Vauvan syntymän jälkeinen parisuhde/seksi

meillä on pieni vauva ja sen lisäksi 4-vuotias, joten kahdenkeskistä aikaa ei ole yhtään. Vauva sentään nukkuu päiväunet viikonloppuisin, eikö teillä silloin ole kahdenkeskistä aikaa? Meidän seksielämämme on ihan nolla, läheisyyttäkään ei juuri ole kun nukutaan vauvan takia eri huoneissakin. Ja jos päivisin on jotain hellyydenosoituksia niin esikoinen tulee väliin. Että jos teillä nyt menee yhden vauvan takia huonosti niin älkää ainakaan tehkö enempää lapsia! Voit kertoa miehellesi että monissa vauvaperheissä ei ole seksiä ollenkaan, joten jos hänelle tavallienn seksi ei riitä niin voi voi, eläköön sen tilanteen kanssa.

äiti on seksittömyyteen tyytyväinen, tiedostaa tilanteen, että eihän vauva kovin kauaa ole pieni jne jne samalla työntää miestä syrjään aivan vimmatusti.



Miksi sinä et halua seksiä miehesi kanssa? Onko kaikki saavutettu, kun saitte lapsen yhdessä? Sekö riittää eteenpäin? Kyllä mun mielestä tuolle asialle todellakin pitäisi tehdä jotain, ellei halua ajatella, että parin vuoden päästä ei enää edes tarvitse miettiä koko asiaa...

jos seksiä ylipäätään on, se on jo hyvä asia.



Onko miehesi paljon lapsen kanssa? Touhuaako, hoitaako? Kuulostaa minusta jotenkin siltä, että kyseessä on mies, joka EI ole päässyt isyyteen kiinni, ja on tavallaan mustasukkainen siitä ajasta, jonka lapsi vie sinulta, ja vaatii siksi lisää ja lisää. Haluaisi olla kaiken keskipiste, vaikkei enää ole, koska pitäisi olla sekä isä että mies.



Ei meilläkään seksi ole enää samanlaista, mutta olemme molemmat tilanteeseen jotenkin tyytyväisiä. Molempien ajatusmaailma jotenkin muuttui saatuamme lapsia, ja kumpikin pitää jotenkin inhottavana ajatustakin seksileluista ja kaikesta "hurvittelusta" tässä elämän vaiheessa. Läheisyys ja se "tavallinen" seksi on juuri nyt meistä sitä oikeaa... Ehkä joskus elämässä vielä koemme jonkin muun ajan tulevan, mutta se ei ole nyt, kun lapset ovat pieniä.

eli vauva-arjesta ei ole enää kyse. Onko kyse pelkästään seksistä, vai olisiko parisuhteessanne jotain isompia juttuja? Olen itse ainakin huomannut sen, että niinä viikkoina jolloin olen yksin päävastuussa lapsista ja etenkin jos joku lapsi on kipeä, tarvitsee koko ajan syliä, roikkuu lahkeessa ja luetaan sylikkäin jne., tulee päivän aikana kosketuskiintiö aika tehokkaasti täyteen. Sitä on tavallaan niin turta toiselle ihmiselle, että jos mies illalla vähän silittelee, saattaa tulla jopa tuskainen tunne, tyyliin "no älä nyt sinäkin siinä roiku kiinni, mene kauemmaksi ja anna mun olla rauhassa" -olo.



Jos sulla ei ole lainkaan omaa aikaa, jos kaikki vastuu lapsesta on sinulla, jos kotityötkin vielä jakautuvat epätasaisesti ja jos miehelläsi on paljon enemmän "omaa elämää", niin ei mikään ihme jos arki tökkii. Ja sehän se sitten siihen seksielämäänkin heijastuu.



Jos ette puhumalla pääse eteenpäin ja mietittyä, mikä arjessanne tökkii, niin koittakaa saada ulkopuolista näkökulmaa. Kun lapsenne on 1 1/2 v., on teilläkin neuvolassa laajennettu terveystarkastus, jossa kysellään koko perheen kuulumisia. Katsokaa tuolta lomakepohja kohdasta "Pikkulapsiperheen arjen voimavarat" ja miettikää, miten asiat teillä ovat: http://www.hel.fi/hki/terke/fi/Terveyspalvelut/Lapsille+ja+nuorille/Las…

lapselle hoitaja, varaamaan hotellihuone, hankkimaan lelut ja sitten lähdet mukaan seikkailuun. :)

katselette yhdessä erilaisia leluja ja sinä saat päättää, mitä olet valmis kokeilemaan.

Voit vaikka ihan yllättyä, miten kivaa se voisi ollakaan. :))

äiti on seksittömyyteen tyytyväinen, tiedostaa tilanteen, että eihän vauva kovin kauaa ole pieni jne jne samalla työntää miestä syrjään aivan vimmatusti.

Miksi sinä et halua seksiä miehesi kanssa? Onko kaikki saavutettu, kun saitte lapsen yhdessä? Sekö riittää eteenpäin? Kyllä mun mielestä tuolle asialle todellakin pitäisi tehdä jotain, ellei halua ajatella, että parin vuoden päästä ei enää edes tarvitse miettiä koko asiaa...

äidin seksittömyys ei nimenomaan ole ongelma, koska seksiä ja minusta ap myös haluaa sitä. Ongelmana on se, että seksin laatu on huonoa ja miehelle ei kelpaa enää se tavallinen vaan pitäisi olla koko ajan jotakin erilaista.

Siihen ei mmontaa ratkaisua ole. Vauva-aika on väsyttävää mutta "edistystä" on se, että seksiä kuitenkin on. Olen melko samoilla linjoilla, että ap:n kannattaa sanoa miehelle, että monessa vauvaperheessä seksiä ei ole laisinkaan. Olisiko se sitten parempi vaihtoehto?

Vauva-aika tosiaan on lyhyt ja tilanne saattaa "normalisoitua" jo puolessakin vuodessa. Se on myös hyvä mainita miehelle.

Lähinnä tietysti ratkaisujen kannalta kiinnostaa se, miksi seksi on huonoa. Eikö mies/nainen viitsi nähdä mitään vaivaa asian eteen vai onko se nyt sitten vain miehen yhtäkkinen mielipide (jos siis selvää eroa entiseen ei ole).

että tuo "äitinä olen hyväksynyt tilanteen" ei myöskään kuulosta hyvältä. Äitiys ei saa nujertaa parisuhdetta, vaan vanhemmuus voi teettää ekstramäärän työtä parisuhteen eteen. Jos vetoat itse siihen, että teillä on lapsi ja sinä olet äiti, niin ei se toinen osapuoli oikein osaa ehdottaa mitään tilanteen muuttamiseksi. Se, että on äiti, ei tarkoita sitä, että normaali elämä pysähtyy kuin seinään. Ymmärrän kyllä sen, että esim. seksielämä saattaa muuttua, koska on väsymystä, väärään aikaan heräävä taapero ja paljon hommia, mutta äitiys ei ole syy heittää pyyhettä kehään. Sen sijaan äitiys on syy siihen, että tilannetta pitää miettiä ja yrittää löytää uusia ratkaisuja uuteen tilanteeseen. Tämä ihan vain mietittäväksi. :)

oletteko ihan kunnolla puhuneet asiasta? Istuneet alas ajan kanssa? Kai olet kertonut miehellesi, että koska lapsi on vielä kovin pieni, valvottaa jne, olet väsynyt ja kaipaat lähinnä nyt vain läheisyyttä mieheltäsi. Kysy mieheltäsi, miksi juuri nyt on alkanut haluamaan ihan erilaista seksiä, kuin ennen. Miksi häntä ei kiinnosta sinun halusi. Seksissä pitää aina ottaa huomioon molempien halut ja tarpeet. Ei miehesi voi vaan sanella, että näin tehdään, jos sinä et halua.



Puhukaa. Kerro miehellesi ajatuksistasi. Uskoisin, että tuskin hän haluaa sinun harrastavan kanssaan sellaista seksiä, josta et pidä. Satunnaiset kokeilut on ok, mutta että joka kerralla pitäisi olla jotain sikkailua ym.

Meillä on kaksi pientä lasta, nuorempi juuri vuoden. Todellakin olen hyväksynyt sen tosiasian, että olen kiireinen ja väsynyt. Jos mies olisi kotona päiväuniaikaan, saattaisin jaksaa suuriin seikkailuihin, mutta iltaisin on saavutus jos jaksan perusseksiä antaa. :D Noin kärjistetysti sanottuna. Tämä on nyt tätä, enkä pysty enää parempaan! Lapset vaativat minulta paljon, kun päivisin meillä hyörii kolmaskin hoitolapsena.



Mutta minun mieheni ymmärtää tämän ja yrittää katsoa tunnelin päähän aikaan, jolloin yöt sujuvat hyvin ja lapset antavat vähän vapaata vanhemmillekin.



Ei ole kyse siitä, etteikö halua muutokseen olisi, mutta tosiasiassa meillä nyt on nämä puitteet tällaiset. Olemme lapset tähän maailmaan yhdessä tehneet ja toivoneet, ja yhdessä nyt kannamme sen vastuun.



Minusta tuntuu kohtuuttomalta vaatia väsyneeltä äidiltä vielä päivä päälle jotain ihmeellistä akrobaattiseksiä innosta puhkuen, jos ei siltä tunnu. Tunnelmaa voi koittaa kehitellä, mutta jos se ei tule se ei tule.



Harmittaa myös, kun oma mieheni (rakastava vaikka onkin) yleensä halaa tai hellii minua vain toivoessaan illalla seksiä. Sekin on toki hyvä, että tuolla tavoin lähestyy, mutta olisi kiva tulla halatuksia ja hellityksi ilmankin taka-ajatuksia.

Meillä on 4 lasta, vanhin ekaluokkalainen.

Seksi on mukava osa suhdetta, lähentää ja kiihottaa, piristää ja rentouttaa.



Välillä on ihan tavallista ettei halua mutta kyllä se poikkeaa entisestä jos tulee pitkään kestävä tauko eikä asia kiinnosta.



Eri taas jos ei tahdo leluja tai mitään erikoista; ei sen tartte liittyä lapsentekoon mitenkään vaan sinuun ja sinun haluihin: ei sinun ole tahdottava sitomisleikkejä jos et tahdo mutta yhtälailla miehesi saa tahtoa.



On täysin väärin kakkosenlailla ilmoittaa: "voi, voi, moni muukin elää seksittömässä suhteessa, kestä vaan!" Onko tuo parisuhdetta jonkun mielestä? Tottakai pointti on saada homma toimimaan.

Minusta oleellisempaa on vaikka erota jos ei tahdo samaa seksiltä kuin kumppani kuin pakottaa tämä seksiin/siihen ettei ole seksiä.



Jos sinä ap olet muuttunut seksuaalisesti niin miettisin miksi. Miten saisin haluni entiselleen? Tai onko se enää minulle tärkeää.



Seksi on kuitenkin sen verran iso osa parisuhdetta että sen pitää kolahtaa molemmille.



Nautitko ap itse perusseksistä vai pakenetko sillä vaan huonoa itsetuntoa (muuttunut keho) ehkä madonna-puoli äitiydessä on uhkana? Missä on huora?



Lapset voi opettaa että äiti ja isi menee hetkeksi makkariin ja sinne EI KUKAAN NYT TULE, sitten pikapano?

Ihan sama että menet hetkeksi kakalle ja suljet oven; lapsi ei siitä mene rikki.



Meillä ei ole koskaan vauvan takia nukuttu eri huoneissa.

Ja päivällä voi kuherrella vaikka lapsia onkin 4.



Kakkoselle tiedoksi että on myös monia perheitä jotka nauttii fyysisesti toisistaan eikä keksi tekosyitä miksi ei hässisi!



Sääli miestäsi.

kurja tilanne, meillä on tosin 4 pientä lasta ja mulla laskettu aika tänään ja meillä on vähintään kerran viikossa hyvää seksiä. Lapset nukkuu omassa huoneessaan, siitä ei edes neuvotella. On siis ihan ehdoton poikkeus, jos joku nukkuu meidän huoneessa.



Sen lisäksi me lähdetään aina välillä kahdestaan johonkin, että saadaan vaan olla ja rakentaa suhdetta niin, että kumpikin haluaa toisen läheisyyttä.



Mies on tosin hoitanu kaikki lapsia yhtä lailla syntymästä asti, että lapsille kelpaa isä yhtä hyvin kuin minäkin. Että mun hellyys/kosketuskiintiö ei tuu täyteen lasten kanssa. Ja mä oon kokenu niinkin, että lapsi vaatii multa aktiivista huomaamista ja hellyyttä, mutta mies antaa mulle sitä. :) Eli kiertoon..



Toki jos kaikesta ottaa hirveästi paineita, ni se aina hankaloittaa asioita. Mutta siis ymmärrän oikein hyvin äidin väsymyksen ja tilantarpeen. Lapsi täytyy vaan jättää pärjäämään jonkun muun kanssa, eikä pitää itseään niin korvaamattomana. Ja ymmärrän miestäkin, hän on mennyt parisuhteeseen ensisijaisesti naisen kanssa ja nainen onkin yhtäkkiä ensisijaisesti äiti ja mies saa vain rippeitä.



Miettikää oikeasti, miltä tuntuis huomata, että aina on jotain mitä tulee itsen ja puolison väliin. Vaikka kuinka kaipais läheisyyttä, hellyyttä ja yhteisiä hetkiä, ni aina siinä välissä on joku, miksi ei. Ei se oo herkkua kenellekään. Ei luulis olevan kuitenkaan ylivoimaista yhden lapsen kanssa löytää sitä paria-kolmea tuntia pari kertaa kuussa, kun se onnistuu oikein hyvin neljänkin pienen kanssa. Ja yleensä ilman ulkopuolista apua... Tosin on meillä 20h/kk hoitajakin käytettävissä, että saadaan kahden keskistä aikaa. :)



Toki puhun vain sillä kokemuksella ja näkemyksellä, mitä mulla on. Eikä kaikki tokikaan koe samoin, onhan niitä tilanteita niinkin päin, ettei mies halua, vaikka nainen haluaakin.



Mutta kyllähän ratkaisuja löytyy, jos tahtoa oikeasti löytyy. Monesta kommentista vaan paistaa läpi aito haluttomuus tehdä asialle tai aito haluttomuus luopua asemastaan lapsen elämässä. Ihan kuin äiti pelkäisi, että lakkaa olemasta lapsen tärkein ihminen, jos lasta hoitaa välillä joku muu. Ja niin edes autetaan välien kiristymistä..