0Kutsuuko koululaisenne kaverit itsensä teille välipalle koulun jälkeen...

Lisää mielipiteitä ?

Tyylin, että lapsesi kaveri sanoo usein koulun jälkeen että mennään teille välipalalle kun teillä on niin hyvät syötävät ja pakastin täynnä jätskiä...Meillä on alkanut esiintyä ongelmaa yhden lapsen kaverin osalta. Lapsen kaveri syö härskisti kinkutkin suoraan paketista suuunsa... Leivälle laittaa aina kuulemma oikein ison kasan sekä juustoa että kinkkua...Kaverin luokse ei voi kuulemma ikinä mennä välipalalle... Laitan stopin touhulle !

Aina oli heti koulun jälkeen. ENsin välipalaa ja sitten oltiin jo päivällisellä. Siihen tehtiin stoppi. Omaan kotiin syömään. Rajansa kaikella.

niin kavereita oli joskus ip-hoidossa meillä jos vanhemmilla jokin äkillinen työjuttu ja lapsi ei olisi halunnut olla yksin niin kauaa niin silloin toki tarjosin välipalan.



Yhä vieläkin jos lapsen välipala-aikaan on kaveri täällä niin tarjoan hedelmän hällekin. Meillä hedelmä on välipala, ei mitään vanukkaita, hamppareita tai leipää.

kotona on tietty vaan kaljaa....



silti en alkaisi syöttämään kaiken aikaa toisten lapsia



eli kohtuus kaikessa, jos asuu kaukana, ja tullee koulun jälkeen leikkimään sovitusti ! niin sitten pieni välipala, esim voileipä ja joku hedelmä



ei päivällisiä, silloin joutaaa jo kotiinsa kyllä:

ap opeta oma lapsesi ettei ota kotiin ilman sopimustasi ketään, ja jos ei tottele niin joku rangaistus.

tee lievät valmmiksi, päälle kohtuullisesti joko juusto tai leikkele, ei kaikkee

kalliiksikin tulee, ja itse en tykkäösisi tulla kotiin, ja huomata et leikkelepaketti on tyhjä....

Lapsi saattaa huudella heti meille tullessaan, että on kamala nälkä vaikka on käynyt ensin koulun jälkeen viemässä repun kotiinsa ja tullut sen jälkeen luoksemme. Lapsi on avannut suunnilleen jääkaapin ja tutkinut mitä hän nyt tällä kertaa haluaa syödä...Ruokailut eivät ole jääneet pelkkiin välipaloihin vaan myös päivällispöydästä on hänet usein löydetty kotoamme. Taidan ottaa ns. kylmän linjan ja sanoa lapseni kaverille, että käy kotonasi syömässä kun asut ihan vieressä.

Lapsi saattaa huudella heti meille tullessaan, että on kamala nälkä vaikka on käynyt ensin koulun jälkeen viemässä repun kotiinsa ja tullut sen jälkeen luoksemme. Lapsi on avannut suunnilleen jääkaapin ja tutkinut mitä hän nyt tällä kertaa haluaa syödä...Ruokailut eivät ole jääneet pelkkiin välipaloihin vaan myös päivällispöydästä on hänet usein löydetty kotoamme. Taidan ottaa ns. kylmän linjan ja sanoa lapseni kaverille, että käy kotonasi syömässä kun asut ihan vieressä.

tuo kaveri on teillä kuin kotonaan, tee välittömästi siitä loppu !

millaisesta perheestä on ??

ne jotka asuu lähellä syö kotonaan, ja sitten taas leikit jatkuu.

eri asia, jos sovitusti tulee teille, niin sit pikku eväs, ei muutoin

johan tuo tulee kalliiksikin

Meillä oli esikoisen kanssa tätä "ongelmaa"



Siis ei, ihan mielelläni tarjosin eräälle tytölle välipalan. Hän oli tyttöni paras kaveri siihen aikaan, tulee YH-perheestä jossa isä menehtynyt.

Tytön äiti oli töissä usein jopa klo 19 asti, kuten minäkin. Meidän koti oli lähempänä kuin tämän kaverin koti, lisäksi meillä on jättitramppa, ja siellä tytöt pitivät kesäisin toisilleen seuraa. Tyttö yleensä söi meillä niin välipalan kuin päivällisenkin. Tytön äiti tarjosi kyllä rahaa monetkin kerrat, ja ehdotti sellaista että hän maksaa mulle 100e kuussa tytön "ruokintarahaa" mutta ihan mielelläni sen tytölle tarjosin kun piti omalle tytölleni seuraa ja oli jopa hyvää seuraa! Sääli että tiet erkanivat oman tyttöni käytöksen vuoksi. :/



Ei mua jotenki osannu ärsyttää?



Ottakaahan huomioon että joskus ne teidän omatkin lapset saattaa kutsua kylään niitä kavereita syömään koska tykkäävät olla kotona :)

jos meillä on joku kylässä välipala-aikan tai ruoka-aikaan, kutsun syömään. Meillä ei ole koskaan niin rajattua määrää ruokaa, etteikö siitä ylimääräisellekin vieraalle riittäisi.



Kun olin pieni, meillä oltiin niin köyhiä, että jugurtit ja appelsiinit jms. laskettiin ja niitä sai vain yhden päivässä jne. Mitään kinkkua meillä ei edes ollut. EN IKINÄ ENÄÄ AIO ELÄÄ NIIN, enkä pane lapsianikaan elämään. Meillä saa syödä niin monta omenaa ja niin monta juustoviipaletta kuin haluaa - eikä tarvivieraidenkaan kanssa pihistellä.

Lapsi saattaa huudella heti meille tullessaan, että on kamala nälkä vaikka on käynyt ensin koulun jälkeen viemässä repun kotiinsa ja tullut sen jälkeen luoksemme. Lapsi on avannut suunnilleen jääkaapin ja tutkinut mitä hän nyt tällä kertaa haluaa syödä...Ruokailut eivät ole jääneet pelkkiin välipaloihin vaan myös päivällispöydästä on hänet usein löydetty kotoamme. Taidan ottaa ns. kylmän linjan ja sanoa lapseni kaverille, että käy kotonasi syömässä kun asut ihan vieressä.

tuo kaveri on teillä kuin kotonaan, tee välittömästi siitä loppu ! millaisesta perheestä on ?? ne jotka asuu lähellä syö kotonaan, ja sitten taas leikit jatkuu. eri asia, jos sovitusti tulee teille, niin sit pikku eväs, ei muutoin johan tuo tulee kalliiksikin

Oli yötäkin lähes joka vkl! Omat karkit ostivat tyttöni kanssa puoliksi mutta kyllä muuten tarjosin ruuat aivan todella miellläni! Minusta se oli hienoa aikaa omalle tytölleni, kuin sisko. Tyttö olisi vieläkin tervetullut :(

jos meillä on joku kylässä välipala-aikan tai ruoka-aikaan, kutsun syömään. Meillä ei ole koskaan niin rajattua määrää ruokaa, etteikö siitä ylimääräisellekin vieraalle riittäisi.

Kun olin pieni, meillä oltiin niin köyhiä, että jugurtit ja appelsiinit jms. laskettiin ja niitä sai vain yhden päivässä jne. Mitään kinkkua meillä ei edes ollut. EN IKINÄ ENÄÄ AIO ELÄÄ NIIN, enkä pane lapsianikaan elämään. Meillä saa syödä niin monta omenaa ja niin monta juustoviipaletta kuin haluaa - eikä tarvivieraidenkaan kanssa pihistellä.

En jaksa ymmärtää näitä nipoperheitä!

Meillä saa syödä niin paljon kuin jaksaa, vaikka iltapalankin. Pahalla katson vain jos ei osata kiittää. Siitä tulee aina hyvä mieli kun vieras, lapsikin, osaa kiittää!

Saatanpas joskus jopa kysäistä mitä lapsi ja hänen vieras haluisivat syödä ja käyttää jopa hampparilla. Enkös ole kauhea..

jos meillä on joku kylässä välipala-aikan tai ruoka-aikaan, kutsun syömään. Meillä ei ole koskaan niin rajattua määrää ruokaa, etteikö siitä ylimääräisellekin vieraalle riittäisi. Kun olin pieni, meillä oltiin niin köyhiä, että jugurtit ja appelsiinit jms. laskettiin ja niitä sai vain yhden päivässä jne. Mitään kinkkua meillä ei edes ollut. EN IKINÄ ENÄÄ AIO ELÄÄ NIIN, enkä pane lapsianikaan elämään. Meillä saa syödä niin monta omenaa ja niin monta juustoviipaletta kuin haluaa - eikä tarvivieraidenkaan kanssa pihistellä.

Mutta, itse vain satun olemaan ilman työtä tällä hetkellä niin omatkin rahat ovat hiukan vähissä. Ruoan hinta nousee jatkuvasti ja samalla rahalla saa aina vain vähemmän ja vähemmän. Tilanne saattaisi olla hiukan erilainen jos asiaan löytyisi vastavuoroisuutta, mutta sellaista ei ole... Lapseni oli kaverinsa luona tällä viikolla ja lapsilla oli nälkä. Lapseni kysyi kaveriltaan, että syödäänkö teillä välipalaa kun aina olemme meillä... Lapseni kaveri vastasi, että eikä kun mennään teille välipalalle... Lapseni kaveri on meillä vähintään 3-4 kertaa ja usein viidesti kouluviikon aikana välipalalla koulun jälkeen...