Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

mieheni on kiukkuinen jatkuvasti

Vierailija
20.11.2011 |

Mieheni on ollut aina hyvä isä ja paljon lasten kanssa. Silti heräsin vasta huomaamaan, että meillä oli lasten kanssa kivempaa ilman häntä :( Mies oli yli viikon työmatkalla (on ollut ennekin) ja 3v lapseni totesi isän poissa ollessa, että isä aina huutaa ja on vihainen. Aloin miettimään asiaa lasten silmin ja tajusin, että se on totta. Mieheni ei ole oikeastaan koskaan kotona onnellinen.



Hän elää ainoita onnenhetkiä kun pääsee kavereiden kanssa lomamatkoille, ulos tai harrastuksiin. Hän menee jopa töihin mielummin kuin on kotona. Tämä surettaa minua kovasti, sillä olen itsekin kärsinyt pienestä masenuksesta, mutta lapset ja perhe on AINA se asia minkä takia on mukava jatkaa elämää ja masennus siirtyy pois. Tuntuu, että mies ei saa tästä perheestä mitään. Hän haaveilee aina, että me voisimme hänen kanssaan kaksin mennä sinne ja tänne ja tehdä sitä sun tätä. Ilmeisemmin siis rakastaa minua kuitenkin vielä, Ja tiedän, että rakastaa lapsiakin kovasti, ikävöi heitä kun on poissa. Mutta sitten kun on täällä, niin ei nauti mistään.



Mitä minun pitäisi tehdä? Kuten kirjoitin, niin meillä oli oikeasti parempi ilman miestä koska täällä ei ollut koko ajan joku pahalla päällä. Mutta rakastan miestäni kovasti ja lapset rakastavat häntä. Hän on hyvä isä, ei juo, ei lyö ja hoitaa paljon kotia ja lapsia. Ei ole siis mitään todellista syytä erota, muuta kuin se,e ttä ilmapiiri kotona paranisi huimasti!

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
20.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sillä oli omaa aikaa perjantaista heti töiden jälkeen lauantaihin ilta viiteen. Jo tänään sunnuntaina iltapäivällä se oli vailla lisää omaa aikaa... Se ei ollut ollut kotona edes sitä aikaa jonka oli ollut vapaalla. Mikä on, kun mikään ei riitä? Kun välissä yritän sanoa, että kaipaan sitä omaa aikaa minäkin, että jos sulle nyt vielä lisätään, niin missä ihmeen välissä minä sitten voin tehdä omia juttujani, niin miehen mielestä olen ikävä ihminen, kun lasken vapaa-aikoja että kenellä ollut viimeksi ja kuinka paljon. Epäilen, että mies on masentunut tai uupunut. Huomenna sillä on työterveyslääkäriaika muiden asioiden takia, toivon mukaan siellä ottaa vähän puheeksi oloaan. Mutta oma olo alkaa olla jo aika väsynyt ja toivoton. Aika usein jo miehen naaman näkeminen tympii.

Tämä kuvio on tosi, tosi yleinen kolkyt plus -perheissä. Läheisimmilläni ystävillä on samantyyppiset perhekuviot: mies on joko pahantuulinen, tai sitten huitelee töissään niin kuin perhettä tai kotivelvollisuuksia ei olisikaan. Epäilen, että tämä johtuu siitä, että parisuhteeseen on menty varhain ja kaksistaan on oltu kauan, kun ennen lapsia on haluttu opiskella loppuun, hommata työpaikat, asunnot yms. Miehet on vaan tottuneet liian hyvälle, itsekeskeisiksi ja vastuuttomiksi, aina on voinut toimia omien mielihalujensa mukaan ottamatta isommin toisia huomioon. Minä ainakin tunnustan, että halusin lasta yli kymmenen vuotta ennen kuin lapsi syntyi, ja silloin hoivavietti oli ihan mahdoton, ja osa siitä kohdistui mieheen ja kodinhoitoon.

Tästä oli muutama päivä sitten myös ketju aihe vapaalla:

<a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1233404/auttakaa_miten_ke…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1233404/auttakaa_miten_ke…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1233404/auttakaa_miten_ke…;

kirjoitin sinnekin, olin numero 48.

joka karjaisi heti, että miksi helvetissä sä tota paskaa luet, sehän on ihan normaalia, mä en tiedä ketään miestä joka oikeesti tykkäisi perhe-elämästä??!!

Joku kyseli, että saanko minä omaa aikaa. Minä kyllä saisin, ainakin mies jaksaa aina muistutella, että voin koska vaan lähteä lomalle tyttökavereiden kanssa tai lähteä iltaa viettämään. Mutta meillä pienin on vasta vuoden, niin ei kyllä ole tullut mieleen lähteä minnekään pidemmälle matkalle. Toki olen yhden yön olut hotellissa juhlinnan päätteksi silloin tällöin.

Olen vain todella pettynyt mieheeni, sillä tein mielestäni hyvän valinnan aikoinaan. valitsin miehen jolla oli selvästi pperhearvoja ja joka tykkäsi lapsista ym Olen jotenkin hämmentynyt, että tuo sama mies nyt murjottaa täällä kotona ja kiroaa perhe-elämää. Meillä ei todellakaan ole helpot lapset, mutta yhdessä luulisi tämän jaksavan. Jos mieheltäni kysyttäisiin, nii hän varmaan reissiais urheiluharrastuksensa kanssa koko ajan. Tai en tiedä, mutta siltä nyt tuntuu.

Lohduttavaa toki huomata, että en ole ainut. Olen vaan harmissani, että täydellinen mieheni on muuttunut tollaiseksi.

Vierailija
22/22 |
21.11.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mietin vain, että onko mies koskaan ollut lapsista vastuussa yksin vaikkapa koko iltaa tai pidempäänkin? Kenties se avaisi vähän hänen silmiään

Mies on meillä aivan lamaantunut jos joutuu olemaan lastensa kanssa vähän aikaa yksin (esim. kun olen käymässä kaupassa). "Parhaimmillaan" olen löytänyt miehen sängystä peiton alta kyhjöttämästä koska on mennyt pakoon lapsista tulevaa ääntä ja sotkua.

Jotta arki sujuisi edes jotenkuten vaaditaan minut paikalle komentamaan lapsia. Mies ei osaa sitä tehdä. Esim. mies vain valittaa ja karjuu kuinka sotkuista on. Ei sano lapsille että sinä keräät legot ja sinä pikkuautot ja viette ne omiin huoneisiinne.

17

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän kaksi