Typerimmät kommentit raskaudestasi?

Sanoi entinen työkaverini, ku kerroin raskaudestani :/ Itkuhan siinä tuli meikäläiselle ja kamala pelko, että jos tosissaan tuliskin keskenmeno.

En oikein ymmärrä sitä, että jos ei itse halua lapsia ja sitä päätöstä muut kunnioittaa niin eikös tällaisten henkilöiden tarvitse kunnioittaa sitten näitä "hölmöjä" jotka niitä lapsia haluavat?



Huvittavaa oli sitten se, kun ulkopuoliset loputtomasti pohtivat, kumpi sieltä tulee. Tutkittiin vatsan muotoja ja blaa blaa.

puolituttu smalltalkin yhteydessä tokasi että, niin se sun "kaveriskin" on ulkomaalainen, asuuko se kauheen kaukana? Siinä vaiheessa otti hieman kylän juoruakat päähän.. "Kaverini" on siis ollut aviomieheni jo 2 vuotta ja sitä ennen asui kanssani suomessa 5 vuotta.. ja siis asuu edelleen. Ja ihan niin kaukaa kuin ruotsista muutti aikoinaan. En nyt tiedä oliko tuo ihan kauheaa, mutta se jotenkin loukkasi että minua ajateltiin heti joksikin tyttöraasuksi joka vahingossa tuli raskaaksi ulkomaan gigololleen.. huoh. Ja siis uskoisin että juoruakoilla oli about 2 faktaa: minä olen raskaana ja että mies ei ole (herraparatkoon) alkuperäisväestöönkuuluva. Ei ne ruottalaiset oikeesti NIIN ulkomaalaisen näköisiä ole..

Tiesitkö muuten, että länsi-suomessa vanhemmat ihmiset kutsuvat poikaystävää monasti kaveriksi? Ei se meilläpäin ainakaan tarkoita sen vähempää kuin vaikka sulhanen tai poikaystävä. :) Onko kaverisi vaalea? Pikkupaikkakunnalla erityisesti tumma mies voi herättää hyväntahtoistakin utelua.

Joo meilläkin päin tuo kaveri-nimitys on ihan käytetty mutta sitä todellakin käytetään poikaystävästä tai seurustelukumppanista muuten vaan kun ei olla varmoja suhteen vakavuudesta. Ja olen kuitenkin kanniskellut sormusta jo sen pari vuotta :)

Ei mies ihan perus hiekanharmaa-hiuksinen ole, hieman tummemmat, mutta iholtaan ja muutenkin ihan perus pohjoismaalainen mies :)

Minulta on monesti tultu kysymään odotanko kaksosia valtavan vatsani vuoksi, ihmetelty kun vieläkin olen "yhtenä kappaleena", tultu silittämään vatsaa lupaa kysymättä, kysytty oliko vahinko, vai suunniteltu, kysytty kumpi tulee, kysytty aionko jatkaa raskautta jne.



Mutta minua ei ole ikinä ärsyttänyt. Kukaan ei ole ikinä sanonut mitään kettuillakseen ja aina on ollut uteluille tms jokin ilmeinen syy.



Esikoista odottaessani en ollut aikaisemmin puhunut kenellekkään että toivomme lasta ja olin aika nuorikin. Raskaus meni parisen viikkoa yli lasketun ajan, joten siksi ihmeteltiin kun en vieläkään ole synnyttänyt.



Toista odottaessani vatsani tosiaan kasvoi todella valtavaksi ja ajoittain itsekin epäilin odottavani kaksosia :D Tämä raskaus meni myös reippaasti yli lasketun ajan, eikä todellakaan häirinnyt kun muut malttamattomina sanoivat mitä sanoivat.



Kolmas oli "vahinko" ja lähimmäiset ihmiset tiesivät hankalasta elämäntilanteestamme. Ei loukannut ollenkaan kun kyselivät aionko jatkaa raskautta vai en. Mietin itsekin samaa ja oli hyvä etten joutunut pohtimaan asiaa yksin, vaikka päätös oli tietysti minun. Vazikka tämä lapsi olisi ollut suunniteltu, en silti olisi pistänyt pahakseni noita kyselyjä.



Ja vatsaan taputtelut eivät ole koskaan häirinneet. Harvapa sitä on edes tehnytkään, mutta minusta se on tuntunut jotenkin jopa suloiselta kun jörön oloinen mies tullut silittämään vatsaa ilahtunut ilme kasvoillaan ja "lässyttämään"...

mutta kasvu tasaantui ja sf mitat olivat keskikäyrällä.

Mutta raskauden puolivälissä, kun maha oli ehkä hieman isompi kuin keskimäärin (sf-mitta ylemmän käyrän kohdalla) työkaveri kommentoi kun olin juomassa kahvia ja syömässä kahvileipää: syö, syö, sitten kun ähellät siellä synnytyspöydällä niin tiedät syöneesi..

ollut mitään idiootteja kommentteja, mutta koska oon nuori, on multa monesti varovasti kierrellen kyselty lapsen isästä. Tullut hyvin usein keskustelussa, että "onkos lapsella isää", tai "mitenkäs pitkään olette tunteneet". No eipä siinä mitään. Osasin ikäni puolesta tähän varautua, ja koska mielestäni ei parisuhteessani tai miehessäni ole mitään vikaa, niin aina olen sitten ystävällisesti todennut takaisin, että "kyllä lapsella on isä. Hänen nimensä on "Matti", ja olemme seurustelleen 4 vuotta, ja yhdessä asuneet 2. Olemme kihloissa, ja häät tulossa jahka pääse raskauskiloista eroon." Yleensä lopettanut utelut siihen. :) Mutta eipä tuo kyllä ole minua häirinnyt. Ihmiset saa kysellä, jopa tökeröjä kysymyksiä, ilmoitan kyllä sitten jos loukkasi.



Tosin, kun isälleni kerroimme raskaudesta, niin tämäpä vastasi että "syytön mä siihen olen". :) Silloin kyllä nauratti.

Tökeröä sitä kuuli, mutta yksi liittyi uteluun isästä, jonka kanssa en ollut väleissä enää 5 kk jälkeen. :( Tilanne oli muutenkin surkea ilman jatkuvaa utelua, että miten isä jaksaa...

sekä äitini fiksu kommentti "mun mielestä toi ikäero on liian iso, olisi pitänyt tehdä toi toinen nopeammin" (3vuotta, toisen yritys kesti vuoden...)

Minua ärsyttää suunnattomasti "raskaus kaunistaa" -tyyliset heitot. Niiden tarkoitus on varmasti piristää, mutta vaikutus ei ole ihan toivottu.

Mun mielestä raskaus kyllä ihan oikeasti kaunistaa. En minä sitä sano vaan piristämiseksi :)

kysyi: "ettekö osaa ehkäistä?".

taidanpa muistuttaakin häntä tästä kommentista kohta... kaks tulivat siis pienellä ikäerolla 1v 10 kk, mutta silti. se oli vasta toinen. Nyt ikäeroa onkin tulossa yli 7 vuotta ja siis kolmatta odotan nyt.

mm. nämä tulevat mieleeni.



Mulla on ex-suhteestani lapsi, ja elettiin uusperhe-elämää. Useampi vuosi oltiin asuttu samassa taloyhtiössä, kun naapurinrouva (joka asunut meitä pidempään) kysyi multa, kun odotin vauvaa, että "onko tuolla tulevalla lapsella sama isä kuin tuolla vanhemmalla lapsella?"

Mitähän hemmettiä asia hänelle kuuluu?



Anoppini oli närkästynyt, kun aloin pian ekan yhteisen lapsen jälkeen odottamaan vauvaa, ja kysyi, että "oletko varma että olet raskaana? Jos vaan kuvittelet?"

Hah, kuvittelin varmaan viivat raskaustestiin ja ne kaikki oireetkin :D

(ja kyllä, kyllä se lapsi syntyi aikanaan)



Esimieheni (nainen) kysyi multa taannoin kun kerroin raskaudestani, että "oliko raskaus suunniteltu vai vahinko?" ;O

Kiitti v****sti, tosi kaunis kysymys ;)



Siskoni, joka ei perusta pieniin ikäeroihin kauhisteli taannoin kertoessamme meille tulevan pienellä ikäerolla uuden vauvan tuumasi, että "ette sitten taida nauttia xxx:n (silloinen vauvamme) vauva-ajasta, kun pitää uusikin vauva hankkia?"

Täh? Eikö tuo olisi loogista juurikin toisinpäin? ;) Kun nautimme vauva-ajoista, haluamme lisää lapsia.



Ihmismieli on kummallinen, en voi muuta todeta.



t. neljän äiti

Ehkä niinkin, mutta on se silti vähän tökeröä sanoa, että raskaus kaunistaa. Usein naisihmiset ajattelevat siitä, että mitä, olinko siis ennen ruma. Ehkä typerää, mutta silti.



Raskausaikana sitä on normaaliakin herkempi kaikenlaiselle ulkonäön ja muunkin arvostelulle. Välillä on ihan tehnyt mieli sanoa, että mikä sinä olet sanomaan.

että "Aiotko pitää lapsen?" No totta he**tissä. Jotenkin mauton kysymys vaikka kysyjä olikin vasta parikymppinen ja ehkä hänen ikäisten keskuudessaan kurantti puheenaihe.

mut siskon poika just sanoi mulle puhelimessa. Et mitä sä vanha akka enää vauvoja teet? Olen nyt 39. Ja sitten sanoi, kun sain ekan 19 vuotiaana. Et olit sillon sellanen teinipissis...



Meinasin kysyä, et mikä se sitten olis hyvä ikä saada lapsia? Kun ei näytä kumpikaan kelpaavan. Siskon poika on 28 v ja lapseton.

Töissä kukaan ei voinut keskustella enää normaalisti raskaana olevan kanssa. Kaikki aloittivat lauseella: "Koskas sinä jäätkään pois?" tai "Koska laskettu aika on?"



Aina uudestaan ja uudestaan, samat ihmiset ja samat kysymykset. Olis pitänyt kirjoittaa LA otsaan.



Aloin loppuajasta vastaamaan että mitä pikimmin sen parempi.

ovat olleet "Etkö sä vieläkään oo jakaantunut?" "Vieläkö sä olet yhtenä kappaleena?" "Koitas nyt mennä synnyttämään.".



Nämä siis kun olemme tuttavien kanssa nähneet. Voi elämä. Kait niillä on silmät päässä. Ja niin mielelläni kuin olisinkin mennyt sairaalaan (raskaus kaksi viikkoa yli la:n.) synnyttämään niin en voi lasta väkisin pakottaa ulos.

Kaukainen sukulainen katseli vatsaani ja kysyi, että onkos lapsella isäkin. Oli isä, miesystävän kanssa oltiin pidetty yhtä tuolloinkin jo 15 vuotta.

Meidän täti oli sanonu, et vielä kehtasit alkaa. Eikö jo olis saanu jäädä tekemättä?



Tosin samainen täti oli ollu aikoinaan aivan järkyttynyt, kun äitini oli odottanut minua, perheen neljättä lasta. Itsellään tällä tädillä on kaksi lasta ja yksi lapsenlapsi, jonka hoitaminen oli todella raskasta ja uuvuttavaa. Pitkin hampain otti tytön yökylään. Oli joskus pojalleen todennut, että hän on aikanaan hoitanut omansa, niin hoitakoon myös muut.

Toisaalta samasta mahasta: onpa kaunismuotoinen vatsa.

silloinen kolleega, joka tokasi kieltäytyessäni kahvista tyyliin "Ai niin, sää ootkin raskaana että etpä tietenkään juo kahvia". No, en ollut juonut koskaan kahvia elämäni aikana ennen raskauksiakaan... Muutenkin kaikki tuollaiset olettamukset ärsyttävät mua jostain syystä todella paljon.