Erimielisyys lapsiluvusta - mitä tästä kriisistä selvitään?

Etsit toisen miehen ja teet sen kanssa lapsen.

Tämähän se nyt olisi varsinaista järjenköyhyyttä. Rikkoa nyt lapsilta koti jonkun onnettoman haihatuksen takia

Koita ap nähdä tilanteessasi hyvät puolet. Olette jo "lusineet" raskaat pikkulapsivuodet, voitte nyt tehdä ihan eri tavalla asioita perheenä, siis matkustella jne. Jos kuvioon tulisi vauva, perheen dynamiikka muuttuisi niin, että jompi kumpi vanhemmista olisi aina kiinni vauvassa ja pikkutaaperossa kun toinen tekisi isompien lasten kanssa juttuja, harrastaisi jne. Kolmas lapsi isolla ikäerolla edellisiin jäisi myös yksinäiseksi, ellette sitten pykäisi neljättä kaveriksi tälle kolmoselle. Minusta kolme lasta on lasten kannalta huonoin mahdollinen lapsilukumäärä, joku jää aina väliinputoojaksi. Tiedän, että sinulla on nyt vauvakuume, mutta koita muistella edellisten lasten vauva-aikoja mahdollisimman realistisesti; jaksaisitko oikeasti aloittaa kaiken alusta vielä kerran, yövalvomiset, vaipparumbat, syömään opettelut, taaperoikäisen koohotukset jne.

Ja sanoit, että miehelläsi ei ole antaa mitään syytä sille, miksi ei kolmatta lasta. Mutta se, että ei halua, on aito ja täysin validi syy.

tuo haluaminen. Silti se vauvakuume on hiukan eri asia kuin vaatteiden ja laukkujen haluaminen.

Ei auta muu kuin niellä kitkerä kalkki.

Elämä on.

Joillekin suodaan 0 lasta, joillekin 10 (eri asia pitääkö sitä sitten onnena ja tavoitteena).

Pitää olla tyytyväinen siihen mitä on, sanonta "jokaisella naisella on se 1 lapsi jota jäi ilman" pitänee paikkansa.

Ei se sinun vauvakuumeesi siihen kolmoseen loppuisi.

Mä en pääse naimisiin koska mies ei halua, lapsella on miehen valisema nimi koska mies näin vaati, me asutaan miehen "valitsemalla" paikkakunnalla. Joten mies vielä sitten valitsee lasten lukumäärän. Terveiset tossunalta.

ja lauletaan yhdessä: "Minä haluan koska Minä haluan ja Minä haluan koska Minulla on oikeus saada kaikki mitä Minä haluan". Siis oikeasti nyt ap! Teillä on kriisi koska sinä et (kerrankin) saa jotain mitä haluat. ...

ja mies on ehdoton, että ei halua enempää lapsia, ei kuitenkaan halua sterilisaatiota. Minulle asia ei ole niin ehdoton, mutta mitään vauvakuumetta ei varsinaisesti ole.



Välillä on vaan pakko ladata tosi asiat pöytään ja meillä se menee niin, että hormonaalinen ehkäisy ei käy ja sterilisaatiota en tee. Ainoana ehkäisynä on siis kondomi.

Ja loppusistaan, vaikka minulle kävisikin hormonaalinen ehkäisy, niin en sitä enää halua ja minusta se on ihan jokaisen naisen itsensä päätettävissä oleva asia. Siinä on ihan turha miehen käydä "riitelemään" jos vaimo sanoo ettei enää käytä hormonaalista ehkäisyä. Sitä pannaan sitten joko kumilla tai ilman ja seuraukset otetaan mukisematta vastaan, jos sterilisaatio ei ole miehelle vaihtoehto.

Ja ymmärrän sinua täysin. Aika kohtuutonta muilta verrata lapsen haluamiast koiran hankintaan,tai laukkujen osteluun.



Olen itsekin oikeasti tosi onnellinen lapsistani, mutta kyllä haluaisin vielä kolmannen. Miehen mielestä hänellä on ikää jo liikaa (yli 40-v.)mutta muita perusteita ei osaa sanoa. Ei nyt vaan halua enempää lapsia.. hankala tilanne, en tietenkään suunnitele eroa yms. mutta pohdin sitä katkeroittaako tämä minut? Sitä pelkään.



Jaksamista asian kanssa ap :)

Kuka täällä puolustaisi miehiä?



Miehelle tuo pitkitetty pikkulapsiaika ei ole aina se elämän ykköshaave. Vaimon hormonihöyryinen odotus- ja pikkulapsiaika on monelle miehelle "ei sitä elämän parasta aikaa".



Vaikka miehet lapsiansa rakastavat niin moni mies lusii tuota aikaa ja odottaa aikaa parempaa tulevaksi.



Eli kannattaa sitä miestä kuunnella ja hänenkin tahtoa kunnioittaa.



Tämä haluan vain keskustella vapaasti tekniikka haisee ja kauas. Miksi jos mies on vaikka 10 kertaa jo mielipiteensä sanonut, niin samaa asiaa pitäisi käsitellä vielä seuraavat 50 kertaa. Miehet putkiaivoineen hermostuvat jo sen toisen kerran jälkeen, kun asia oli jo ensimmäisellä kerralla puhuttu.



Jos naiselle tulee "haikea mieli" niin sen vastapainona on, että jos mies pakotetaan jatkuvalla "vapaalla keskustelulla" (=pitkäaikainen ja jatkuva henkinen painostus) tekemään se kolmas lapsi, niin se alkaa vituttamaan, ja rankasti.

yli 40v.kin voi tehdä lapsia. Itse synnytyin 43v. nuorimmaisen

miksi se miehen "mielipide" asiasta on se parempi? Moni sanoo että sen mukaan mennään jos toinen ei halua enää lapsia, miksei mennä sen mukaan jos toinen haluaa?

Meillä tismalleen sama tilanne. Itse haaveilin myös aina kolmesta lapsesta. Niin hullulta kuin se kuulostaa niin emme pahemmin puhuneet asiasta ennen naimisiin menoa. Olin ihan ihmeissäni että mies oli niin tiukkana siinä että kaksi riittää. Meillä olisi kaikki asiat mallillaan ja elämäntilanne olisi sallinut kolmannenkin, mutta mies ei.



Olen vähitelleen pakon edessä sopeutunut tilanteeseen. Ajatellut niinkin, että olen onnellinen kahdesta ihanasta terveestä lapsesta ja panostan aikani ja energiani heihin. Meillä on mahdollisuus tehdä enemmän asioita näiden kahden kanssa kuin kolmen, ja lapset saavat taatusti riittävästi aikuisen huomiota. Voin nauttia lasten kavereista ja läheisten vauvoista ja lapsista.



Valitettavasti se on niin kuin täällä moni sanoo, että se joka haluaa vähemmän lapsia päättää. Nautitaan siitä ihanasta mikä meille on suotu eikä käytetä liikaa energiaa siitä haaveilemiseen mitä ei ole!

Jos sinä haluat lapsia ja mies ei, niin olisi ero ratkaisu? Etsit toisen miehen ja teet sen kanssa lapsen.

Mitkä teinit tällä palstalla pyörii ehdottelemassa eroa tilanteeseen kuin tilanteeseen? Eikö onnellisessa parisuhteessa voi olla ristiriitoja kun aina ensimmäinen vastaus kysyjälle on jätä se?

koettakaa keskustella asiasta.



Silti, sulla on varmasti mielikuva, että kolmannen kanssa menee yhtä kivasti, kun aiempikin.



Kannattaa tehdä ajatusleikkiä siitä, millaista olisi, jos niin ei kävisikään. Voisitko siinä tapauksssa olla nyt vain iloinen nykyisistä lapsistasi ja nauttia heistä?



Mitä, jos 3. lapsi syntyisi

-keskosena

-vaikeavammaisna

- olisi muuten hyvin "vaativa" tai vaikka kova sairastamaan



Riittäisikö sulla/teillä perheenä riittävästi voimavaroja?



Mitä jos miehesi jäisikin yllättäen työttömäksi`?



Jne.



Jaksaisitteko silloinkin hyvin sen kolmannen lapsen ja hänen tarpeensa? Teidän isommat lapset ovat kohta teini-iässä, ja teini-ikäisten ylläpito vie paljon rahaa. Se on ihan fakta, alakoululaiset tulevat "halvimmiksi". Onko teillä niin hyvä taloudellinen tilanne, että se kestää tämän?



Tuota perhedynamiikkaakin kannattaa miettiä. Vauva ei välttämättä olisi joka asiassa isompien mieleen, jaksatteko mustasukkaisuutta ja sitä, ettei isommille, heidän harrastuksilleen, koulunkäynnilleen ym. riitä niin paljoa aikaa?

koska mielestäni hyvää ratkaisua ei ole, mutta mielestäni sinulla on kyllä täysi oikeus jättää ehkäisy pois (siis tietenkin niin että kerrot siitä miehelle). Aika itsestäänselvyydeltä tuntuu, että se ehkäisee joka ei lasta halua! Ei naisillekaan kovin montaa tyyppiä ehkäisykeinoja ole, vaikka konkreettisia välineitä onkin. Lisäksi se miesten ainoa keino ei sekoita miesten hormonitoimintaa eikä ole vierasesine ruumiissa -> jo nyt on kummaa itsekkyyttä (tai naiselta ylenpalttista epäitsekkyyttä) jos naisen pitää tuossa tilanteessa huolehtia ehkäisystä!

ei meillä tuollainen toimisi. Riitahan siitä tulisi, jos sanoisin, että jätän ehkäisyn, ehkäise sinä. Kun ei miehille niitä ehkäisykeinoja niin monta ole. Kyllä tämän pitäisi olla yhteinen päätös.

lasta, niin mies ehkäisee. Totta kait se ehkäisee, joka ei lasta halua. Minä en ole synnytyksen jälkeen muuhun suostunut, koska itse haluaisin toisen lapsen mahd. pienellä ikäerolla.

Tämä haluan vain keskustella vapaasti tekniikka haisee ja kauas. Miksi jos mies on vaikka 10 kertaa jo mielipiteensä sanonut, niin samaa asiaa pitäisi käsitellä vielä seuraavat 50 kertaa. Miehet putkiaivoineen hermostuvat jo sen toisen kerran jälkeen, kun asia oli jo ensimmäisellä kerralla puhuttu.

Selvästi ap:n mielestä asiaa ei suinkaan ole puhuttu, vaan toinen on vain tokaissut EI, vaikka ap:n mielestä sitä olisi pitänyt vähän perustellakin. Toki olen myös sitä mieltä, että jos ei siltä tunnu, niin sitten ei tehdä. Mutta mies voisi ihan hyvin sanoa sen eikä marssia kiukkuisena pois paikalta. Lisäksi hän voisi vähän lohduttaa ja tukea vaimoaan, sillä tuo on kuitenkin aika iso asia elämässä.

Lapsen etu on olla toivottu. Valitettavasti lapsien tekemisessä taitaa aina ensin olla oma etu ensisijalla -kuten sinullakin.

mutta niin päin että mies tahtoo ja minä en. Kurja tilanne mutta en näe muuta ratkaisua kuin sen että mies sopeutuu, kun erota emme tahdo.

(ei jaksa lukea kaikkia) Oma mielipiteeni löytyi ekalta sivulta, olin sen kirjoittamassa eli:

* Sen mielipidettä pitää kuunella joka haluaa vähemmän lapsia. Voi olla, että hän ei oikeasti pysty suoriutumaan sitten enää yhtä hyvänä vanhempana kuin nykyisessä tilanteessa ( tunteeseen voi vaikuttaa voimavarat, ajankäyttö, riittämättömyyden tunne, taloudellinen tilanne jne). Kyse on kuitenkin molempien vanhempien elämästä vuosikymmeniksi eteenpäin.

Lopullinen päätösvalta on aina sillä, joka haluaa vähemmän lapsia. Toinen voi yrittää perustlla, pyytää suostumaan tai käydä kauppaa. Mutta jos toinen ei halua, se on se päätös. Eikä tässä ole mitään sukupuolisidonnaista, vaan sitä, että vnhemmaksi ei voi pakottaa (vahinkoraskaus on sitten eri asia)

sitten on vahingossa tultu raskaaksi kun on ajateltu, että kyllä se mies on kuitenkin onnen kukkuloilla.

No lapsi on syntynyt ja sitten alkaa marina kun väsyttää ja mies ei hoidakaan sitä vauvaa ja itse joutuu hoitamaan ja väsyttää ne pari vanhempaakin. Seksi ei maistu ja ollaan naama harmaana.

Seuraava askel on kun mies lähtee kävelemään. Ei sitä mies jaksa kun ensin haukutaan kun se ei halua kolmatta. Sitten haukutaan kun se ei hoidakaan sitä kolmatta, mitä se ei halunnut. Sitten itketään ja haukutaan miestä kolmen lapsen yksinhuoltajana ja syytetään miestä kun pani hänet paksuksi kolme kertaa.

että taivuttelee ja painostaa tuollaisessa asiassa! Törkeää ja lapsellista.

Hei,



eli kuten otsikossakin sanoin niin meillä oli sama tilanne muutamia vuosia sitten. Kaksi ihanaa lasta ja perheen piti olla siinä. Mutta sitten iski vauvakuume minuun ja kovalla voimalla. Kova polte ja kaipuu sisällä ettei tämä ole vielä tässä. Mies oli aluksi todella ehdottomasti sitä mieltä että ei, hän ei kolmanteen suostu. Asiaa puitiin kaikkineen muutaman vuoden ajan. Alkuun puoleltani tyhmää ja epäkypsää kiukuttelua, loppuvaiheessa tein jo surutyötä ja yritin alkaa sopeutumaan asiaan.



Mutta sitten me aloimmekin yhdessä käydä asiaa oikeasti läpi, keskustella, keskustella ja keskustella. Miettiä miksi asia on kummallekin niin tärkeä, laitettiin plussia ja miinuksia ylös ja vaikka mitä. Mietittiin mitä asia tekee meille ja perheelle, miten tästä eteenpäin. Ja yllättäen kaiken tämän jälkeen mies muutti mielensä. Ei hän ilosta hihkuen asiaan suostunut mutta suostui ja vannotin vielä monesti että oletko aivan varma.



Nyt perheessämme on ne kolme lasta ja sekä minä että mieheni olemme asiasta todella onnellisia. Kuopuksemme on aivan valloittava ja ihana, vaikka toki vauvavaihe on aina raskas. Ja se kaipuu jota kahden jälkeen tunsin, se on kokonaan poissa. Mies on jonossa vasektomiaan ja meidän perhe on nyt tässä.



Miehen pään voi siis saada käännettyä, mutta muista että keskustelun on oltava molemminpuolista ja toista kunnioittavaa. Meillä tämä iso kriisi kääntyi lopulta voitoksi, toivottavasti teilläkin!

No lapsi on syntynyt ja sitten alkaa marina kun väsyttää ja mies ei hoidakaan sitä vauvaa ja itse joutuu hoitamaan ja väsyttää ne pari vanhempaakin. Seksi ei maistu ja ollaan naama harmaana.

Seuraava askel on kun mies lähtee kävelemään. Ei sitä mies jaksa kun ensin haukutaan kun se ei halua kolmatta. Sitten haukutaan kun se ei hoidakaan sitä kolmatta, mitä se ei halunnut.

että taivuttelee ja painostaa tuollaisessa asiassa! Törkeää ja lapsellista.

Kyllä on lapsellista toimintaa mieheltä, jos ei hoida lastaan. Ei hän ole syypää siihen, että miten hänet on maailmaan saatettu. Minusta myös miehellä on valinta. Jos ei halua lapsia, niin sitten ehkäisee, ottaa sterilisaation tms. Ja jos jostain syystä vaimo tulee raskaaksi (vaikka mies olisi ehkäissyt/luullut että vaimo ehkäisee/ehkäisy pettänyt), niin silloinkin mies voi valita. Jos päättää jäädä parisuhteeseen ja ottaa lapsen vastaan, pitää myös kantaa vastuunsa ihan täysillä.

En ollenkaan sietäisi mieheltä mitään sluibailua vastuusta, enkä käsitä että miten kukaan viitsii sellaista katsella! Ei lapsen kanssa voi "olla puoliksi". Joko on tai sitten ei ole.. Hirveää tuntea lapsena, että tekee mitä tahansa niin ei kelpaa isille. Kyllä se on isän vastuulla!