Lue keskustelun säännöt.
mieheni on kiukkuinen jatkuvasti
20.11.2011 |
Mieheni on ollut aina hyvä isä ja paljon lasten kanssa. Silti heräsin vasta huomaamaan, että meillä oli lasten kanssa kivempaa ilman häntä :( Mies oli yli viikon työmatkalla (on ollut ennekin) ja 3v lapseni totesi isän poissa ollessa, että isä aina huutaa ja on vihainen. Aloin miettimään asiaa lasten silmin ja tajusin, että se on totta. Mieheni ei ole oikeastaan koskaan kotona onnellinen.
Hän elää ainoita onnenhetkiä kun pääsee kavereiden kanssa lomamatkoille, ulos tai harrastuksiin. Hän menee jopa töihin mielummin kuin on kotona. Tämä surettaa minua kovasti, sillä olen itsekin kärsinyt pienestä masenuksesta, mutta lapset ja perhe on AINA se asia minkä takia on mukava jatkaa elämää ja masennus siirtyy pois. Tuntuu, että mies ei saa tästä perheestä mitään. Hän haaveilee aina, että me voisimme hänen kanssaan kaksin mennä sinne ja tänne ja tehdä sitä sun tätä. Ilmeisemmin siis rakastaa minua kuitenkin vielä, Ja tiedän, että rakastaa lapsiakin kovasti, ikävöi heitä kun on poissa. Mutta sitten kun on täällä, niin ei nauti mistään.
Mitä minun pitäisi tehdä? Kuten kirjoitin, niin meillä oli oikeasti parempi ilman miestä koska täällä ei ollut koko ajan joku pahalla päällä. Mutta rakastan miestäni kovasti ja lapset rakastavat häntä. Hän on hyvä isä, ei juo, ei lyö ja hoitaa paljon kotia ja lapsia. Ei ole siis mitään todellista syytä erota, muuta kuin se,e ttä ilmapiiri kotona paranisi huimasti!
Kommentit (22)
mutta ei ole oikein mahdollista kun on kaiken vapaa-aikansa täällä kotona. Ja jos on työssä, työmatkalla tai harrastuksissa niin tiedän hänen siellä olevan. Toki aina on mahdollista, että pettää, mutta se tuntuu nyt tämän ihmisen kanssa erittäin epätodennököiseltä.
Meillä on hieman ristiriita lapsiluvusta ja sekin varmaan kiristää miehen mieltä. Vaikka olemme asian nyt jäähylle laittanutkin ja lapsia emme ole tällähetkeläl lisää tekemässä. Välillä mieheni on sanonut, että jos minä (vaimo) olisin enemmän kodinhengetär niin hän ymmärtäisi, että tehfään lisää lapsia, Mutta ei ymmärrä koska en tee lasten kanssa mitään? Aivan hullu ajatus, käyn lasten kanssa ouistossa, uimassa, kahviloissa, kävelyllä ym. Mutta en kotona leiki heidän kanssaan. Pelaan kyllä lautapelejä ja luen kirjoja, mutta en leikitä. Kotitöitä teen ihan hyvin, että en sitten tiedä kuinka paljon niitä pitäisi tehdä ollakseen kodinhengetär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja pah teki sitä koko ajan.Lähipiirinsä vihjaili viimeiset pari vuotta eri keinoin että katteles mitä ukkos puuhaa..
Yritä kysellä, mikä mättää, onko ikäkriisiä tai työhankaluuksia tai jotain pintaan nousseita käsittelemättömiä juttuja tai mitä ikinä toteutumattomia haaveita, suolatonta elämää. Kyllä tuohon joku syy on ja eihän sitä voi yrittää tilannetta parantaa, jos ei tiedä mistä kyse. Mies itsekin varmaan kärsii kiukkuisuudestaan. Ja hän toki itse myöskin on avainasemassa tilanteen parantamisyrityksissä.
Yritä kysellä, mikä mättää, onko ikäkriisiä tai työhankaluuksia tai jotain pintaan nousseita käsittelemättömiä juttuja tai mitä ikinä toteutumattomia haaveita, suolatonta elämää. Kyllä tuohon joku syy on ja eihän sitä voi yrittää tilannetta parantaa, jos ei tiedä mistä kyse. Mies itsekin varmaan kärsii kiukkuisuudestaan. Ja hän toki itse myöskin on avainasemassa tilanteen parantamisyrityksissä.
ja mieskin tiedostaa sen verran, että ei jaksa tätä arkea täällä. Meillä hyvinkin villit ja äänekkäät lapset. Mutta olen antanut hänelle paljon lomaa pois perheen luota, eikä sekään tunnu auttavan. On vain entistä kiukkuisempi kun palaa arkeen. Hän tekee raskasta työtä jossa joutuu valvomaan öisin, joten varmasti ihan väsymystäkin on paljon. En kuitenkaan halua, että lapset joutuvat aina elämään kiukkuisessa ilmapiirissä. Mies ei ole enää kiinnostunut kanssamme lähtemään mihinkään. Mielummin mököttää yksistensä. Jotenkin tähän ei tunnu olevan muuta ratkaisua kuin antaa hänelle sitten sa vapaus olla ilman meitä, jos kerran meidän kanssa on niin paha olla.
ap
Siinä syy. Lapset kitisee, natisee ja vaatii kokoajan jotain.
Lapsista on ilot, mutta myös lapset ottaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä syy. Lapset kitisee, natisee ja vaatii kokoajan jotain.
Lapsista on ilot, mutta myös lapset ottaa paljon.
Mutta lapsia ei saa enää tekemättömäksi. Enkä minä ainakaan halua elää elämää niin, että odotan vain heidän aikuistumistaan. Minusta tämä on kuitenkin elämämme parasta aikaa...mieheni mielestä ei ilmeisemmin. :(
ap
Paitsi että mies ei huuda, mutta on muuten vain äreä ja ei jaksa olla mukava ollenkaan minulle eikä lapsille. Haukkuu ruokaa ja lähinnä uhkailee lapsia lelujen menetyksellä jne., jos eivät tottele.
Välillä pidettän kehityskeskusteluja, ja olen monta kertaa sanonut, että näin ei voi loputtomiin jatkua, en jaksa. Eikä lasten tarvi sellaista kestää. Mieskin ymmärtää, ja jonkin aikaa onkin mukavanmpaa, mutta sitten taas sama jatkuu. Ei kysy kuulumisia tai kerro oma-aloitteisesti omistaan. Ei puhu minulle paljon mitään, eikä sano hyvää yötä tms...
Muistan vielä ajan, kun oli iloinen töistä tullessaan ja leikki lasten kanssa ja juttelimme kaikkea... En tiedä mihin se kaikki on kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi että mies ei huuda, mutta on muuten vain äreä ja ei jaksa olla mukava ollenkaan minulle eikä lapsille. Haukkuu ruokaa ja lähinnä uhkailee lapsia lelujen menetyksellä jne., jos eivät tottele.
Välillä pidettän kehityskeskusteluja, ja olen monta kertaa sanonut, että näin ei voi loputtomiin jatkua, en jaksa. Eikä lasten tarvi sellaista kestää. Mieskin ymmärtää, ja jonkin aikaa onkin mukavanmpaa, mutta sitten taas sama jatkuu. Ei kysy kuulumisia tai kerro oma-aloitteisesti omistaan. Ei puhu minulle paljon mitään, eikä sano hyvää yötä tms...
Muistan vielä ajan, kun oli iloinen töistä tullessaan ja leikki lasten kanssa ja juttelimme kaikkea... En tiedä mihin se kaikki on kadonnut.
Minä en tiedä mitä tekisin. Tuntuisi hölmöltä erota kun kaikki muut asiat toimii, mutta tuo huonotuulisuus tarttuu ja en tietenkään halua elää tällaisessa ilmapiirissä.
AP
ps ei meilläkään mies erityisen paljon huuda. Joskus lapsille jos eivät tottele.
Ja aina on johtunut siitä, että tuo sänkypuuhastelu on jäänyt vähiin. Siis mitä täydemmät kassit, sitä äkäisempi on.
Nyt kun kahdenkeskiset aviopuuhat ovat yleistyneet, niin mies on kuin toiselta planeetalta. Mukava, osallistuva ja pitkäpinnainen.
Mutta tämä siis meillä. Teillä varmaankin ihan eri syyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tulevaisuudesta en tiedä. Tällä hetkellä olen mennyt itsekin töihin, ja olemme aika vähän yhtäaikaa kotona, mikä tuntuu olevan kaikkien kannalta paras ratkaisu, niin surulliselta kuin se kuulostaakin.
Lapsilla on ihana hoitaja ja molemmat viihdymme töissämme. Olemme usein vuorollamme yksin kotona lasten kanssa, kun toinen meistä on vuorotyössä. Silloinkin, kun olisi yhteistä aikaa, olemme usein jakaantuneet ryhmiin niin, että molemmat tekee jotain yhden lapsen kanssa. Näin sujuu parhaiten.
Jokin kumma meillä on, että perheessämme on ikävä ilmapiiri, kun olemme koolla koko porukka. :( Lapsetkin kiukuttelee ja tappelee silloin, niin kuin aikuisetkin. En tietenkään ole ilopilleri itsekään, enkä väitä että kaikki olisi vain miehestäni lähtöisin olevaa.
En tiedä onko tulevaisuutta sitten kun lapset kasvaa ja lähtee kotoa... Tai jaksammeko niinkään pitkään, jos mikään ei muutu.
Surullinen olen, sillä läheisyyttä saan vain lapsiltani. Vaikka muuten kaikki on ns. hyvin, ei ryypätä, tuhlata rahoja tai eletä holtittomasti muutenkaan, ei ole väkivaltaa jne.
Mitä ap sinä olet ajatellut tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ap sinä olet ajatellut tehdä?
Sillä en keksi tähän nyt mitään ratkaisua. Meillä on oikeasti aivan kaikki muu suhteessa hyvin, en valita mistään muusta kuin tästä. Seksiäkin on, joten sekään ei luultavasti ole syy. Toki sitä voisi olla enemmänkin, mutta ei ihan kauheesti kiinnosta tommosen kiukkupussin kanssa sitä edes harrastaa. Minä haluan, että ihminen on minulle koko päivän hyvä ja hellä ja hyväntuulinen jos haluaa seksiä. Eikä niin, että ääni muuttuu minuuttia ennen kellossa kun haluaisi vähän piparia. No mutta toi eksi nyt ei tunnu ongelmalta meillä.
Jotenkin niin toivoisin, että mies näkisi tämän perheen arvon samanlailla kuin minä. Tiedän, että jos hän menettäisi tämän kaiken, hänen silmänsä aukeaisivat ja hän ehkä huomaisi miten kiukkuinen on ollut jo pitkään. Mieheni kaipaa kauheasti sellaista huoletonta poikamies elämää. Ei siis mitään nais seikkailuja vaan harrastamista ja matkustamista ja olen yirttänyt sitä hänelle antaa mahdollisimmaan paljon. Enempään en pysty. Itsekin olen poikki täällä kotona.
Parisuhdeterapia voisi tehdä hyvää, mutta mies ei suostu lähtemään sellaiseen.
Miehesi ei kestä teidän lapsia! Siinä syy. Lapset kitisee, natisee ja vaatii kokoajan jotain.
Lapsista on ilot, mutta myös lapset ottaa paljon.
Mies on nykyisin aina kiukkuinen ja stressaantunut. Hän ei vaan kestä lapsista tulevaa melua ja sotkua. Ei siedä lasten välistä riitelyä, vänkäämistä, rutiineja ja aikatauluja.
Lapsemme ovat fiksuja ja kilttejä. Meillä on kohtalaisen siistiä ja rutiineistakaan ei pidetä kiinni minuutilleen. Silti mieheltä hajoo pää jos eteisessä on yhdet kengät keskellä lattiaa.
Hän on selvästi itsekeskeisempi kuin olin aiemmin ajatellutkaan.
Ehkäpä se mies lasten aikuistuttua taas piristyy. Sitä odotellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka karjaisi heti, että miksi helvetissä sä tota paskaa luet, sehän on ihan normaalia, mä en tiedä ketään miestä joka oikeesti tykkäisi perhe-elämästä??!!
Ap, onko sulla omaa aikaa?
Mietin vain, että onko mies koskaan ollut lapsista vastuussa yksin vaikkapa koko iltaa tai pidempäänkin? Kenties se avaisi vähän hänen silmiään, ja ehkä itsekin piristyisit, jos olisit hetken poissa?
Joskus synkkänä hetkenä käy mielessä, meneekö tämä siihen, että pitää olla asumuserossa, että mies tajuaisi mitä on vaarassa menettää? Tai jos ei haluaisikaan jatkaa yhdessä, niin olisimmpa sitten kaikki tyytyväisempiä tahoillamme? Lapsille vain surku joka tapauksessa tämä.
Toistaiseksi meillä mennään näin, saman katon alla, mutta melkoisen omat elämät.
Uskomatonta että kuvaat aivan samaa tilannetta kuin meillä kotona. Olen useampaan kertaan joutunut kysymään mieheltäni haluaako hän erota kun ei tunnu nauttivan perhe-elämästä lainkaan. Nytkin oli monta kuukautta taas tosi hiljainen ja vetäytyvä ja suunitteli vain omia juttujaan. Kun piti taas tämä ero ottaa puheeksi ja kertoa että olen tosi yksinäinen tässä parisuhteessa, niin muuttui ihan toiseksi mieheksi. Nyt puhuu taas mulle ja lapsille ja on mukava. On kuitenkin niin monesti tämän tehnyt etten jaksaisi kertaakaan enää. Ihan oikeasti siitä erosta puhuttiin ja surullisena sanoin etten sitä lapsille haluaisi. Meillä lapset nyt 9 ja 11v. On se kumma ettei mies muistuttamatta jaksa nauttia perheestään. Kyllä sillä sitten olis meitä ikävä kun joutuis yksin asumaan.
Meillä oli välillä todella rankkaa monen pienen lapsen kanssa joista yhdellä useita pitkäaikaissairauksia jne. Jaksettiin kuitenkin yhdessä ja alkoi jo helpottaa. Jossain vaiheessa miehestä tuli paljon kiukkuisempi ja kärsimättömämpi. Mielestäni puhui töistä ja huonosta ilmapiiristä siellä jne. Kun koetin kysellä että jos työ stressaa murisi vaan että ei kun kotielämä.
Onneksi mies joutui sittne lomautetuksi ja kylläpä meille "muutti" hyväntuulinen mies kun ei enää työasiat painaneet niin. Taas mies jaksoi paljon paremmin.
Sittemmin on miehellä ollut raskaita työpaikkoja ja välillä työttömyyttä ja helppoa työtä. Mutta taas huomaan että pitkään tosi leppoisesti käyttäytynyt isä on ruvennut kiukkuamaan lapsille tosi herkästi kun töissä on enemmän painetta...
Mutta mitä tehdä. Töitäkin kun pitäisi tehdä jne. Tietty jos aina hemmottelis herkkuruuilla, siivotulla talolla ja kahdenkeskisellä ajalla jne. kun toinen tulee töistä. Mutta kun eihän se ole mahdollista enkä edes halua ryhtyä siihen koska ajaisin itseni loppuun.
Eli täällä kanssa mietitään miten parantaa tilannetta.
Sillä oli omaa aikaa perjantaista heti töiden jälkeen lauantaihin ilta viiteen. Jo tänään sunnuntaina iltapäivällä se oli vailla lisää omaa aikaa... Se ei ollut ollut kotona edes sitä aikaa jonka oli ollut vapaalla. Mikä on, kun mikään ei riitä? Kun välissä yritän sanoa, että kaipaan sitä omaa aikaa minäkin, että jos sulle nyt vielä lisätään, niin missä ihmeen välissä minä sitten voin tehdä omia juttujani, niin miehen mielestä olen ikävä ihminen, kun lasken vapaa-aikoja että kenellä ollut viimeksi ja kuinka paljon. Epäilen, että mies on masentunut tai uupunut. Huomenna sillä on työterveyslääkäriaika muiden asioiden takia, toivon mukaan siellä ottaa vähän puheeksi oloaan. Mutta oma olo alkaa olla jo aika väsynyt ja toivoton. Aika usein jo miehen naaman näkeminen tympii.
Tämä kuvio on tosi, tosi yleinen kolkyt plus -perheissä. Läheisimmilläni ystävillä on samantyyppiset perhekuviot: mies on joko pahantuulinen, tai sitten huitelee töissään niin kuin perhettä tai kotivelvollisuuksia ei olisikaan. Epäilen, että tämä johtuu siitä, että parisuhteeseen on menty varhain ja kaksistaan on oltu kauan, kun ennen lapsia on haluttu opiskella loppuun, hommata työpaikat, asunnot yms. Miehet on vaan tottuneet liian hyvälle, itsekeskeisiksi ja vastuuttomiksi, aina on voinut toimia omien mielihalujensa mukaan ottamatta isommin toisia huomioon. Minä ainakin tunnustan, että halusin lasta yli kymmenen vuotta ennen kuin lapsi syntyi, ja silloin hoivavietti oli ihan mahdoton, ja osa siitä kohdistui mieheen ja kodinhoitoon.
Tästä oli muutama päivä sitten myös ketju aihe vapaalla:
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1233404/auttakaa_miten_ke…
kirjoitin sinnekin, olin numero 48.
joka karjaisi heti, että miksi helvetissä sä tota paskaa luet, sehän on ihan normaalia, mä en tiedä ketään miestä joka oikeesti tykkäisi perhe-elämästä??!!
Ollut jo useita kuukausia. Elän toivossa, että parempaa kohti kuitenkin mennään - pinna on jo pidentynyt siitä millisekunnista, joka se oli vielä kuukausi sitten. Ei jaksaisi lapsia (5 ja 3) yhtään. Ei nauti mistään, vähiten perhe-elämästä. Lasten hoitoonvieminenkin on "helvettiä" ja puistoon vieminen "painajaista".
Muksut vaistoavat tämän tietysti ja heittäytyvät mahdottomiksi.
En ole lukenut muita ketjun viestejä, tässä mun kokemukseni.
Elää kaksoiselämää.Monikin vanha mies tekee samaa.Täällä palstalla joku vanhempi rouva paljasti elävänsä salasuhteessa..siis on naimisissa..