kannattaako erota?

up

että löytyykö onni muualta, rakastuuko enää. Onko sun onnellisuuden mittari toisesta ihmisestä kiinni? Nyt todellakaan kuulosta onnelliselta ja sinuna mä laittaisin eron vireille, jos tilanne ei parane puhumalla. On sitä muutkin pärjänneet, kyllä säkin pärjäät ja mitä ihmettä sitä hukkaamaan elämäänsä huonossa parisuhteessa, jossa miettii koko ajan miten olisi onnellisempi.

jos eroat, niin älä eroa sen takia, että luulet onnen löytyvän jostain muualta. Jos eroat, niin eroa asenteella, että tulet olemaan loppuelämän yksin. Niinkin voi käydä, eikä se ole huonon elämän mitta.

yrittää lisätä miehestä riippumatta, ja katsoa mihin se johtaa? Eroaa sitten, jos ei omin päin onnistu tulemaan tyytyväiseksi nykytilanteessa.

meillä oli miehen kanssa helvetin rankkaa yhdessä vaiheessa ja erokin vireillä, asuimme hetken (6 kk) erillämme. Olemme olleet nyt 6 vuotta naimisissa kohta.

Avioliitto ei mee omalla painollaan, yhteistä aikaa on pakko viettää ja "unelmia laatia" tulevaisuudelle, muuten tulee pakkopullaa. PÄäsisittekö kahdestaan jonnekin lomalle esimerkiksi, ilman lapsia?

Harmi jos mies ei lähde puhumaan, esim. joku Kataja ry;n kurssi/seminaari voisi olla mielenkiintoinen? Meillä mies lähti, kun ymmärsi että hän saattaa menettää ne hänelle tärkeimmät; lapset ja suunnitellun perheen. Lapsen menettämisellä en tarkoita, ettei hän olisi koskaan enää voinut heitä nähdä, vaan sitä että hän ei halunnu elää arkeaan erossa heistä. Terapiaan lähdettiin ja teki hyvää; olenkin sanonut että meidän kriiseistä kehkeytyi kuitenkin siunaus; olemme molemmat oppineet huimasti paitsi parisuhteesta, myös omista itsestämme.



Ja kuten muutkin on sanoneet; onnellisuus ei tule sen toisen henkilön kautta. Oletko valmis yh-arkeen, arjenpyöritykseen kuitenkin suhteellisen yksin, kahden perheen sääntöihin jne? Se on aikamoista sumplimista.



Älä jää tuleen makaamaan, päätös kannattaa tehdä suuntaan tai toiseen lastenkin takia, koska he ymmärtävät / aistivat kyllä kodin ilmapiirin ja turhautumisen / masennuksen, ja se vaikuttaa heihinkin.

yrittää lisätä miehestä riippumatta, ja katsoa mihin se johtaa? Eroaa sitten, jos ei omin päin onnistu tulemaan tyytyväiseksi nykytilanteessa.

Tätäkin olen miettinyt. Mutta en haluaisi tälläistä parisuhdemallia lapsille. En nyt ainakaan ole toista miestä rinnalle hankkimassa. Se ei tuo kuin epäonnea ja huonoa omaatuntoa. Ja nyt sellainen tunne ettei voisi heti rakastuakaan. Olen yrittänyt lisätä omia menoja, mutta lapsille ei aina ole hoitajaa. Joten paljon tulee oltua lasten kanssa kotona. Taloudellisesti mietityttää ero, kun teen nyt 6h päiviä ja palkka sen mukainen. Ystäviä ei hirveästi ole kuin yksi hyvä jolle voi puhua tilanteesta.

Olen kärsinyt aina siitä ettei mies ole halunnut mitään sosiaalista elämää koskaan. Olen vähän tyytynyt ja turtunut tilanteeseen. Olen itse ujo ja hiljainen mutta silti tykkään ystävistä ja sukulaisista.

Pahin on ettei mies yhtään kunnioita minua huolehtimalla itsestään vaan on täysin renttu ja ajattelee vaan että olen tyytyväinen siihen.

ap

meillä oli miehen kanssa helvetin rankkaa yhdessä vaiheessa ja erokin vireillä, asuimme hetken (6 kk) erillämme. Olemme olleet nyt 6 vuotta naimisissa kohta. Avioliitto ei mee omalla painollaan, yhteistä aikaa on pakko viettää ja "unelmia laatia" tulevaisuudelle, muuten tulee pakkopullaa. PÄäsisittekö kahdestaan jonnekin lomalle esimerkiksi, ilman lapsia? Harmi jos mies ei lähde puhumaan, esim. joku Kataja ry;n kurssi/seminaari voisi olla mielenkiintoinen? Meillä mies lähti, kun ymmärsi että hän saattaa menettää ne hänelle tärkeimmät; lapset ja suunnitellun perheen. Lapsen menettämisellä en tarkoita, ettei hän olisi koskaan enää voinut heitä nähdä, vaan sitä että hän ei halunnu elää arkeaan erossa heistä. Terapiaan lähdettiin ja teki hyvää; olenkin sanonut että meidän kriiseistä kehkeytyi kuitenkin siunaus; olemme molemmat oppineet huimasti paitsi parisuhteesta, myös omista itsestämme. Ja kuten muutkin on sanoneet; onnellisuus ei tule sen toisen henkilön kautta. Oletko valmis yh-arkeen, arjenpyöritykseen kuitenkin suhteellisen yksin, kahden perheen sääntöihin jne? Se on aikamoista sumplimista. Älä jää tuleen makaamaan, päätös kannattaa tehdä suuntaan tai toiseen lastenkin takia, koska he ymmärtävät / aistivat kyllä kodin ilmapiirin ja turhautumisen / masennuksen, ja se vaikuttaa heihinkin.

mitään neuvoja sieltä ei oikein saa. Turhauttavaa. Ja kun toinen ei suostu mukaan. Läheisille olen myös puhunut paljon ja he eivät ainakaan miestä pidä hyvänä. harmittaa kun lapset kaiken keskellä ja kuulleet miten tyytymätön olen suhteeseen. Olen varmaan rakentanut pilvilinnoja ja ollut sokea miehelle ja hänen lupailuilleen mitkä ei koskaan pidä.

ap

että otat eron, jos asiat eivät parane ja jos hän ei lähde puhumaan. Asetat hänelle ehdon.

että otat eron, jos asiat eivät parane ja jos hän ei lähde puhumaan. Asetat hänelle ehdon.

Mutta miehellä hankala työ, eli käy 100km päässä töissä ja illalla vasta 8 aikaan kotona. En tiedä miten pääsisi terapiaan. Ja lisäksi monesti kieltäytynyt vaikka olen ajankin jo varannut ja lupasi tulla mutta ei tullutkaan sitten. Mietin vain että kuin kauan tilannetta kannattaa seurata. Ilman seksiä keväästä ja sitten 3v ollut ahdistusta minulla.

ap

Jotain pitää TEHDÄ. Molempien pitää TEHDÄ jotain, jotta asiat muuttuvat. Jos teette samaa, mitä olette tähän mennessä tehneet, on lopputuloksin sama.



Ajankäyttö kertoo arvostuksesta. Jos mies haluaa pitää sinut, hän toimii toisin ja järjestää aikaa.

Hanki terapeutti sieltä, missä mies on töissä ja mene sinä sinne terapiaan.

Jotain pitää TEHDÄ. Molempien pitää TEHDÄ jotain, jotta asiat muuttuvat. Jos teette samaa, mitä olette tähän mennessä tehneet, on lopputuloksin sama. Ajankäyttö kertoo arvostuksesta. Jos mies haluaa pitää sinut, hän toimii toisin ja järjestää aikaa. Hanki terapeutti sieltä, missä mies on töissä ja mene sinä sinne terapiaan.

Itse töissä täällä ja en voisi missään nimessä ajaa 100km töiden jälkeen kun pitää lapsetkin hakea. Mies voisi ehkä tehdä lyhyemmän päivän yhden kerran viikossa ja sitten toisina päivinä pidempään. Mutta en tiedä onko pariterapiasta edes hyötyä kun ollaan niin erilaisia. Ja mies lisäksi tykkää työstään ja tekee paljon ylimääräistäkin vaikkei sitä myönnä. Tai sitten on toinen nainen. Hankala tilanne.

ap

up

Ensin sinulla on vaan yksi ystävä etkä paljoa ole puhunut ja kohta sanot että olet paljon puhunut!?



Siis jos ongelmana on se että mies on myöhään kotona niin miten olisi uusi työpaikka tai muuttaminen lähemmäs työpaikkaa?



Minä en nyt näe teidän ongelmaa, valitat että mies on nahjus. No yllättääkö tuo jos tekee työpäivän lisäksi 200 kilsaa työmatkaa? Itselläni matkaa oli 100 kilsaa päivässä mutta jos se vaikuttaa noin elämään ja jaksamiseen niin pakkohan siitä olisi luovuttava.



Sun masennuksen hoito ei taida ihan pelittää. Kai olet ymmärtänyt että sinä teet työn itsesi eteen, ei kukaan sano sinulle että tämä auttaa.

Oletko muuten masentunut vai alakuloinen, niistäkin puhut molemmista!!



Ei parisuhteessa voi olla vaan koska ei tiedä löytääkö uutta. Tajuatko miten tuo loukkaa? Oletko itsekin vaan olemassa koska satuitte joskus perheen perustamaan?



Seksiä saa kun ottaa vaatteet pois molemmilta ja laitetaan hässeliksi. Jos tämä ei toimi niin pitää ITSE jälleen tehdä asioita että tilanne muuttuu.

Mitä ihmeen automaattikoneita muut on? Terapeutti hoitaa ongelmasi ja mies taas hoitaa halut?

Missä on se oma työ?



Kyllä te voitte jäädä yksin! Toinen voi vaikka kuolla. Mitä sinä silloin tekisit?

Ota nyt järki käteen. Olet itse vastuussa onnestasi. Voit muuttaa itseäsi ja saat sanoa että tahdot nyt muuta.



Jos arki ei toimi niin että toinen ajaa 200 kilsaa päivässä, tonnin viikossa niin asiaa pitää muuttaa.

Talon saa myytyä ja lapset muuttaa uudelle paikkakunnalle. Te ette ole ensimmäisiä jotka muuttaa tai hankkii uuden työpaikan.



Teidän lapset tarttee muuta kuin kiukkuiset vanhemmat. Ja jos lapset on ala-asteella niin lapset voi osallistua kotihommiin, miksi ne tarttee hakea koulusta?

Älä tee elämästä niin vaikeaa.



Ei se terapia auta koskaan jos et tajua että se on sinun juttu elää elämääsi. Ei kukaan sano sinulle miten sen teet. Johan sun terapeuttikin ihmettelee jos et ole kuin lahna! Nyt olet tuhlannut 3 vuotta ihan käsittämättömään jahkailuun, kauanko se jatkuu?



Et voi vaatia miestä muutokseen. Pointti on perhe-elämä ja jos se ei toimi etkä osaa muuttaa itseäsi ja kertoa että tätä haluan niin pitää erota ja kasvaa ihmisenä.

Olen käynyt nyt 1v ajan kerran viikossa "teraputilla" tämä ei varsinaista terapiaa vaan psykiatrinen sairaanhoitaja. 3v olen ollut ahdistunut. Sairaanhoitaja sanoi että teen paljon töitä koko ajan mikä totta. Mietin koko ajan asioita.

Olemme asuneet miehen työpaikkakunnalla kun lapset oli pieniä. Se ei onnistunut, koska mies meni töihin vasta 11 aikaan ja jouduin herättelemään häntä. Hänellä liukuva työaika. Tuli vasta illalla pois.

SEksi ei kiinnosta jos tosen ulkonäkö ei miellytä minua. Thats it. Mies ei huolehdi itsestään yhtään.

Täällä paikkakunnalla asuessa minun vanhempani ovat 30km päässä.



ap