Mitä ajattelet 34-vuotiaasta äidistä, joka ei uskalla ostaa mitään kaupassa liha/kalatiskiltä?

Googlella löytää tietoa sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ihan yleinen vaiva, ei kannata häpeillä mennä puhumaan asiasta, ne kyllä ymmärtää.

Esim. toi lihatiski-juttu kuulosti erittäin tutulta. Mutta kävi niin hassusti että ajauduin asiakaspalvelutyöhön, jossa jouduin mm. soittelemaan tavarantoimittajille. Pelkäsin sitä puhelimella soittamistakin niin paljon että kädet tärisi, ääni tärisi, sekoilin sanoissani, sydän hakkasi jne. Myös asiakkaitten kanssa piti pystyä keskustelemaan, hymyilemään tuntemattomille ihmisille, joista monet naama norsunvitulla eivät edes vastanneet tervehdykseen. Aikaa myöten kaikki helpottui, kun oli pakko noita asioita tehdä, ja lopulta alkoi sujua rutiinilla. Nykyään olen jo ihan normaali ihminen, voin jopa puhua tuntemattoman kanssa kaupassa. :) Isommassa porukassa, olen kuitenkin hiljainen edelleen, monet ovat sanoneet että minusta saa ylimielisen vaikutelman, kun en puhu. Mutta minulla kestää ennenkuin tutustun, sitten saatankin höpöttää ummet ja lammet. Että ei tuo äiti mielestäni kovin oudolta vaikuta, toivottavasti saisi apua. :)

Ymmärrä, miksi tuon vuoksi pitää elää valmisruoilla?

Ei vaiskaan. Säälin häntä tietenkin. Noin voimakas ujous ja ihmisarkuus vaatisi jo psykiatrista hoitoa, luulisin. Kamalan vaikeaksi käy elämä, jos ei kenellekään uskalla mitään puhua, edes kaupan myyjälle.

Johtui siitä, että jouduin koulussa pahasti kiusatuksi. Kaikkia sanomisiani ja tekemisiäni väänneltiin, matkittiin ja pidettiin naurettavina.



Sitä oppi olemaan hiljaa ja välttämään tilanteita joissa on pakko sanoa jotakin :(

Aika yksinkertainen ihminen, jos ei älyä mennä hakemaan niitä lihoja ja kaloja, joita on valmiiksi pakattuina kylmätiskissä. Itse asiassa palvelutiski alkaa olla katoavaa kansanperinnettä lihan ja kalan myynnissä.



Ehkä jossakin elämänvaiheessa kannattaisi hankkiutua psykiatriseen hoitoon.

Johtui siitä, että jouduin koulussa pahasti kiusatuksi. Kaikkia sanomisiani ja tekemisiäni väänneltiin, matkittiin ja pidettiin naurettavina. Sitä oppi olemaan hiljaa ja välttämään tilanteita joissa on pakko sanoa jotakin :(

Molempien vanhempien taholta kiusaamista ja viiden sisaruksen kiusaamista kotona.

Ala-ja yläasteella ei yhtään kaveria hänellä ollut, muut oppilaat ja opettajat vain kiusasivat häntä.

Nykyään naapurit kiusaavat häntä.

ap

Juuri tuollaisissa neutraaleissa, sinänsä helpoissa tilanteissa hän voisi harjoitella turvallista ihmisten kohtaamista. Voi miettiä etukäteen, mitä sanoo (saisinko kolmesataa grammaa sitä ja sitä) ja kokeilla. Seuraavalla kerralla se on jo vähän helpompaa.

Ollut kiusattu, niin väistämättä tulee mieleen, että ehkä "tämä äiti" näkee kiusaamista sielläkin missä sitä ei ehkä olekaan. Joka tapauksessa yhteydenotto esim. mielenterveystoimistoon olisi paikallaan. Jotain lääkitystä voisi ajatella.

ihan tervetuloa vaan.

Ollut kiusattu, niin väistämättä tulee mieleen, että ehkä "tämä äiti" näkee kiusaamista sielläkin missä sitä ei ehkä olekaan. Joka tapauksessa yhteydenotto esim. mielenterveystoimistoon olisi paikallaan. Jotain lääkitystä voisi ajatella.

Jos koko perhe, koulukaverit ja vielä naapuritkin kiusaavat, niin se kiusaaminen voi olla myös omassa päässä.

Äidin kannattaisi ajatella, että kauppias haluaa myydä, joten aika surkea kauppias olisi jos häätäisi asiakkaita kiusaamalla.

Googlella löytää tietoa sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ihan yleinen vaiva, ei kannata häpeillä mennä puhumaan asiasta, ne kyllä ymmärtää.

Viimeistään siinä vaiheessa, kun naapuritkin kiusaa nykyään, tuli tämä todettua provoksi.