Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään parisuhteessa ollut huonoa riitelyä ja olette saaneet sitä parannettua?
22.11.2011 |
Miten?
Meillä on nyt huonoa riitelyä ja minua oikeasti kiinnostaa sitä parantaa.. Meidän riitely menee niin, että minä sanon miehelle jotain ja mies ymmärtää/tulkitsee sen väärin... Sitten yritän sitä korjata ja mies ei kuuntele... lopulta se käskee tehdä asuntohakemuksen tai että erotaan ja saa minut sillä hiljaiseksi...lopulta kun olen lähdössä hän ei haluakaan että erotaan.
Hän sanoi "en ole montaa riitaa aloittanut, mutta monta olen lopettanut" viitaten tuohon edelliseen. Mutta minusta se voi olla riidan lopettamista, mutta kyllä se parisuhdetta tuhoaa..
Olen sanonut että tuo tuntuu pahalta ja että kyllä siihen on muutos saatava, niin tuntuu että mies uskoo minua ja ymmärtää näkökulmaani. Ja hän jopa nykyisin sanooo pystyvänsä muuttumaan siinä. Ennen hän sanoi, että minkäs hän tavoillensa voi...Toisaalta ärsyttää, kun mies sanoo, että muutkin saavat samalla mitalla, kun hän suuttuu... Miten näitä asioita voi verrata keskenään, minä olen hänen vaimo ja me elämme suhteessa?
Olen neuvonut miehelle myös että älä ota niin henkilökohtaisesti sanojani, asiat riitelee ei ole henkilökohtaisuuksista kyse. Ja myös sitä että kuuntelee ei tulkitse..Sitten olen neuvonut että antaisi jonkun merkin ennen kuin riita menee liian pitkälle (eli alkaa haukkumaan ja eroamaan).
Voiko muutosta tapahtua, onko joidenkin pariskuntien riitely kehittynyt paskariitelystä siihen että asiat riitelee.. ja etsitään kompromissi tai annetaan asian "levätä" (jolloin ratkaisu tulee kuin itsestään) tai olla?
Kommentit (13)
eikä se nyt kauhean mainittavasti ehkä ole parantunut, mutta se parannus mikä on saavutettu on tullut puhumalla, lähinnä sitten kun se riita on ohi ja olen ottanut asian puheeksi jälkikäteen kun tunteet ovat rauhoittuneet
sekä olen itse yrittänyt siinä riitatilanteessa pitää itseni "puhtaana" eli en lähde provosointiin mukaan (joka on ihan helvetin vaikeaa) ja pidän suuni kiinni vaikka voisi sanoa jotain nasevaa (vielä vaikeampaa)
eli ne vanhat ohjeet: riitatilanteessa pidä huoli ainoastaan omasta käytöksestäsi, riidan jälkeen ota puheeksi omasta näkökulmastasi ja käytä niitä sanontoja "minusta tuntuu" jne, eli ei sitä "miks sä aina..."
joo mulla on kans tuollainen jästipää mies joka suorastaan ylpeilee sillä kuinka hän SAA SANOTTUA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan oltu yhdessä 7 vuotta ja vielä opetellaan. Välillä menee ihan asiattomaksi haukkumiseksi yhäkin..
Tuo, että annetaan asioiden olla olisi minulle kauhean provosoivaa, koska haluan selvittää kaikki heti. Eli täysin persoonakysymys, mutta tuossa ei kannata joustaa jos ei tunnu siltä.
Meillä asia parani hieman sillä, että olemme sopineet, ettemme ärsytä toisiamme juuri niillä asioilla, joista kiehuu yli. Eli ota selvää, mikä tämä piste on miehellesi.
että toisia ei haukuta, aikuisia eikä lapsia. (Ei haukuta myös itseä tyyliin "voi kun mä oon idiootti".)
Erolla ei uhkailla. Erosta puhutaan, jos on siihen suuntaan on oikeasti ajatusta ja harkinnan jälkeen - ei heitellä vain riidan tuoksinassa erokorttia pöytään.
Tähän mennessä 6-vuotisen parisuhteen aikana olemme onnistuneet näitä karikoita välttämään melko hyvin - pari kertaa on puolin ja toisin lipsahtanut haukkumasana, jota on anteeksi pyydetty. Erosta ei ole tarvinnut puhua.
Kierrettä on vaikea katkaista, jos on päässyt syntymään tyyli, jossa tarkoituksena ei ole asioiden selvittäminen vaan jauhojen suuhun laittaminen. Teillä pitäisi varmaan käydä vähän keskustelua siitä, mitä se riiteleminen tarkoittaa (selvittämistä vai ilkeilyä), onko riitely välttämätön vai vältettävä asia? Itse ole sitä mieltä että riitely on meko välttämätön osa parisuhdetta, kun ei ne ristiriidat hyssyttelemällä mihinkään katoa. Puhumalla paranee, jos vain pysytään rakentavalla linjalla.
Jos ette keskenänne osaa näitä solmuja aukoa, niin pariterapiaan mars.
Olen paljonkin puhunut rakentavasti asioista puhumisesta. Mies ei näe ikinä itsessään vikaa, vaan kaikki johtuu tavalla tai toisella minusta. Se on raskasta, joten nyt olen pitkän aikaa ollut riitelemättä. Kerran pari vuodessa räjähdän kunnolla ja mies on sitten kuukauden taas rakentavasti keskustellut. Sitten jatkuu sama. Tämä syö elävältä.
Tuo, että annetaan asioiden olla olisi minulle kauhean provosoivaa, koska haluan selvittää kaikki heti. Eli täysin persoonakysymys, mutta tuossa ei kannata joustaa jos ei tunnu siltä.
joten koska kompromissiä ei löydy siinä mielessä kannattaa asian vähän levätä, että mielipiteet hiljaisuudessa lähenee kohti tosiaan tai saa mittasuhteet (onko tuo seikka...siis mistä riidellään...nyt sittenkään niin oleellinen...)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten riitelette vai riitelettekö olleenkaan? ap
Lähinnä tietysti voi muuttaa vain omaa käytöstään, mutta toki se vaikuttaa sitten toiseenkin. Voisitko ajatella myös niin, ettei kaikesta ole pakko sanoa? Siis enemmän tuota, että annetaan asioiden levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huumorintaju, suhteellisuudentaju, kyky tuntea ja osoittaa kiitollisuutta. Pyri saamaan näitä lisää suhteeseenne, niin riitelyn tarve vähenee.
Se on niin typerää hommaa. Mutta mies jatkoi joten erosimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 vuoden aikana ollaan opittu, ettemme riitele illalla, kun olemme väsyneitä. Osaamme jotenkuten lopettaa ajoissa. Emmekä aloita päivälläkään, jos on yövuoroja takana. Toinen lähtee vaikka lenkille. Otetaan siis aikalisä. Asiat saa uuden mittasuhteen.
Yritetään riidellä , kun lapset ei ole paikalla, sitten päälle sovintoseksiä :)
Joo, ollaan aika tulistuvia molemmat, ja intohimoisia...
Aika hioo niitä pariuhteen kulmia. Päätä on lyöty seinään ja parisuhdeterpeutilla ravattu moneen otteeseen.
13 vuosi menossa ja on nukuttu nykysin erikseen vaikka olisi riitaa tai riita tulee illalla jos tulee silloin niin ei sitä ole järkeä pantata pidemmälle, viimeksi eilen oli riita illalla ja tuntuu ettei tätä riitaa tartte selvittää koska tuntee toisen ja ymmärretään toisiamme.
Nukuttiin vierekkäin ja mies pussasi ennen töihinlähtöä kuten ennenkin. Se oli tunteenpurkaus ja meni ohi. Oppii tuntemaan toista ja näkemään mistä puhaltaa. Itsestäänselvyytenä ei toista saa pitää koskaan mutta joskus asiat vaan ymmärtää.
Mutta välillä tosiaan voi kiehua niin että nukkuu toisessa huoneessa ja selvitetään asia seuraavana päivänä.
Mutta jos suhteessa on joku säröllä kuten meillä on joskus ollut niin silloin pieni katsekin on liikaa. Joskus saattaa vaan kaivatakin riitaa, koetella.
Itse opettelin riitelemään. Takana oli 20 vuotta lapsuudenkodista opittua tapaa joka piti opetella uusiksi.
Minä opin kuuntelemaan toista niin että meillä oli riidassa apuna pieni tyyny ja se puhui jolla tyyny oli. Kun on puhunut riittävästi niin antaa tyynyt (lue:puheenvuoron) toiselle ja tämä saa nyt puhua ja toinen on hiljaa.
Itse olin kova keskeyttelemään toisen puhetta mutta siihen saa se jolla puheenvuoro sanoa että minulla on puheenvuoro!
En aina edes huomannut että keskeytän muita ja miten väärin se on muita kohtaan.
Minusta pitää hyväksyä että joskus on hyvä olla hiljaa riidassa, aivan kuten monessa muussakin asiassa voi joutua tilanteeseen että toimii toisin kuin toinen. Toinen saa mennä hetkeksi mököttämään, lenkille, nukkumaan yön yli yms.
Ehkä pieni tauko puhumisessa helpottaa sisäistämään myös toisen sanoja?
Näissä ettei saa lähteä kesken riitelyn on takana se romanttinen ajatus miten toisen mahdollisesti kuollessa ei asiaa voi enää sopia ja toinen kuolee epäpurassa.
Mutta vaikka ihminen kuolisi kesken riidan niin pitää muistaa että onko suhde muuten semmoinen jossa on hyvä olla, tietää että toinen rakastaa/rakasti ja hänellä oli hyvä elämä.
Jos joku joutuu onnettomuuteen ja siitä selviää niin moniko jatkaa sairaalassakin riitelyä? Kyllä silloin riidat on pieniä.
Minusta sinulla on oikeus sanoa asiasi, voit harjotella ulosantia. Miten puhut toiselle? "Sää et koskaan.." tai "sää et ikinä.." tai "aina sää..". Puolustaako mies itseään sanoiltasi?
Ja mies saa loukkaantua myös, mutta kyllä hänen pitäisi vastaavasti kuunnella mitä sinulla on sanottavana.
Kannattaa oppia tietämään mitä mies puolustautuu kun sanot hänelle jotain?
Toki pitää kuunnella jos toinen sanoo että hän ei tarkoittanut asiaa noin.
Erolla uhkaaminen on aina väärin: kuten lapselle niin pitää pysyä uhkauksessa jonka voi toteuttaa.
ONKO MIES VALMIS EROAMAAN SINUSTA?
Älä peräänny tuollaisessa tilanteessa. Tottakai hän sanoo noin koska tietää että annat silloin periksi. Onko riidan tarkoitus olla oikeassa ja voittaa? Miten voitte tehdä kompromissiäkään jos sinä vetäydyt ja luovutat?
Minusta on outoa alkaa sanomaan että asiat riitelee, ihmisien asioita ne on ja sillä ei ole merkitystä, ihmiset ne asiat sanoo: pitää oppia puhumaan ja kuuntelemaan.
Kenelle muulle mies sitten on tuollainen? Lapsuudenkodissako? Eli lasta ei ole koskaan ohjattu miten riidassa ollaan.
Mies on tottunut että joku aina hiljennetään?
Tai hänelle aina annetaan periksi?
Lapsena kotona sallittu tapa käyttäytyä riidellessä ei välttämättä vastaa aikuisten maailmaa ja silloin pitää vaan opetella riitelemään.
Sinä voit osaltasi parantaa omaa tapaasi ja ohjastaa miestä hänen puoleltaan. Mutta sopikaa uusi tapa! Kokeilkaa vaikka tuota puheenvuoroa.
Kun mies sanoo että pakkaa kamasi ja lähde, antaa tyynyn tai jonkun mikä teillä nyt onkin puhujalla käytössä (sressipallo, pehmopupu) niin sinulla on sana vapaa: etkä ole hiljaa vaan sanot miltä tuntuu.
Teidän kaikki riidat on tavallaan sopimatta. Ette te ole tyytyväisiä suhteessa ja koitatte vaan voittaa toista.
Sinua hiertää että annat periksi ja mies käyttää hyväkseen tilannetta. Onko tuollaisessa liitossa onnea?
Riidat sovitaan, ne lopetetaan ja ne jää historiaan. Ei asioita aina unohda eikä se ole pointtikaan, niistä oppii ja kehittyy mutta te olette pattitilanteessa ja sinä ainakin olet saanut joustaa joka riidassa ja se on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olin hanakasti äänessä, keskeyttämässä toista.
Ja kun piti vaan olla hiljaa ja vaan kuunnella niin jossain vaiheessa se vaan avautui.
Itseään voi olla vaikeaa muuttaa, mutta sen eteen pitää tehdä työtä.
Te olette pitkään riidelleet, mies ymmärtää että jotain pitää tehdä muttei hänellä ole mitään siihen vanhan tavan tilalle. Se pitää opetella jotenkin.
12
ap