Erimielisyys lapsiluvusta - mitä tästä kriisistä selvitään?
Minä siis haluaisin kolmannen lapsen, ihan hillitön on vauvakuume. Olen puhunut asiasta jo pari vuotta. Kaksi lastamme ovat nyt pikkukoululaisia. Mies ei enää halua aloittaa kaikeea alusta ja on kuulemma vanhakin, hiukan päälle 40. Itselläni tässä olisi vielä muutama vuosi aikaa yrittää, mutta ehdoin tahdoin en naisena enää varmaan nelikymppisenä uskaltaisi.
"Kaikille" syntyy vauvoja ja "kaikilla" on kolme lasta. Jos yritän kannustaa, että selviäväthän muutkin, mies suuttuu, että vertailen meitä muihin ja että kyse ei ole "selviämisestä". Mutta kuitenkin sanoo, ettei ole enää valmis. Mitään syytä ei sano, koska "ei mulla ole mitään syytä, mitä sinä kauheaa sinä syyksi luulet, ei vain ole sellainen fiilis, että haluaisin enää lapsia!" Tuo mies on vielä niin valtavan itsepäinen, että keskustelu tästä aiheesta on turhaa. Olen varma, että hän ei muuta mieltään. Mitä teen? Miten pääsen tästä yli? Tottakai olen onnellinen kahdesta lapsesta ja kaikki muu miehen kanssa on ihan hyvin. Pelkään, että tämä katkeroittaa minut, ja sitä mieskin pelkää. Mutta silti hän ei voi harkitakaan asiaa...
Kommentit (73)
Näin tein minäkin ja nyt viikkoja 22 ja mies onnensa kukkuloilla :)
haaveilin jo nuorena kolmesta lapsesta tietämättä, että siitä tulee "muotia". Mielestäni lapset ovat elämässä parasta ja niin varmaan monet nykyperheet ajattelevat, kun lapsia haluavat enemmän kuin yksi tai kaksi. Arvot ovat muuttuneet näin.
ikää sulla on?! Kun kerran kaikilla muillakin on, niin sunkin tarvii vielä saada?!
OIkeasti, jos miehesi kerran ei halua, hän ei halua. Mikset voi nauttia kahdesta lapsestasi? Ota vaikka koiranpentu.
asia ennen kuin menit naimisiin, vai mitä?
ei meillä tuollainen toimisi. Riitahan siitä tulisi, jos sanoisin, että jätän ehkäisyn, ehkäise sinä. Kun ei miehille niitä ehkäisykeinoja niin monta ole. Kyllä tämän pitäisi olla yhteinen päätös.
haaveilin jo nuorena kolmesta lapsesta tietämättä, että siitä tulee "muotia". Mielestäni lapset ovat elämässä parasta ja niin varmaan monet nykyperheet ajattelevat, kun lapsia haluavat enemmän kuin yksi tai kaksi. Arvot ovat muuttuneet näin.
suurperheet eivät kyllä ole muotia, paitsi ehkä Afrikassa missä ei ymmärretä ilmastonmuutoksesta mitään. Pakkoko niitä kersoja on vääntää tänne maailmaan niin paljon, varsinkin kun on paljon lapsia joita voisi adoptoida?
haaveilin jo nuorena kolmesta lapsesta tietämättä, että siitä tulee "muotia". Mielestäni lapset ovat elämässä parasta ja niin varmaan monet nykyperheet ajattelevat, kun lapsia haluavat enemmän kuin yksi tai kaksi. Arvot ovat muuttuneet näin.
ihmeestä olet saanut päähäsi että kolme lasta on muotia? Mitäs sitten kun Suomessakin muut kuin akateemiset heräävät ilmastonmuutokseen ja yksi lapsi tule muotiin, annetaanko ne kaksi lasta sitten pois? :D
tai sitten eroatte. Muita vaihtoehtoja ei taida olla.
Lopullinen päätösvalta on aina sillä, joka haluaa vähemmän lapsia. Toinen voi yrittää perustlla, pyytää suostumaan tai käydä kauppaa. Mutta jos toinen ei halua, se on se päätös.
Eikä tässä ole mitään sukupuolisidonnaista, vaan sitä, että vnhemmaksi ei voi pakottaa (vahinkoraskaus on sitten eri asia)
Sulla on vaihtoehtona tyytyä tilanteeseen tai erota ja hankkia mies joka haluu lapsia.
Valitan
en ole muodin mukaan menossa. Haaveilin kolmannesta silloin, kuin "kaikilla muilla" ei kolmosta vielä ollut. Mutta eikö muiden "esimerkki" voisi itseäkiin kannustaa? Vauvakuume usein tarttuukin.
Ja hei, lapsilukua ei voi päättää kun naimisiin menee. Puhuimme vain, että lapsia haluaisimme.
ei meillä tuollainen toimisi. Riitahan siitä tulisi, jos sanoisin, että jätän ehkäisyn, ehkäise sinä. Kun ei miehille niitä ehkäisykeinoja niin monta ole. Kyllä tämän pitäisi olla yhteinen päätös.
mulla oli joskus kuparikierukka ja se ei sopinu. Keväällä kävin gynellä jos hormoonikierukaa kokeilis, mutta papa 2 joten en sitä saanut.
Mitä jos valehtelet, että gyne suositteli sinulle hormoonitonta aikaa pariksi vuodeksi? Että elimistö sais tasaantua tai jotain. Sittehän se jäis sen huoleksi joka sitä ehkäisyä tarvii?
koska mielestäni hyvää ratkaisua ei ole, mutta mielestäni sinulla on kyllä täysi oikeus jättää ehkäisy pois (siis tietenkin niin että kerrot siitä miehelle). Aika itsestäänselvyydeltä tuntuu, että se ehkäisee joka ei lasta halua! Ei naisillekaan kovin montaa tyyppiä ehkäisykeinoja ole, vaikka konkreettisia välineitä onkin. Lisäksi se miesten ainoa keino ei sekoita miesten hormonitoimintaa eikä ole vierasesine ruumiissa -> jo nyt on kummaa itsekkyyttä (tai naiselta ylenpalttista epäitsekkyyttä) jos naisen pitää tuossa tilanteessa huolehtia ehkäisystä!
ei meillä tuollainen toimisi. Riitahan siitä tulisi, jos sanoisin, että jätän ehkäisyn, ehkäise sinä. Kun ei miehille niitä ehkäisykeinoja niin monta ole. Kyllä tämän pitäisi olla yhteinen päätös.
Pakkoko niitä kersoja on vääntää tänne maailmaan niin paljon, varsinkin kun on paljon lapsia joita voisi adoptoida?
Ap:lle suositteliin olemaan onnellinen siitä, mitä on saanut eikä juoksemaan enemmän perässä.
Jos kerran asia on ollut sinulle jo lapsesta asti tärkeä ja katkeroidut loppuiäksi, jos et kolmatta saa??
Näin tein minäkin ja nyt viikkoja 22 ja mies onnensa kukkuloilla :)
kuitenkin kaksi ihanaa lasta ja mies. Lapset ovat suuri projekti, joka sitoo vuosikymmeniksi, siksi siihen projektiin tarvitaan molempien suostumusta.
Minusta sinun tulisi kiinniittää huomio siihen, mitä sinulla nyt jo on, eikä valittaa siitä, mitä ei ole. Kaksi yhdessä toivottua ja saatua lasta on hienojuttu. 3:n lapsen yksinhuoltana taas ei ole mukavaa, jos siihen jamaan ehdoin tahdoin itsensä järjestää.
Nauti perheestä ja lapsistasi ja lopeta itsekäs vouhotus. Kaikilla ei ole yhtäkään lasta, toisilla on enemmän ja toisilla vahemmän. Tärkeintä on se, että ne ovat YHDESSÄ toivottuja.
Sulla on vaihtoehtona tyytyä tilanteeseen tai erota ja hankkia mies joka haluu lapsia. Valitan
Mies on päätöksensä tehnyt. Sinulla on vaihtoehtoja. "Muutkin tekee" on järjetön ja lapsellinen syy, yleensä sillä verukkeella kinutaan vanhemmilta jotain.
Olet vain sinä, joka et ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on. Miehen sana on tässä laki, koska lasta kuuluuu haluta molemmat.
Ja miksi rikkoa perhettä omanitsekkyyden takia.
Meillä vielä mies sattuu huolehtimaan ehkäisystä (kortsu) ja aika katastrofi olisi jos hän tahallaan sabotoisi ehkäisyä! Ei tulisi vauvaa vaan abortti ja ero. Miten joku voi edes ajatella moista hyväksyttävänä?