Onko miesystäväni huono isä?

Olen miettinyt tuota kilpailua, lasten äiti kuitenkin on toimillaan aiheuttanut mieheen epävarmuutta? Esimerkkinä kun lapset lähtevät isänsä kanssa kesälomalle, äiti varmistelee lapsia että soittakaa HETI jos tulee jotain ongelmia. Niin mitä ongelmia, lapsethan ovat oman isänsä kanssa, hänenhän se kuuluu kantaa huoli asioiden sujumisesta. Isän tehtävä on liitossa ollut siittää ja elättää, nyt pitäisi kantaa vastuuta eri tavalla ja ex ei ilmeisesti miehen kykyihin luota.



Mies ei siis myönnä mitään vaan herkkuja on "siksi että hän itse haluaa niitä olevan kaapissa". Lapset ovat oppineet jo pyytämään kaupassa sipsejä. Kerran olivat pyytäneet äidiltään eivätkä saaneet, isällä saa. Karkkia on niin paljon etteivät niitä kaikkia jaksa edes syödä.



Minulla ei ole oikeutta puuttua lasten asioihin tai kasvatukseen, "älä puutu asioihin joista et mitään ymmärrä" käskyn nojalla. Katson sivusta tai sitten en. Ihmettelen vaan miksi tätä jatkuu aina vaan, eron jälkeen alkaneissa tapaamisissa ymmärtäisin jos alussa elämä isän luona olisi hieman hemmottelevampaa.

Jos nyt olisi tän miehen kanssa lapsia, ni etkö sanoisi samaa "teidän lapsille". On eri asia ajaako autoa jokapäivä vai kerran parissa viikossa, esimerkkinä, eli tottakai ihminen joka pääosin on vastuussa lapsista tuntee ja tietää asiat paremmin. Jo se että joku aikuinen syö ja varastoi sokeripitosta roskaruokaa kaappeihinsa, ja syöttää sitä lapsille tossa määrin antaa siitä ja sen arvostelukyvystä todella alaarvoisen kuvan. Et kai ap muuten edes olis kirjoittanut tätä alustusta jollei mies sinuakin arveluttas!

halua, tai pysty mitenkään ottamaan vastuuta lapsista. Ne ei ymmärrä eikä näe asioita, niiltä puuttuu tämä kyky, mikä äideillä on luonnostaan.

kunhan ei tule lasten edessä minua mollaamaan. Ja kas - meillä ydinperheen isä ostaa lapsille sipsejä ja limsaa, pelaa niiden kanssa yötä myöten tietokoneella, ylyttää kiipeämään puuhun, ei aina muista muistuttaa lasten hampaidenpesusta jne.



Silti se on ihan kelpo isä, erilainen vain kuin äiti. Auktoriteettia löytyy, mutta ei ne lapset mene pilalle (ainakaan meillä), vaikka isä ja äiti ovat erilaisia eikä joka asiasta nipoteta.

nämä syyllistämiset tyyliin "äiti aiheuttaa omilla toimillaan"!. Kyllä seon vaan niin, että mikäli on itse kasvanut vastuuntuntevaksi, tasapainoiseksi aikuiseksi, ei ne toisen toimet aiheuta yhtään mitään, varsinkaan näissä mittakaavoissa. Suurten ongelmien edessä voi olla työläämpää säilyttää rajansa, mutta kyllä toisen osapuolen syyttäminen esim miehen epävarmuudesta on silkkaa sontaa. Ja kertoo siitä että mies itse ei ole kasvanut aikuiseksi ja ottanut vastuuta itsestään. Useimmiten se äiti tai isä on ihan tavallinen ihminen eikä mikään hirviö joka aiheuttelee tahallaan harmia. Jos mies on epävarma, ainoa lääke siihen on katsoa peiliin ja miettiä miten siitä epävarmuudesta voisi kasvaa pois. Ex-puoliso ei taatusti ole siihen kasvuun tai kasvamattomuuteen osallinen.Muita on helppo syyttää kun ei itse halua kantaa aikuisen vastuuta- yllättävän moni on jäänyt kehityksessä jälkeen ja odottaa puolisolta isän tai äidin roolia sihteessa itseensä, sen sijaan että kykenisi tasavertaiseen aikuisuuteen.

halua, tai pysty mitenkään ottamaan vastuuta lapsista. Ne ei ymmärrä eikä näe asioita, niiltä puuttuu tämä kyky, mikä äideillä on luonnostaan.

Mun tuttavapiirissä 99% eronnut siksi että uupuu siihen ettei mies kykene rakentamaan toimivaa, tasavertaista suhdetta ja ottamaan vastuuta perheestään. Nainen hoitaa työn, kodin, lapset, itsensä, mies hoitaa itsensä, avustelee hiukan lastenhoidossa, joskus kodinkin, ja loppuajan sitten harrastelee tai mitä tekeekään, istuu sohvalla katsomassa telkkaria. Kukaan itseään kunnioittava nainen ei tuollaista jaksa. Kumpa äidit jo vihdoin osaisivat kasvattaa pojistaan tunnetaitoisia, vastuuta jakavia miehiä.

lapsiaan lainkaan tai vain esim pari kertaa vuodessa, luistaa elatusmaksuista jne. Tuollaisia miehiä on paljon. Eli ei ole huono isä.

kunhan ei tule lasten edessä minua mollaamaan. Ja kas - meillä ydinperheen isä ostaa lapsille sipsejä ja limsaa, pelaa niiden kanssa yötä myöten tietokoneella, ylyttää kiipeämään puuhun, ei aina muista muistuttaa lasten hampaidenpesusta jne. Silti se on ihan kelpo isä, erilainen vain kuin äiti. Auktoriteettia löytyy, mutta ei ne lapset mene pilalle (ainakaan meillä), vaikka isä ja äiti ovat erilaisia eikä joka asiasta nipoteta.

minä olen se joka ostaa lapsille karkkia ja limsaa (kerran viikossa on karkkipäivä), yllytän kiipeämään puuhun ja pomppomaan vesilätäkköön.

Joskus katson myöhään illalla heidän kanssaan elokuvia.

Olen ilmeisen huono äiti kun en osaa 'luonnostaan niuhottaa joka asiasta' ;)

Tuosta ap:n tapauksesta olen sitä mieltä, että isällä on oikeus olla isä omalla tavallaan. Ei hänen tarvitse noudattaa ex-vaimon määrittämiä sääntöjä, esim. herkkujen kieltämisestä. Varsinkaan jos huolehtii lasten perustarpeista.

Eivät lapset mene pilalle 2 kertaa kuussa saamistaan herkuista, varsinkin jos muuten eivät saa mitään herkkuja koskaan.

Mainitaan vielä sekin ettei isän luona tarvitse pestä hampaita, koska se unohtuu ja sitten kun lapset on saatu sokerihumalassa rauhoitettua sänkyyn niitä ei viitsitä enää hätyyttää ylös hampaanpesuun.

Mainitaan vielä sekin ettei isän luona tarvitse pestä hampaita, koska se unohtuu ja sitten kun lapset on saatu sokerihumalassa rauhoitettua sänkyyn niitä ei viitsitä enää hätyyttää ylös hampaanpesuun.

ja siitä "kärsivät" vain ne lapset, joille karkeista on tehty kielletty juttu. Tästä oli joku tutkimus 5 vuotta sitten eli sokeri ei aiheuta tuollaista reaktiota vaan sen voi saada ihan perunasta.

Olen miettinyt tuota kilpailua, lasten äiti kuitenkin on toimillaan aiheuttanut mieheen epävarmuutta? Esimerkkinä kun lapset lähtevät isänsä kanssa kesälomalle, äiti varmistelee lapsia että soittakaa HETI jos tulee jotain ongelmia. Niin mitä ongelmia, lapsethan ovat oman isänsä kanssa, hänenhän se kuuluu kantaa huoli asioiden sujumisesta. Isän tehtävä on liitossa ollut siittää ja elättää, nyt pitäisi kantaa vastuuta eri tavalla ja ex ei ilmeisesti miehen kykyihin luota.

Mies ei siis myönnä mitään vaan herkkuja on "siksi että hän itse haluaa niitä olevan kaapissa". Lapset ovat oppineet jo pyytämään kaupassa sipsejä. Kerran olivat pyytäneet äidiltään eivätkä saaneet, isällä saa. Karkkia on niin paljon etteivät niitä kaikkia jaksa edes syödä.

Minulla ei ole oikeutta puuttua lasten asioihin tai kasvatukseen, "älä puutu asioihin joista et mitään ymmärrä" käskyn nojalla. Katson sivusta tai sitten en. Ihmettelen vaan miksi tätä jatkuu aina vaan, eron jälkeen alkaneissa tapaamisissa ymmärtäisin jos alussa elämä isän luona olisi hieman hemmottelevampaa.

Jos olet paikalla toisena aikuisena ja jopa asut siellä taloudessa mihin lapset tulevat ja miehesi mielestä sinulla ei ole oikeutta puuttua lasten asioihin tai kasvatukseen, niin teillä on keskustelun paikka miehesi kanssa. Miehesi asenne on sinua loukkaava ja mitätöivä, sekä antaa lapsille ihme mallin parisuhteesta ja suhtautumisesta sinuun.

Eli voisit miehesi kanssa kahdestaan ollessanne keskustella siitä mikä sinun roolisi teidän perheessänne on. Se rooli pitäisi olla osallistuvan aikuisen, niin että voit kertoa mielipiteesi ja sopia miehen kanssa yhteisesti myös lapsia koskevista asioista. Niissä sitten tehdään kompromisseja, sinä luultavastikin enemmän, mutta kyllä miehesi pitäisi kuunnella sinuakin. Jos ei onnistu, niin kannattaa nostaa kytkintä.

Itse katselin aikoinaan mieheni tapaa kun lapsensa oli meillä. Joskus puhuin miehelleni kun joku asia ärsytti, esim. sai katsoa myöhäisiä leffoja, joissa ikäraja oli paaaallljoooon enemmän kuin lapsella ikää ja nukkumaanmenoaika meni yli puolenyön alakouluikäisellä. Toisaalta minulla oli olo etten saa puuttua, vaikka mieheni ei mitään siihen päin vihjannutkaan. Muistan ajatelleeni että meidän lapset eivät kuitenkaan saa tulevaisuudessa tehdä kaikkea sitä mies antoi lapsensa tehdä (eli jossei isä osaa huolehtia niin minä äitinä pystyn huolehtimaan). Siitä huolimatta vaikka mies lepsuilikin, niin lapsestaan on kasvanut ihan kiva aikuinen.

Toisaalta tuntuu että monesti ne isät ovat lepsumpia juuri noissa ruokailu, pelaaminen, telkan katselu, nukkumaan meno yms. asioissa (juu ei aina). Mutta aika usealla lapsella on isällään käydessään noissa asioissa paljon vapaampaa kuin äidillään. Eli ei ole sinällään poikkeuksellista tai outoa.

kunhan ei tule lasten edessä minua mollaamaan. Ja kas - meillä ydinperheen isä ostaa lapsille sipsejä ja limsaa, pelaa niiden kanssa yötä myöten tietokoneella, ylyttää kiipeämään puuhun, ei aina muista muistuttaa lasten hampaidenpesusta jne. Silti se on ihan kelpo isä, erilainen vain kuin äiti. Auktoriteettia löytyy, mutta ei ne lapset mene pilalle (ainakaan meillä), vaikka isä ja äiti ovat erilaisia eikä joka asiasta nipoteta.

minä olen se joka ostaa lapsille karkkia ja limsaa (kerran viikossa on karkkipäivä), yllytän kiipeämään puuhun ja pomppomaan vesilätäkköön.

Joskus katson myöhään illalla heidän kanssaan elokuvia.

Olen ilmeisen huono äiti kun en osaa 'luonnostaan niuhottaa joka asiasta' ;)

Tuosta ap:n tapauksesta olen sitä mieltä, että isällä on oikeus olla isä omalla tavallaan. Ei hänen tarvitse noudattaa ex-vaimon määrittämiä sääntöjä, esim. herkkujen kieltämisestä. Varsinkaan jos huolehtii lasten perustarpeista.

Eivät lapset mene pilalle 2 kertaa kuussa saamistaan herkuista, varsinkin jos muuten eivät saa mitään herkkuja koskaan.

Yksi herkkuilta voisi olla hyvä, jolloin se olisi pari kertaa kuussa. Mutta nyt isä antaa lasten syödä herkkuja aina kun ovat heillä. Eli tavallaan antaa mallin ruokailutottumuksista johon kuuluvat jokapäivä nuo herkut. Ei ole minusta hyvä, vaikka itsekin kuulun enemmän tuohon sinun tyyppiseesi. Itse ostan lapsille herkkuja ajoittain ja yllytän kokeilemaan fyysisiä rajoja, tosin en tuijota illalla myöhään elokuvia heidän kanssaan (sen homman hoitaa meillä isä).

Lapset käyvät joka toinen vkl isällään.



Minä on varmaan aika nipo kasvattaja. Haluan opettaa lapsille terveelliset elämäntavat ja nukkumaanmenoajat, peseytymiset jne.



Joka toinen vkl syövät mitä sattuu, menevät nukkumaan miten sattuu ja peseytyvät miten sattuu. Tulevat kotiin väsyneinä, nälkäisinä, kiukkuisina, tukat takussa.



Olen ajatellut sen niin, että lapseni eivät mene rikki, vaikka joka toinen vkl elämä menee risaiseksi. Vaikkakin asia ärsyttää minua suunnattomasti, koska menee monta päivää paikata risaisen viikonlopun jälkiä.



Mutta minusta on ollut ilo huomata, että mitä isommaksi he tulevat sen enemmän he arvostavat meidän tylsää arkeamme. Sitä, että on aikuinen joka on aikuinen kaikissa tilanteissa.



Sinulle ap, anna miehen lelliä lapsiaan. Se, mitä sinuna miettisin on, että mikset sinä saa olla toinen aikuinen teidän viikonlopuissanne? Lapset tulevat myös sinun kotiisi ja sinulla pitäisi saada olla raja, mitä sallit teidän kodissanne jne. Tsemppiä!

Lapset käyvät joka toinen vkl isällään. Minä on varmaan aika nipo kasvattaja. Haluan opettaa lapsille terveelliset elämäntavat ja nukkumaanmenoajat, peseytymiset jne. Joka toinen vkl syövät mitä sattuu, menevät nukkumaan miten sattuu ja peseytyvät miten sattuu. Tulevat kotiin väsyneinä, nälkäisinä, kiukkuisina, tukat takussa. Olen ajatellut sen niin, että lapseni eivät mene rikki, vaikka joka toinen vkl elämä menee risaiseksi. Vaikkakin asia ärsyttää minua suunnattomasti, koska menee monta päivää paikata risaisen viikonlopun jälkiä. Mutta minusta on ollut ilo huomata, että mitä isommaksi he tulevat sen enemmän he arvostavat meidän tylsää arkeamme. Sitä, että on aikuinen joka on aikuinen kaikissa tilanteissa. Sinulle ap, anna miehen lelliä lapsiaan. Se, mitä sinuna miettisin on, että mikset sinä saa olla toinen aikuinen teidän viikonlopuissanne? Lapset tulevat myös sinun kotiisi ja sinulla pitäisi saada olla raja, mitä sallit teidän kodissanne jne. Tsemppiä!

eli ap:n sallimiset ja kieltämiset eivät ole mitään, jos mies ei niitä hyväksy. Ei voida lähteä siitä, että nainen saa aina määrätä.

varmaankin "ostaa" sitä tykkäämistä ja yrittää korvata sitä etä-isyyttään.



Meilläkin exällä lapset tekee saa aina herkkuja ja tekevät aina jotain extrakivaa. Hieman joskus ärsyttää kantaa yksin tätä arkea, kun exä keskittyy vain huvittelupuoleen. Toisaalta ymmärrän hyvin, että kun tapaa lapsiaan vain joka toinen viikonloppu, sitä haluaa panostaa siihen kivaan eikä tavalliseen arkeen oikein jää aikaa.



Mutta jonkin balanssi näiden kahden välillä olisi hyvä saavuttaa. Kyllä lapset tarvitsee siellä isällään myös sitä tavallista olemista.

varustettu isä ja tahallaan tekee hallaa vastuulliselle äidille. Eikö hänen pitäisi tukea äidin arkea??

ymmärrän toki, että isäviikonloppuina herkutellaan, mutta kohtuus olisi hyvä säilyttää.



Tulee hieman se olo, että mies haluaa kilpailla exänsä kanssa (ja tässä voisi kysyä, että miksi ihmeessä jos on jo uudessa suhteessa) ja haluaa näin näyttää, että minun luonani lapset kyllä saavat. Tekeeko mies tuon tahallaan, koska äitinsä luona lapset eivät saa noita?



Lasten kannaltahan järkevintä olisi, että tapaamisviikonloppuina olisi suht normaali elämä, toki pieni herkuttelu on sallittu.

Yritäpä puhua miehen kanssa: muuten normaali elämä, mutta esim. la-iltana vois järjestää leffaillan sipseineen ja limsoineen ja esim. su-aamuna herkkuaamiainen - silloinkin joku nakkimunakas olisi järkevämpi kuin suklaamurot.



Kysypä mieheltäsi miksi haluaa ahtaa lapsensa täyteen sokeria ja lisäaineita??? Lapset kun rakastavat isäänsä myös ilman herkkuja.