Työssä käyvät äidit, miten ehditte kaiken?

Olin 2 vuotta kotiäitinä. Sitten mies alkoi narista, että voitaisiin ostaa paljon enemmän kaikkea kivaa, jos olisin töissä. Menin töihin.



Nyt mies narisee, kun kotona ei olekaan enää niin kaunista ja kivaa, kuin silloin, kun olin kotiäiti. :(



Kun olin kotona, niin minusta se koti ja lapsi oli minun työni. Siivosin ja pidin kodin kauniina. Vaihdoin verhoja, tein kauniita asetelmia kukista, kynttilöistä, yms. Sisustin vuodenajan mukaan. Pidin huolta pihasta. Pesin pyykit, käytin huonetuoksuja, leivoin ainakin kerran viikossa, tein hyviä ruokia.



Nyt työ vie päivästä matkoineen 9-12 tuntia. En millään ehdi enää siivota kuten ennen. Ruoka on yhä useammin einesruokaa tai puolivalmisteita. Koko syksyssä olen leiponut kerran. Pyykit olen pessyt pääosin pesulassa - tästäkin mies marisee.



Olen koko ajan sanonut, että nyt molempien sitten töistä päästyä uhrattava 2-4 tuntia/päivä kodin ylläpitoon, lapsen kanssa olemiseen, jne. Mutta ei mene miehelle jakeluun.



Kyllä se nyt jotain tekee. Ruokaa laittaa välillä, silittää omat paitansa, jne. Mutta että meillä olisi yhtä kodikasta kuin aiemmin, ei onnistu.



Viikonloppuisin haluan panostaa lapsen kanssa touhuamiseen, kyläilyyn, yms. enkä jynssäämiseen.



Miksei mies ymmärrä, että en millään voi työssä käyvänä ehtiä samoja asioita, kuin kotona ollessani? Ei voi olla enää niin kodikasta.