Voiko kunnianhimoinen

jos sinulla on lapsi, et välitä mitä muut sinusta ajattelevat.

Teet kaikkesi lapsen hyvinvoinnin eteen ja olet kotona juuri niin kauan kuin haluat.

Kunnianhimoinen ihminen, on sitä myös lapselleen.

Ajattelen tismalleen samoin. Mutta tuttavapiirissäni aika moni korkeasti koulutettu äiti palaa heti äitiysloman jälkeen uraputkeen. He vetoavat siihen, että ovat kunnianhimoisia, tarvitsevat haasteita, pää ei kestä kotona oloa, haluavat elämältään isoja asioita ym. Näiden vastausten jälkeen tunnen itse niin mitättömäksi hoitovapaalla "oleilijaksi". Miksi kotona lastaan hoitava ihminen ei voi olla myös haasteita haluava eteenpäin pyrkivä kansalainen? Miksi tätä hommaa ei arvosteta? ap