Lue keskustelun säännöt.
Mun sydän rusentuu
09.12.2011 |
Ystäväni soitti, ja sanoin että tänään lääkäri löysi häneltä vanhan leikkausarven viereltä ylimääräistä, kasvainta. Nyt tarvitaan lisäselvitystä pian. Häneltä on siis leikattu rintasyöpä 3v sitten ja se ei silloin ollut levinnyt esim. kainaloon.
Nyt ystävä vain suunnittelee, että hänen täytyy kiireesti järjestää asiat mahdollisimman valmiiksi ja miettiä sekin mitä voi jättää lastensa luettavaksi. Mitä tehdä kaikille kirjeille ja päiväkirjoille vuosikymmenten varrelta. Jatkaa samaa siivoamista kun minkä aloitti kesällä, kun hänen miehensä kuoli tapaturmaisesti. Miehen vaatteet ja viulut, nuotit, kaiken heitti pois ja laittoi kodin uuteen järjestykseen.
Kun pyytelin hädissäni, ettei hukkaisi yhtään tarinaa vaan lähettäisi ne vaikka minulle talteen aarteeksi, voisin kirjoittaa hänen tarinanasa joskus...hän nauraa, että ei tässä vielä jouda kuolemaan, on niin monta hommaa kesken.
Mua itkettää mutten pysty, hänkään ei itke vaan elää ja touhuaa kuin ei mitään! *HUUUUUUUUUUUUUUUUUUTO ja parku!!*
Kommentit (6)
Enpä kyllä osaa sanoa tuohon yhtään mitään. Aika htin rankkoja juttuja elämässä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin tänne siksi, että ei ole ketään kenelle keskellä yötä sanoa, että on todella ahdistava olo hänen puolestaan. Kun hän vielä itse on niin urhea, että ei suostu murehtimaan huomista. Itseäni vain pelottaa ja tulee hätä nähdä häntä pian. Pitäisi ehtiä sanoakin niin paljon, jos hän ei eläkään enää kauan. Tai mistä sen tietää vaikka löytyisi jotakin harmintonta arpikudosta japelkään turhaan.
Sori nyt kauheasti, jos tämä oli väärä paikka tulla avaamaan sydäntään. ap
kirjoittaa vaikka päiväkirjaan huutosi ja parkusi.
Jos tämä on totta, niin ystäväsi on menettänyt muutama kuukausi sitten elämänkumppaninsa ja nyt on mahdollista että hänen syöpänsä on uusinut. Ole vierellä, älä tunkeile. Nyt ei ole kyse sinusta.
Oletteko te trollanneet niin paljon vakavilla asioilla, että ette enää usko mihinkään? Tietenkin tuoen ystävääni ja hän tietää, että voi soittaa vaikka keskellä yötä minulle. Mutta sattuu niin sieluun hänen puolestaan! Ja pelottaa itseänikin.
Mutta kyllä tuli selväksi, että tänne ei kannata kirjoittaa todella sydäntään painavista asioista. kun vastaukset ovat tätä luokkaa. Mykkä päiväkirjakin on myötätuntoisempi. ap
Oletteko te trollanneet niin paljon vakavilla asioilla, että ette enää usko mihinkään? Tietenkin tuoen ystävääni ja hän tietää, että voi soittaa vaikka keskellä yötä minulle. Mutta sattuu niin sieluun hänen puolestaan! Ja pelottaa itseänikin.
Mutta kyllä tuli selväksi, että tänne ei kannata kirjoittaa todella sydäntään painavista asioista. kun vastaukset ovat tätä luokkaa. Mykkä päiväkirjakin on myötätuntoisempi. ap
En ole koskaan trollannut.
Avaus oli niin laetteasti kirjoitettu, että se tuntui Harlekiini-harjoitukselta (rusentuva sydän, huuuuuuuuuto jne).
Ap:n välinpitämättömyys ystävän tuoreen leskeyden suhteen johti ajattelemaan, että se oli vain juonen lisä. Jos puolison kuolema ei ole hänestä merkityksellistä tai herätä hänen myötätuntoaan, niin miksi mikään muukaan?
Teksti siis vakutti konstruktiolta, siksi siitä tuli trollin vaikutelma.
kirjoittaa ystävän tapauksesta näin tunnistettavasti.