Lue keskustelun säännöt.
Oletko joskus ollut oikeasti hyvännäöinen, muttet ole enää?
19.11.2011 |
Enkä tarkoita nyt sitä, että joku olis 25v ja vaan vähän lihonut, vaan kysymys on lähinnä vähän vanhemmille naisille.
Miltä se tuntuu, milloin huomasit, että tää muutos tapahtui?
Kommentit (19)
Tiimalasikroppainen, uhkea neito muuttui syömishäiriön ja raskauden myötä kasaksi velttoa, marmoroitunutta läskiä ja roikkuvaa ihoa. :( Raskausarpia kaikkialla, samoin sitä läskiä...hormonihäiriö päälle (= mustaa karvankasvua) niin avot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta peilistä tai jostain kiiltävästä ikkunasta vaikka kaupungilla katsoo vastaan väsyneen ja äreän näköinen nainen. Otsaani ei saa suoraksi varmaan muulla kuin botoxilla.
koska en ole koskaan ollut mallivartaloinen enkä kaunotar niin pudotuskaan ei ole ollut korkea :)
Ikää nyt 44 ja olen tyytyväinen ulkonäkööni
Mä koin raskauksien jälkeenkin olevani ihan ok, eikä mulla ylimääräisiä kilojakaan ollut.
Mutta siinä 39v iässä alkoi nopea romahdus. Ei oikeastaan edes tuo painon nousu ole ratkaiseva tekijä, vaan ihan kasvoista alkaa näkyä ikä, suupielet roikkuvat ja leuan alle muodostuu pussi jne.
Tuntuu kaamealta, että täällä kolmekymppiset ja alle tuntevat jo rupsahtaneensa. Odottakaa kun pääsette tähän ikään :( t. 41
jolloin mua pysäyteltiin kadulla ihastellen ulkonäköäni (!) ja sain todella paljon huomiota niin tutuilta kuin tuntemattomilta.
Ahmimishäiriön, parin raskauden ja yleisen veltostumisen ja laiskuuden jälkeen, nyt 3-kymppisenä lievästi ylipainoisena, on kroppani jotain aivan järkyttävää katseltavaa. Epäilen, että ihokudokseni on jotenkin "viallista", sillä edes vanhainkodilla työkseni hoitamillani itseäni 50 vuotta vanhemmilla mummoilla ei ole näin muhkuraista selluliittia, kamalia raskausarpia ja velton väritöntä ihoa. Lisäksi mun vartaloni mittasuhteet nyt lihonneena ovat silmiinpistävän omituiset.
Vaatteet päällä vartalolleni sopivasti pukeutuneena olen ihan suht siedettävä, mutta välttelen kaikkia saunareissuja/uimista yleisillä paikoilla jossa joutuisin olemaan alasti tai uimapuvussa.
Kasvoistakin on virkeys ja hehku hävinnyt, suupielet valuu jo alaspäin ja silmänaluset ovat tummat. Kaksoisleukakin on tullut.
Noooo... Ei se mitään. Mun elämä on kuitenkin mukavaa ja mielenkiintoista ja olen suht terve :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nopeutunut kiihtyvällä vauhdilla täytettyäni 40... Täytynee turvautua johonkin superhoitoihin viimeistään 45 v, en kestä katsoa aamuisin naamaani! Ennen siis viehkeä ja miesten mielestä ainakin kaunis. Vaikka kuinka toitotetaan että rypyt on ihania ja vanheneminen luonnollista niin on tää aika karmeeta oikeasti kun ei meinaa kohta tunnistaa peilikuvaansa :(
Sitten 20 vuotiaana kaljuunnuin ja kaljamaha kasvoi. Se siitä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ollut läheskään niin hemaiseva kuin nyt 35 vuotiaana. Olen pikkuisen pyöristynyt. Silloin olin anorektisen laiha (sukuvika se laihuus).Muuten ole hiukan lapsenkasvoinen ja tyttömäinen joten vaikutan nuoremmalta kuin olen. Näinkin voi käydä.
Mä koin raskauksien jälkeenkin olevani ihan ok, eikä mulla ylimääräisiä kilojakaan ollut.
Mutta siinä 39v iässä alkoi nopea romahdus. Ei oikeastaan edes tuo painon nousu ole ratkaiseva tekijä, vaan ihan kasvoista alkaa näkyä ikä, suupielet roikkuvat ja leuan alle muodostuu pussi jne.
Tuntuu kaamealta, että täällä kolmekymppiset ja alle tuntevat jo rupsahtaneensa. Odottakaa kun pääsette tähän ikään :( t. 41
Totta on tuo, että jotain peruuttamatonta - siis oikeesti oudon yhtäkkistä tosiaan tapahtui n. 1v sisällä, juuri tuossa 39-40 iässä. Kesän jälkeen huomasin, että ei auta enää mikään, en saa naamaani näyttämään enää niin nätiltä, kuin ennen. Tuli paniikki. Mitä helvettiä? Ilme näyttää aina jotenkin väsyneeltä tai jotenkin...kuluneelta.
Hyi helvetti?
Mua pelottaa. Kun ihminen ei näemmä meinaa uskoa sitäkään millään, että oma naama rupsahtaa, niin miten ikinä vois käsittää esim. sitä, että kuolee joskus?
Tää elämä muuttuu aina vaan ahdistavammaks, mitä vanhemmaks tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaa ja hikeä se vaatii mutta kyllä timmi kroppa voi olla ihan minkä ikäisellä tahansa.
Raskaus ja imetys muutti totaalisesti vartaloni, enkä voi tehdä sille asialle mitään. Tai tietysti rahalla voisi, mutta kun muut asiat menevät edelle.
Kasvoista olen edelleen kaunis. Se ehkä vähän lohduttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kauneimmillani 20-25-vuotiaana, kolmekymppisenäkin ekan lapsen jälkeen vielä varsin hyvännäköinen. Nyt on tainnut hiljainen alamäki alkaa, olen 33 v... Lihonut en ole mitenkään radikaalisti, muutamia kiloja vain, mutta peilikuva ei vain enää miellytä kuten ennen. Naamassakin kulumisen merkkejä, tukka harventunut ja menin leikkaamaan rumemman mallin, jota nyt yritän kasvatella takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus ja imetys muutti totaalisesti vartaloni, enkä voi tehdä sille asialle mitään. Tai tietysti rahalla voisi, mutta kun muut asiat menevät edelle.
Kasvoista olen edelleen kaunis. Se ehkä vähän lohduttaa.
Mä oon 25 ja noin on todellakin jo käynyt.
23 täytettyäni huomasin et alan ns. rupsahtaa, eli ulkonäkö oikeesti tosi nopeesti ja radikaalisti muuttua. Eikä kyse oo mistään lihomisesta. Oon lihonu siitä ehkä 5kg eli ei paljoa ja seki suurin osa menny semmoseen "naisistumiseen", lantio levinny ja pebaa tullu jne. Olin ihan tikku tohon ikään asti. Mut nyt 25 näytän vähintään 10 v vanhemmalta. Okei joo ihan ok jos näyttäisin tältä tosiaan sen 10-15 v päästä mutta ei se kyllä kivaa ole tässä iässä. Ja olin oikeen simpseä ja nätti plikka.
En osaa selittää... oon vaan tosi nopeesti tosi erinäkönen ku ennen. Ryppyjä tuli aika paljon ja jotenki yleisilme silleen "roikahti". iho on jotenki värittömämpi, huulien kaaren raja kadonnu... vaikea selittää...
No, näillä mennään.
kropaltani mallinvartaloinen. Rinnat oli nätit a:t, pitkät hyvin hoidetut hiukset ja koko setti siis mallinmitoissa. Mitä sitä enempi erittelemään. Ihan muodokas olin.
Lapsen saatuani jäi 8 ylimääräistä kiloa. Ne asettuivat onneksi tasaisesti. Mm rinnat ovat nyt c:t. Alasti en koe itseäni yhtä viehättäväksi kuin timmillä treenatulla kropallani ennen olin. Voisihan tälle tehdä jotain. Vaatteet päällä näytän edelleen hoikemman puoleiselta, kroppansa hyvin kantavalta naiselta.
En saa enää niin paljoa kuin ennen vi...ja toisilta naisilta. Ehkä kauniit naiset antavat takaisin, kun saavat kokea niin paljon herjaa omasta kauneudestaan?
ja vartalo kunnossa. En mikään kukkakeppi, mutta kaunis.
Nyt on sit 35 kg lisää massaa ja liikunta ja ulkoilu ei onnistu. Mut toisaalta, oli aika hirveetäkin olla liian hyvännäköinen, koska se oli ensimmäinen ja valitettavan usein ainut seikka jonka miehet minussa huomasivat. Olin misvaltaisella alalla ja yh tuolloin.
vielä enemmän omaa vartaloa. Kuvittelen jollain tasolla, että paluu entiseen on mahdollista, kunhan vain laihdun vielä ja urheilen ja... Ja se ei kuitenkaan tule toteutumaan.
Musertusin varmaan pahaan mieleen, ellei miestä olisi. Hän on tuntenut minut kauniina ja ja rumana. Ja rakstaa aina vaan lujempaa ja näkee minut omissa silmissään ihanana.
Eräässä stripissä Ulla menee vielä unenpöpperöisenä vessaan, näkee peilikuvansa ja kysyy "Äiti, mitä sinä täällä". Itku tulee, kun tajuaakin katsovansa itseään. Sama tapahtui mulle toisen lapsen syntymän jälkeen reilu kolmekymppisenä. Eikä edes niin, että pitäisin äitiäni rumana, mutta onhan hän 30 vuotta itseäni vanhempi, joten kyllä se kirpaisi. Jotenkin tajusi ajan kellon käyvän vain eteenpäin.