Erimielisyys lapsiluvusta - mitä tästä kriisistä selvitään?
Minä siis haluaisin kolmannen lapsen, ihan hillitön on vauvakuume. Olen puhunut asiasta jo pari vuotta. Kaksi lastamme ovat nyt pikkukoululaisia. Mies ei enää halua aloittaa kaikeea alusta ja on kuulemma vanhakin, hiukan päälle 40. Itselläni tässä olisi vielä muutama vuosi aikaa yrittää, mutta ehdoin tahdoin en naisena enää varmaan nelikymppisenä uskaltaisi.
"Kaikille" syntyy vauvoja ja "kaikilla" on kolme lasta. Jos yritän kannustaa, että selviäväthän muutkin, mies suuttuu, että vertailen meitä muihin ja että kyse ei ole "selviämisestä". Mutta kuitenkin sanoo, ettei ole enää valmis. Mitään syytä ei sano, koska "ei mulla ole mitään syytä, mitä sinä kauheaa sinä syyksi luulet, ei vain ole sellainen fiilis, että haluaisin enää lapsia!" Tuo mies on vielä niin valtavan itsepäinen, että keskustelu tästä aiheesta on turhaa. Olen varma, että hän ei muuta mieltään. Mitä teen? Miten pääsen tästä yli? Tottakai olen onnellinen kahdesta lapsesta ja kaikki muu miehen kanssa on ihan hyvin. Pelkään, että tämä katkeroittaa minut, ja sitä mieskin pelkää. Mutta silti hän ei voi harkitakaan asiaa...
Kommentit (73)
No naisten ei kannata muutenkaan syödä hormooneja joten voit hyvin jättää ehkäisyn miehen huoleksi. Sanot että kortsut käyttöön tai piuhat poikki. Reilu peli!
Meillä oli aikoinaan sama tilanne, oli kaksi ihanaa lasta ja elämä mallillaan. En ollut koskaan ajatellut montako lasta haluan, tiesin vain että lapsia haluan. Ja ihan tyytyväinen olin kahteen lapseen. Sitten vain kuin salama kirkkaalta taivaalta iski aivan kauhea vauvakuume. Asia pyöri mielessä ihan jatkuvasti, tuli itku kun vain näinkin vauvan. Ajattelin järkevästi, mietin ja pohdin, mutta mikään ei auttanut, tuntui etten voi elää ilman vauvaa. Mies oli täysin vastaan. Perustelut olivat että hän ei jaksa enää vauva-aikaa, tulee rahan kanssa tiukkaa ja entä jos lapsi ei olekaan terve.
Mitä minä muuta voin kuin hyväksyä hänen päätöksensä? Tunsin epätoivoa ja luopumisen tuskaa, mutta päätin, että näin nyt sitten eletään ja toivoin että vauvakuume menee ohi. Yritin keskittyä kahteen lapseemme ja kaikkeen muuhun elämässä. Mutta en vain voinut sille mitään, että masennuin todella synkästi, elämä meni ihan kamalaksi. Seksiä meillä ei ollut pitkään aikaan ollenkaan, ei siksi että tahallani olisin kiristänyt, minulla vain ei ollut minkäänlaisia haluja seksiin eikä mihinkään muuhunkaan. Vauvahaaveet jätin kokonaan ja yritin keskittyä selviämään arkipäivästä.
Pari vuotta meni näin. Sitten eräänä päivänä mieheni vain sanoi, että hän on ajatellut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että voisimme hankkia vielä yhden lapsen. En halunnut, että hän haluaisi minun takiani ja niinpä sitten itse mietin muutaman kuukauden. Sitten päätimme yhteisymmärryksessä yrittää ja heti tärppäsi. Vauvan synnyttyä mies oli onnensa kukkuloilla kun vauva oli tyttö, kaksi poikaa jo oli. En väitä, että vauva-aika olisi ollut pelkkää onnea, mutta ainakin itse nautin eniten tästä kolmannesta vauva-ajasta ja osasin ottaa rennommin.
No, sitten tuli uusi vauvakuume. Mies sanoi ei ja se on pitänyt. Olen jo 41 v, joten olen luopunut toiveesta, olen mielestäni liian vanha vauvan äidiksi. Olen onnellinen näistä kolmesta ja elän hyvää elämää, mutta välillä haikeus valtaa mielen kun tajuan etten enää koskaan saa kokea omaa pikkuista vauvaa sylissäni. En voi sille mitään.
En ymmärrä mikä vauvakuume itseeni on iskenyt. Tai ollut jo ainakin vuoden. Kaksi ihanaa tervettä rakasta lasta jo on, mutta niin vain kovasti olen alkanut haaveilla kolmannesta. Mies ei kuitenkaan missään nimessä kolmatta halua. Varsinkin kuopus oli erittäin hankala vauva ja taapero ja yritän kovasti muistella sitä aikaa, että vauvakuume menisi pois. Yritän myös järkeillä, että nyt kun elämä alkaa olemaan jo suht helppoa näiden kahden kanssa, niin miksi haluaisin taas hankaloittaa elämää. Mutta... jotenkin vain se kaipuu siihen kolmanteen lapseen on eikä mies voi ymmärtää.
Ympärillä on paljon kolmilapsisia perheitä ja monet kyselevät miten teille ei kolmatta tule? Tuntuu jotenkin pahalta selitellä, kun itse oikeasti sen kolmannen haluaisi. Voin vain kuvitella miten ahdistavaa tahattomasti lapsettomista (näitäkin löytyy lähipiiristä) tuntuu toisten vauvautelut. Juuri viime viikonloppuna sukujuhlissa meiltä udeltiin kolmannesta lapsesta. Argh!!
Millaista valtataistelua monessa perheesää käydään.
Olen niin onnellinen kun mieheni kanssa kumpikin tykkäämme seksistä, eikä se ole niin kuin tämänkin ketjun naisilla, eli "jos et halua lasta pannessasi niin hoida ehkäisy tai muuten saat vauvoja, vaikka et halua"
Miehiä painostetaan ja kiristetään ja kiukutellaan saadakseen lisää lapsia. Seksiä ei ole muuta kuin lapsentekoa varten. Mies ei saa jos ei ala tekeen lisää lapsia. Seksi ei olekaan kummankin nautinto.
Olenkin ihmetellyt, miksi parit eroaa pikkulapsivaiheessa. Ja vielä siinä vaiheessa kun on usemapi pienempi lapsi.
Tämä ketju valaisee todella paljon parien yhteiselämää. Seksi ei ole kuin miehen likainen halu jos se ei halua lapsia. Nainen ei seksiä nähtävästi halua, mutta antaa miehelle jos mies antaa lapsen hänelle. Mitään läheisyyttä ei tunnu olevan ja mies on vain siitoskone, joka mahdollistaa naiselle äitiysloman ja uuden vauvan.
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi se mies ei halua lisää lapsia. Kun mies on nähnyt, mihin se parisuhde menee. Kaikki yhteinen loppuu ja se ennen ihana seksi on vain sitä, että mies haluaa naisen mielestä panna ja naiselle se ei anna mitään. Mies on vain siinä perheessä kantamassa rahaa ja mahdollistamassa sen, että nainen haluaa lapsen kun naisella on oikeus saada niitä niin monta kuin hän haluaa, huolimatta miehen mielipiteestä.
Kyllä saa olla kiitollinen oman parisuhteen tilasta kun seksi on vielä meille kummallekin ilon ja hyvän olon aiheuttaja.
eikä marise, että joutuu itse sen hoitamaan. Liian paljon on näitä mammoja, joilla kolmas tuli vahinkona kun mies ei kolmanteen suostunut. Sitten hoitaa vahinkonsa itse, koska tiesi etukäteen, että mies ei enää lapsia halua.
Kolmen lapsen yksinhuoltajana on sitten kiva olla.
Jos mies päättää jättää vaimon ja lapset, niin sitten varmasti joutuu yksinhuoltajaksi. Mutta kukaan kunnollinen isä ei jätä lapsiaan. Uskon, että todella harvaa miestä voidaan pakottaa isäksi.. jotenkin keräämällä spermaa ja keinohedelmöittämällä?!?!
Jos mies ei enää halua lapsia, hän voi mennä sterilisaatioon tai ehkäistä muuten. Ärsyttää, kun ei osata ottaa vastuuta omasta lisääntymisestä!! Jos on luottanut naisen ehkäisevän, on se kamalaa, että menettää luottamuksen toiseen ihmiseen, mutta ei se silti ole lapsen syytä. Aikuinen, normaalisti kehittynyt ihminen ymmärtää tämän, eikä kosta vaimon virhettä lapselleen!
Parisuhteestaan voi erota, mutta ei lapsistaan! Säälittää nämä lapset, joilta ei löydy kunnollisia vanhempia. Äitiä, joka osaa valita kunnollisen miehen isäksi lapsilleen ja isää, joka ei ole aikuinen ja kanna aikuisen vastuuta!
kieltäytyä seksistä. Puhutte vain miehelle, että seksi ei enää kiinnosta ja olette masentuneita kun ette saa kolmatta lasta.
Aikansa puutteessa kärvisteltyään mies lupaa teille sen lapsen kun toivoo, että seksielämä palautuisi ennalleen.
Seksillä kiristämällä saatte paljon aikaiseksi. Ellei sitten mies lähde sitä seksiä hakemaan muualta.
unohtaisi niitä kiukutellessaan ja kiristäessään miestä uudella lapsella.
Ne isommatkin lapset tarvitsisivat tasapainoisen äidin, eikä leikisti vähän masentuneen ja seksillä kiristävää hirviötä.
eikä marise, että joutuu itse sen hoitamaan. Liian paljon on näitä mammoja, joilla kolmas tuli vahinkona kun mies ei kolmanteen suostunut. Sitten hoitaa vahinkonsa itse, koska tiesi etukäteen, että mies ei enää lapsia halua. Kolmen lapsen yksinhuoltajana on sitten kiva olla.
Jos mies päättää jättää vaimon ja lapset, niin sitten varmasti joutuu yksinhuoltajaksi. Mutta kukaan kunnollinen isä ei jätä lapsiaan. Uskon, että todella harvaa miestä voidaan pakottaa isäksi.. jotenkin keräämällä spermaa ja keinohedelmöittämällä?!?! Jos mies ei enää halua lapsia, hän voi mennä sterilisaatioon tai ehkäistä muuten. Ärsyttää, kun ei osata ottaa vastuuta omasta lisääntymisestä!! Jos on luottanut naisen ehkäisevän, on se kamalaa, että menettää luottamuksen toiseen ihmiseen, mutta ei se silti ole lapsen syytä. Aikuinen, normaalisti kehittynyt ihminen ymmärtää tämän, eikä kosta vaimon virhettä lapselleen! Parisuhteestaan voi erota, mutta ei lapsistaan! Säälittää nämä lapset, joilta ei löydy kunnollisia vanhempia. Äitiä, joka osaa valita kunnollisen miehen isäksi lapsilleen ja isää, joka ei ole aikuinen ja kanna aikuisen vastuuta!
Me molemmat halusimme kaksi lasta. Esikoinen on nyt 2-vuotias ja mies on yhtäkkiä muuttanu mielensä eli ei toista lasta meille! Itse haluaisin toisen nyt, koska mielestäni n 3 vuotta olisi sopiva ikäero.
Eniten tässä suututtaa se, että ostimme ison perheasunnon, jotta ei tarvitsisi muuttaa isompaan, kun tulee se toinen lapsi. Minulle olisi riittänyt pienempikin, mutta näin mies perusteli asian! Vituttaa maksaa iso asuntolainaa eikä mies suostu muuttamaan pienempään. On kyllä kusetettu olo ja säälin esikoista, joka jäänee ainokaiseksi. Pisteenä iin päälle: miehen vanhemmat kyselevät minulta milloin teemme toisen! En kehtaa sanoa ettei mies halua enempää lapsia.
kun mamma sanoo, ettei jaksa olla heistä onnellinen kun ei saa sitä uutta vauvaa syliinsä.
Tuskinpa jaksais sen kummemmin niitä isompia sittenkään jos saisi kiristettyä sen uuden vauvan taas syliin. Taitaisi isommat saada pärjätä ihan oman onnensa nokassa.
Kyllä mies rakastuu siihen lapseen. Näin meillä ainakin kävi.
No, ehkä mies taipuu tai sitten ei. Anna hetki haudutella ideaa. Toisaalta miehellä on tässä veto-oikeus. Ehkäisyä sinun ei ole pakko käyttää, mutta toki siitä sitten miehelle myös kerrot. Sinänsä aika ala-arvoista kiristämistä, jos kerran teillä on toimiva ehkäisy ja se ei sinuun vaikuta negatiivisesti. Mutta sinun kroppa, ei ole pakko mitenkään itse estää lisääntymistä.
eikä marise, että joutuu itse sen hoitamaan. Liian paljon on näitä mammoja, joilla kolmas tuli vahinkona kun mies ei kolmanteen suostunut. Sitten hoitaa vahinkonsa itse, koska tiesi etukäteen, että mies ei enää lapsia halua.
Kolmen lapsen yksinhuoltajana on sitten kiva olla.