Miten toimia kun open mielestä adhd ja vanhempien mielestä ei?

Ei tule opettajan kanssa toimeen ja myös näyttää sen, opettaja taas ei kestä sitä kun ei pysty hallitsemaan poikaasi.

Ope näkee lapsen koulussa, jossa saattaa käyttäytyä ihan eri lailla kuin kotona. Itse ottaisin tämän mahdollisuutena saada lapselle apua, jos hän sitä tarvii.



Omaan lapseen on täysin mahdotonta suhtautua objektiivisesti, sen verran on leijonaemoa kaikissa äideissä.



Toki voi olla jotain vikaa opettajan asenteessa tai suhtautumisessa lapseen, siksi onkin hyvä, että ulkopuolinen arvioija katsoo tilanteen.

että sun on vaikea tietää miten poika koulussa on, ellet ole käynyt seuraamassa. Tietysti sinulla on asiasta jonkinlainen ajatus, mutta todellisuus voi joissain kohdin poiketa sun ajatuksista.

Nämä ongelmathan juuri alkavat eka- tokaluokilla. Ympäristö koulussa ja vaatimukset aivan toista kuin kotona ja siksi sinun ehkä vaikea ymmärtää. Menette psykologille ja siellä sitten alkaa asiat aueta.

Meillä opet rupesi merkitsemään sinne kaiken häiriökäyttäytymisen ihan joka kerta, kun luokan häirikköpoikien äidit eivät uskoneet kullannuppujensa tekosia.

mua jännitti viime vuonna koska poikani passitettiin koulupsykologille testeihin. Ope täytti oman lappunsa ja minä omani, ja poika oli 3-4 kertaa psykologin luona. Pojalla ei ole ylivilkkautta mutta keskittymishäiriötä ja impulsiivista käytöstä, adhd:n piirteitä siis. Mä pelkäsin leimaa ja pakkolääkitystä, mutta sain asiallista tietoa ja aloin itsekin ymmärtää paremmin sekä poikaa että opettajaa :)



Kun me kaikki nyt tiedetään ne pojan ongelmakohdat pystytään paremmin tukemaan lasta eikä hänen tarvitse turhautua ja hermoilla ja häiriköidä hankalissakaan tilanteissa.

hyvin häiritsevästi. Opettajalla ei ole mahdollisuutta keskittyä vain yhteen lapseen ja lapsesi taitaa koulussa vaatia juuri sitä.



On hyvä, että psykologi on menossa kouluun arvioimaan tilannetta. Hän saattaa huomtata jotain, joka auttaa jo sellaisenaan aukomaan umpisolmun.



Kodin ja koulun välinen yhteistyö täytyy saada toimimaan. Lapsesi ei hyödy siitä että kiellät tilanteen vakavuuden. Sinun on autettava lastasi ymmärtämään että et toivo hänen käyttäytyvän koulussa toisia häiritsevästi, että on lapsen etu että hän koulussa keskittyy opiskeluun.



Tilanne tälläisenaan on erittäin kurja lapsellesi, opettajalle, koko luokalle ja teille vanhemmille. Olkaa valmiit tekemään työtä sen eteen että asia korjaantuu!

ei ole koskaan muuten valittanut, paitsi ettei ole kiinnostunut annetuista tehtävistä. (vaikka tekeekin ne, tosin hitaasti) Tunnilla ei häiritse muita oppilaita.



Pitäisikö siis minunkin mennä sinne psykologille? Tai tosiaan tehdä sille jokin kodin arvio tilanteesta? Kun opettaja antoi ymmärtää, ettei siinä vanhemmilla ole osaa eikä arpaa.

Nyt haluaisinkin tietää millaisia asioita psykologi testaa ja eikö hänelle tulisi vanhempienkin täyttää jonkinlainen arvio pojan käyttäytymisestä, tehtävissä suoriutumisista ym. jutuista? Ja onko tämän psykologin tekemä diagnoosi se lopullinen vai miten? Kun mitään muita testejä ei esim. ole tehty?

Psykologi testaa ensin pojan koulukypsyyden eli tekee perusälykkyystestit. Näissä voi käydä ilmi monta muuta ongelmaa kuin adhd, esim lukivaikeus tai hahmottamishäiriö tai muistin ongelma. Vasta jos näissä ei tule ilmi mitään selittävää tekijää, psykologi kirjoittaa yhdessä koululääkärin kanssa lähetteen lastenpsykiatriaan. Vasta siellä tehdään diagnoosi, jos tehdään. Lähtetteessä on lukee, miksi se on tehty, eli opettajan näkemys asiasta ja mitä testeissa on selvinnyt. Ja kyllä, psykologi kyselee myös teiltä asiasta ja teillä on mahdollisuus sanoa mielipiteenne. EHkä hän täytättää teillä saman alustavan testikaavakkeen kuin opellakin, tai ehkä se tulee täytettäväksi vasta siellä lastenpsykalla. Voitte sinne myös itse kirjoittaa paperille mitä ajatteletta lapsesta ja tilanteesta ja antaa sen paperin lääkärille luettavaksi. Tosin teiltä tullaan kyllä myös kyselemään suullisesti asioita niin monta kertaa, että ette varmaan voi välttyä antamasta mielipidettänne ja kokemustanne, vaikka yrittäisitte sitä peitellä.

Psykologi ei tee mitään diagnoosia. Diagnoosin tekee lääkäri (psykiatri), yleensä selllaisen moniammatillisen tiimin kanssa, jossa on useampi psykologi tekemässä erilaisia testejä sen mukaan, mihin edelliset testit viittaavat, se psykiatri itse ja lisäksi erilaisia perhetyöntekijöitä tai psykiatrian sairaanhoitajia. Ja kyllä sielä tehdään monta kymmenta erilaista testiä, älä huoli.

Jos lapsellasi ei ole adhd:ta, testiputken päästä teille kirjoitetaan paperi, jossa lukee, ettei ole. Jos on, sitten siihen saa apua. Jos on joku muu ongelma, siihenkin toivottavasti löytyy apua.

Lastenpsyka ottaa testeissään huomioon sen, mitä koulupsykologin ja koululääkärin lausunnot antavat olettaa, mutta siellä ei tehdä vain yhtä tiettyä testiä, vaan lähdetään avoimesti liikkeelle etsien selitystä olemassaolevalle ongelmalle. Meidän lapsen kohdalla löytyi neurologinen ongelma, mutta myös se, että koulussa käytettiin sen kanssa pärjäämiseen ihan vääriä keinoja, jotka vaan pahensivat ongelmaa ja aiheuttivat lisäksi käytöshäiriöitä ja masennustakin. Sieltä sitten meni työntekijä kouluun selittämään, että miten pitäisi menetellä.

Toisaalta sun kannattaa ottaa huomioon myös se, että vaikka adhd-kriteereissä lukee, että vaikeuksien pitää näkyä useammalla kuin yhdellä elämänalueella, niiden ei silti ole pakko näkyä juuri kotona. Varsinkin jos lapsi on ainoa lapsi tai kuopus ja isosisarukset ovat jo isompia, kotona on usein "tilaa" olla oma itsensä ja rauhaa keskittyä ja sellaisia paikalleen asettuneita rutiineja, jotka auttavat adhd-lastakin selviämään. Koulussa ja harrastuksissa sitten törmää siihen, että on melua ja hälyä ja rutiinit puuttuvat tai ovat ainakin jotain ihan muuta kuin mitä lapsi on tottunut odottamaan, ja ongelmia tuleekin ihan eri lailla. Toisin sanoen, se, että te ette näe ongemia kotona, ei tarkoita, etteikö niitä voisi olla jossain muualla.

arvioida kenenkään diagnooseja!!!!!

diagnoosin pelko taitaa olla turha? Pelkää opettajan mielipide ei siis voi kauheesti horjuttaa asiaa suuntaa eikä toiseen. =)



Tottakai haluan, että jos pojalla jotain keskittymis- tai muita häiriöitä on, niin toimitaan niiden edellyttämällä tavalla, mutta väärää diagnoosia en pojalleni halua.



Poikahan olis vaan tyytyväinen jos sais esim. helpompia tehtäviä kun muut. ;)

Meillä siis opettaja ei tee lähetettä psykologille vaan ottaa yhteyttä ensin erityisopettajaan, joka arvioi oppimisongelmien kautta keskittymishäiriötä. Sen jälkeen/Samaan aikaan käydään kuraattorilla, joka vasta tekee käyntien perusteella arvion psykologille lähettämisestä. Lapsi on varmaan käsitelty sitä ennen oppilashuoltoryhmässä, jossa siis mukana rehtori, kuraattori, erityisope. Vanhempiin on otettu sitä ennen jo lukuisia kertoja yhteyttä ja kerrottu tukitoimista.



Muuten kylläkin kannatan kaikkia tukitoimia, koska varhaisessa vaiheessa ne ovat ilmaisia tai lähes ilmaisia ja auttavat lasta parhaiten. En ymmärrä vanhempia, jotka kieltävät testaukset vain, koska eivät itse näe ongelmaa. Kaikki, mikä auttaa lasta, on vain hyväksi. Testauksiin osallistuu aina useampia henkilöitä, joten mistään yksittäisestä open ilkeilystä ei enää sitten ole kyse. Testit eivät koskaan ole turhia vaan poistavat epäilyjä ja auttavat aikuisia kohtaamaan lapsen oikealla tavalla, kun tiedetään lapsen erityistarpeet.



Oma lapseni on puhe- ja toimintaterapiassa, vaikka nlan terkka ei nähnyt siihen juurikaan aihetta ja vaikka ekat kerrat myös terapeutit olivat vähän epäilevällä kannalla. Minä äitinä halusin kuitenkin mahdollisimman varhain avun, jos jotain tarvetta on, ja onneksi suostuttiin laajempiin tutkimuksiin. Lapseni ei tule saamaan mitään diagnoosia mutta tukitoimia onneksi molemmista paikoista.



Samaan aikaan ystäväni samanikäinen lapsi ei käy lainkaan puheterapiassa eikä toimintaterapiassa, vaikka lapselta puuttuu useita kirjaimia (ei normaalia tämän ikäisellä) ja myös käytös vaatisi mielestäni edes pintapuolisia testejä (asberger-piirteitä omasta mielestäni). Vanhemmat naureskelevat neuvolan huolille eivätkä viitsi viedä lastaan terapioihin, kun on se ihan normaali... Tottakai lapsi on normaali, mutta saattaisi silti hyötyä tuesta. Lapsen parastahan tässä ajatellaan!

terv erityistukea saavan äiti.

diagnoosin pelko taitaa olla turha? Pelkää opettajan mielipide ei siis voi kauheesti horjuttaa asiaa suuntaa eikä toiseen. =)

Tottakai haluan, että jos pojalla jotain keskittymis- tai muita häiriöitä on, niin toimitaan niiden edellyttämällä tavalla, mutta väärää diagnoosia en pojalleni halua.

Poikahan olis vaan tyytyväinen jos sais esim. helpompia tehtäviä kun muut. ;)

Heiltä vaaditaan ihan samaa kuin muiltakin, mutta annetaan (tai pitäisi antaa) enemmän tukea niiden suorittamiseen. Meidän pojan kohdalla se tarkoittaa käytännössä sitä, että opettaja muistuttaa poikaa vähän väliä siitä, että tehtäviä pitää tehdä (muuten lapsi unohtuisi vain pyörittelemään kynää ja tuijottelemaan muiden oppilaiden touhuja) ja pyrkii rauhoittamaan ympäristön niin, ettei lapsi saa ylimääräisiä ärsykkeitä. Normaaliluokkaan integroiduilla oppilailla (omamme on pienryhmässä) se saattaa tarkoittaa käytännössä sermeillä eristettyä työtilaa.

Mutta ADHD-diagnoosin edellytys on, että oireita esiintyy sekä koulussa että kotona. Mikäli näin ei ole, kyse on jostain muusta ongelmasta. Teillä tulee mieleen lähinnä vuorovaikutusongelma opettajan kanssa...

Pojalle tekee hyvää tehdä testejä ulkopuolisen kanssa, samalla pääsee juttelemaan psykologin kanssa.



Kaikkialla ei ole asiat noin hyvin, oikeasti testejä tarvitsevat saavat taistella vuosia että pääsevät ensimmäiseenkään testiin.



Jos koulupsykologi epäilee jotakin, hän laittaa teidän luvalla tietoa omalääkärille, jonka vastaanotolla teidän pitää sitten käydä. Lääkäri voi sitten laittaa teille lähetteen neurologille/psykiatrille, ja vasta sitten oikea diagnoosin etsiminen lähtee liikkeelle. Diagnoosin saaminen kestää erkoissairaanhoidon puolella pitkän aikaa, ja siellä arvioivaan tiimiin kuuluu paljon eri henkilöitä.

nimenomaan painotti helpompia tehtäviä kun muille. Ihmettele, kun mietein, että oppiiko sitten lainkaan samoja asioita kun muut. Ja luokalle jättäminen tuntui myös opettajan mielestä olevan hyvä vaihtoehto.



Ja kommunikaatiossa olis tosiaan parantamisen varaa, varmaan puolin ja toisin... =0

että opettaja kertoo epäilevänsä adhd:ta. Yleensähän näissä edetään askel askelelta erityisopettajan ja oppilashuoltoryhmän kautta eikä mitään diagnoosiarvailuja todellakaan lausuta ääneen vielä alkuvaiheessa. Sitä pitsi helpompien tehtävien suosittelu viittaisi enemmän siihen että opettaja epäilee oppimisvaikeutta kuin adhd:ta...



Voihan myös olla että ope vaan haluaa lisää resurssia lapsellenne ja sitä varten psykologin lausunnon erityistarpeista. Mikä on ihan OK, tuokin että tehtävät ei kiinnosta on ongelma etenkin alkuopetuksessa kun vielä pitäisi jonkin verran olla sitä kouluinnostusta jäljellä.

Jos opettajan huoli oppilaansa oppimisesta herää, hän voi toki konsultoida erityisopettajaa, mutta kyllä hän voi suositella vanhempia ottamaan yhteyttä psykologiin oman näkemyksensä pohjalta. Jos vanhemmat eivät ole asiasta samaa mieltä, voidaan oppilas kuitenkin "määrätä" psykologin testeihin. Psykologi voi tarvittaessa konsultoida neurologia. Tarvittaessa oppilas käy sitten neurologin testeissä, jolloin diagnoosi on mahdollista tehdä.

En muista kaavakkeiden nimeä, mutta ne ei ole Viivi kaavakkeet.

Olen itse sellaiset täyttänyt.

Kaavakkeen teillä täyttää perhe ja koulu.

Adhd diagnoosia ei helpolla saa.

Mutta ADHD-diagnoosin edellytys on, että oireita esiintyy sekä koulussa että kotona. Mikäli näin ei ole, kyse on jostain muusta ongelmasta. Teillä tulee mieleen lähinnä vuorovaikutusongelma opettajan kanssa...

adhd-diagnoosin edellytys ei ole, että oireita esiintyy sekä koulussa että kotona. Adhd-diagnoosin edellytys on, että oireita esiintyy "vähintään kahdella tai useammalla elämänalueella, kuten koulussa, kotona, harrastuksissa tai vapaa-ajalla". Mitään yksittäistä tiettyä paikkaa ei vaadita, vaan ainoastaan, että esiintyy useammassa kuin yhdessä yhteydessä.

Ja usein onkin, että oireet ei ole joka paikassa yhtä näkyviä. Meillä esim on adhd-poika, jonka oireet ei kotona näy ollenkaan häiritsevästi, eikä niitä tajuaisi adhd-oireiksi, ellei tietäisi, että "tuo jatkuva tavaroiden hypistely on nyt sitä". Kotona tavaroiden hypistely ei häiritse. Koulussa historiantunnilla samantasoinen hypistely häiritsee, sitä yritetään kieltää ja lapsi yrittää olle tekemättä sitä, mikä lisää keskittymisen tarvetta, mikä taas lisää hypistelyn tarvetta, mikä lisää opettajan hermostumista ja se taas lisää lapsen hypistelyntarvetta ja kohta se hypisteykään ei enää riitä vaan on saatava enemmän liikettä ja kierre on valmis. Toisin sanoen, oireet voiuvat olla hyvin huomaamattomia joissain oloissa ja esim jossain nopeatempoisessa urheiluharrastuksessa eivät välttämättä ehdi näkyä ollenkaan. Toisessa harrastuksessa taas voi olla esim liian iso ryhmä ja oireet haittaa selvästi.