä ajatellen että aika aikaansa kutakin, sitten kun lapset ovat "lentäneet pesästään" on taas aikaa puunata.

Ei sisustusta tarvitse koko ajan muuttaa, eikä meillä kukaan arvosta jotain kukka- ja kynttiläasetelmia, vaan yksinkertaista ja siistiä. Siivoaminenkaan ei silloin vie paljoa aikaa. Minä hoidan ruuanlaiton, mies pyykinpesun, siivotana yhdessä. Ei ole iso homma.