Lue keskustelun säännöt.
Väsynyt monen lapsen äiti..
09.11.2011 |
Jep, välillä olen. Viides on tulossa niin alkuraskauden pahoinvointi verottaa voimia ja töissäkin pitää jaksaa käydä. Viides lapsi on todella toivottu, mutta saa jäädä viimeiseksi :)
Olen törmännyt kummalliseen ongelmaan. Monen lapsen äiti (lue: yli kolmen) ei saisi valittaa väsymystä saatikka vitutusta. Ystäväpiirissä ja puolituttujen joukossa aletaan heti paheksua ja kauhistella, että sen siitä saa, kun tekee liikaa lapsia. Olisit harkinnut etukäteen ja itsepähän olet tilanteeseen joutunut. Parin lapsen ja varsinkin yhden äidit saavat kyllä valittaa väsymystä ja mitä tahansa. Saavat vastakaikuna myötätuntoa, ymmärrystä ja tsemppausta.
Meillä lapsista kaikki eivät edes ole biologisia, vaan kaksi on sukulaisperheen ikävän tapahtuman vuoksi meillä pysyvästi asuvia. Meillä ei ole kaaosta kotona, vaan tavallisen siistiä. En ole väsynyt enkä nuhjuinen, vaan jaksan huolehtia itsestäni. Lapsilla on tiukka kuri ja mies tekee mielellään kotitöitä. Emme mielestäni siis ole perhe, jossa äiti lopen uupunut ja kakarat juoksevat räkänenäisinä miten sattuu. Mistä johtuu, että monen lapsen äiti ei saisi sanoa ääneen sitä, että välillä väsyttää tai vituttaa, kuten ketä tahansa. Se ei ole sallittua, sillä itse on tilanteensa järjestänyt. Haloo, niinhän kaikki muutkin ovat!!!
Kommentit (45)
tuomitaan... mutta tottahan sitä paremmin ottaa itseesä ne jutut, jotka koskettaa omaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos noin väsyttää, niin olisit ottanut abortin. Tai vielä parempaa -pitänyt korvat auki kun puhuttiin ehkäisystä. Ehkäisyllä olisit välttänyt monet harmit. Joten oma moka, turha valittaa meille nyt kun maidot on maassa!
Itse olen neljän lapsen äiti. Olen huomannut samaa. Esim. perhekerhossa joku yhden vauvan äiti saattaa huokaista, että kylläpä on väsynyt olo, kun lapsi nukkui yön huonosti. Muut ottavat "myötänunto" ilmeen ja myöntelevät, että sellaistahan se on. Itse jos menen sanomaan vastaavaa niin ihmiset pälyilee toisiaan eikä kukaan oikein uskalla sanoa mitään. Ilme vaivaantunut.
Itse olen neljän lapsen äiti. Olen huomannut samaa. Esim. perhekerhossa joku yhden vauvan äiti saattaa huokaista, että kylläpä on väsynyt olo, kun lapsi nukkui yön huonosti. Muut ottavat "myötänunto" ilmeen ja myöntelevät, että sellaistahan se on. Itse jos menen sanomaan vastaavaa niin ihmiset pälyilee toisiaan eikä kukaan oikein uskalla sanoa mitään. Ilme vaivaantunut.
että esikoisen kanssa kaikki on uutta, väsymys, vastuu ja kaikki muu. Kun on ennestään lapsia, niin on myös tietoa ja kokemusta väsymisestäkin vähän toisella tapaa, ja silloin osa helposti sutkauttelee näitä, mitäs läksit kommentteja...?
Miksei ihmisellä olisi oikeutta olla joskus väsynyt, ihan vaikka lapsettomallakin?!
Mä ainakin olen toisinaan väsynyt kun olen tösitä kotona puol kakstoista ja herään 6.30 herättelemään koululaista ja siitä se päivä alkaa, mua ainakin väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää asia nyt vaan menee kuulkaa sillä tavalla, että mitä enemmän lapsia, sitä enemmän ympäristö sulta odottaa ja sitä vahvempi ja pärjäävämpi sun pitää olla. Vaikka se väsymys tuntuu kyllä varmasti ihan yhtä pahalta viiden kuin yhden kanssa.
-kätilö
Itse valitan väsymystä korkeintaan miehelleni tai joskus ehkä parhaalle ystävälleni. Molemmat ymmärtävät, eivätkä tuomitse.
Mulla vähän samanlainen tilanne ap:n kanssa. Mulla myös neljä lasta ja viidettä odotan, erona vaan se, että olen kotona näiden lasten kanssa. Nyt väsyttää kyllä ihan tajuttoman paljon, niin kuin aina on väsyttänyt alkuraskaudesta. Onneksi sen tietää olevan ohimenevää. Helpottaa oloa kun tietää, että väsymys menee kyllä ohi.
Tsemppiä ap:lle ja muillekin monen lapsen äideille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että viiden äidin väsymystä väheksytään. Se ei ole väsymystä vaan tyhmyyttä. Ilman akateemista koulutustakin luulisi tajuavan että kaksi lasta=väsymys, neljä lasta=suurempi väsymys.
Ihan yksinkertainen ja asiaankuuluva kysymys tuossa vaiheessa on, miksi ette käytä ehkäisyä? Ei varmasti tule yllätyksenä että se neljäs tai viides lapsi VOI KENTIES valvottaa.
Vähän sama asia kun ylilihava valittelisi ettei jaksa juosta maratonia. Valittaa saa mutta eihän siinä sympatiaa heru. Oma vika.
Sain hyvät naurut! :) Ei se silloin tällöin vaivaava väsymys kuule siitä johdu, onko lapsia kaksi vai viisi! En ole ollut yhtään sen väsyneempi kuin toista lasta odottaessani. Sitä kun saattaa olla joskus vähän väsynyt, vaikka ei edes olisi lapsia niinkuin joku tuossa aikaisemmin sanoikin.
Kympillä tainnut mennä mahdollinen oma akateeminen koulutus talteen, mutta elämänkokemus jäänyt välistä. :D Minulla on sekä akateeminen että ei-akateeminen tutkinto ja tiesin kyllä lastenhoidon väsyttävän jo ennen kumpaakaan tutkintoa. :D Tuohon kympin kommenttiin taitaa kiteytyä juuri se ymmärtämättömyys, jota ihmettelin avauksessani. Ei se väsymys kuule lasten myötä moninkertaistu. Samaa väsymystä on monen lapsen äidillä oikeus kokea kuin lapsettomalla tai parin lapsen äidillä. Ihan samanlaista se on -ei kovempaa tai väheksyttävämpää. Tähän ymmärtämättömyyteen olen kyllästynyt.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla yhden lapsen äidit ovat oikeutetumpia olemaan väsyneitä? Entäs sitten lapsettomat, eiväthän he voi olla ollenkaan väsyneitä, kun ei heillä ole lapsiakaan!
Annetaan jokaisen olla oma itsensä, välillä väsynytkin. Ei se väsymys ole sidottuna lasten lukumäärään.
vasta yksi lapsi ja toinen tulossa. Täytyy myöntää että itsekin sorruin ajatukseen mitäs olet mennyt tekemään noin monta, en enää, lupaan :)
Silkkaa typeryyttä ja sisältää vanhan tutun ajatuksen siitä että äiti on äiti ei ihminen, ei saisi olla väsynyt tai vaatia omaa aikaa koska mitäs menit tekemään lapsia. Tämä on edelleen miesten yhteiskunta, jos mies vaihtaa kerran pari päivässä vaipan vauvalla hän on suorastaan super isä ja saa kehut päälle! Teen kaikkeni muuttaakseni asenteita äitiyttä kohtaan ja aloitan itsestäni!
Kuka meitä kunniottaa ja arvostaa jos emme itse tee niin,oli sitä yksi tai useampi lapsi.
Tsemppiä kaikki äidit ja voimia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapset on nukkuneet, kakkineet ja ollut hyväunisia.
Ei allergioita ja lapset syö kaikkea.
Jos nyt tämä lapsi olisi koliikkinen, uniongelmallinen niin kai saan valittaa? Sekun olisi ihan uutta!
Kahden kanssa oli helppoa, samoin neljän kanssa.
En tiedä millaista viidennen kanssa tulee eteen mutta jaksan kyllä kuunnella muitten huolia niin hyvä ystävä varmaan kuuntelisi minua?
Minusta epäoleellista on se montako lasta on. Tilanteet vaihtelee ja kaikki vinkit ei sovi jokaiselle.
Minusta lapsettomat, yksinhuoltajat ja muutkin saa valittaa.
Mutta oletus on sitä että vanhus saa valittaa ja nurista ja kun hän kuolee niin varmasti halusikin jo kuolla.. :(
kyllä ymmärrän viiden lapsen äidin ajoittaista väsymystä. Tein itse päätöksen, että kolme lasta saa riittää ja nyt sinullakin ap on mielessä, että viides olisi teille viimeinen. Ehkä se on vain niin, että sekä minun että sinun perhe-elämässä on kohdattu sopiva raja väsymykselle ja samalla lapsimäärä, jota ei kevyin mielin ylitetä? Jos kaikesta huolimatta tekisit tai saisit lisää lapsia, niin saattaisi tulla enmmän huutelioita, että miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suuremman lapsijoukon myötä, ainakin siten, että se yleensä ainakin pitkittyy, kun kahden lapsen äidillä se yleensä jää pienempään aikaan, mutta 5 lapsisessa perheessä niitä unettomia öitä jatkunee yleensä pidempään aikaan...
Vastaavasti te monilapsiset äidit ette näemmä halua tsempata näitä äitejä, joilla vain ehkä 1 lapsi, tsemppaatte vain samankaltaisianne.
Yksi poikkeus taisi yllä olla, olen toinen,
tsemppaan kaikkeja äitejä, oli lapsia 1 tai 9!
Mutta kyllä yhdenkin lapsen äidin väsymystä voi joku kritisoida.
Kun sain esikoisen, se kärsi koliikista ja korvatuleduskierteestä. Anopille joskus sanoin että kun olen niin väsynyt että nukun kohta seisaaltani, niin se tokas että, "mulla oli kolme lasta ja olin ykinhuoltaja, se on vaan jaksesttava vaikka väsyttäisi kun on lapsia tehnyt".
Pikkasen nyppi!
Yritin analysoida omia ajatuksiani, että miksi minä saattaisin suhtautua nuivasti monilapsisen perheen äidin väsymyksen valitukseen. Itselläni on vain yksi lapsi enkä tiedä saanko ikinä toista. Miehelläni on ihan riittävästi lapsia ennestäänkin. No, olen siis myös äitipuoli, vaikkeivat miehen muut lapset asukaan meidän kanssamme toistaiseksi. Omaakin lasta sain odottaa aika pitkään sosiaalisista syistä kun ei ollut lisääntymishaluista kumppania...
No, tällaisia ajatuksia tuli minulle:
- Olen kokenut lapsettomana ja koen vieläkin jonkinlaista alemmuuskompleksia suhteessa muihin kavereihin, joilla on enemmän lapsia ja lisää näyttää tulevan milloin kenellekin.
- Olen jossain määrin kateellinen siitä, että monet muut ovat saaneet perheensä paljon aiemmin ja nopeampaan tahtiin eikä perheen kokokaan ole enää niin pieni kun lapsia on vähintään 2,3 tai 4...
- Suoraan sanottuna minua vituttaa kuunnella monilapsisten perheen äitien valitusta, koska koen sen niin, että he ovat kiittämättömiä siitä, että heille on siunaantunut noinkin monta lasta - tokihan se vaatii paljon työtä, en sitä kiistä. Mutta en minäkään saa yksilapsisena sen enempää tukea sukulaisten tai kavereiden taholta, koska jokaisen on hoidettava itse omat ongelmansa ja arkipäivän velvollisuutensa. Suomalainen kulttuuri on tällaista.
- Luulen, että vanhemmiten näillä monilapsisten perheen vanhemmilla on paljon enemmän lapsenlapsia ja muita läheisiä ympärillään kuin yksilapsisella naisella, jonka suvun jatkuminen on kiinni siitä yhdestä lapsesta. Mitä jos sille ainokaiselle tapahtuukin jotain ja jää ihan yksin vanhana? Samaan aikaan nämä aiemmin väsyneet suurperheen äidit voivat istua rinta rottingilla sukukokouksista suuren laumansa keskellä, paisua ylpeydestä joka kerta kun tulee puhetta lapsista ja lapsenlapsista. On lapsia, lapsenlapsia, näiden puolisoita... Mitä helvettiä te oikein valitatte?
- Luulen, että sitten kun nämä rasittuneet suurperheen äidit ovat vanhoja ja heillä on ne monet lapsensa ja lapsenlapsensa, niin he voivat ottaa rennommin, koska suvusta löytyy aina joku lapsi tai nuorempi lapsenlapsi, joka tulee ihan mielellään hyysäämään ja passaamaan. Eikä kenenkään tarvitse rasittua liikaa, koska vastuun voi jakaa useamman kesken... ja jos jotain ei huvita, voi lusmuilla vastuusta sillä ajatuksella, että onhan noita muitakin sukulaisia...
- Tosiasia on, että ihmisestä ei välitä kukaan muu kuin hänen ydinperheensä ja ehkä muutama sukulainen. Ette te suurperheen äidit välitä kavereistanne lainkaan. Kaverit ovat vain hyvää viihdettä silloin kun perherintamalla on luppoaikaa ja mitä heidän kanssaan tehdään? Heidän kanssaan jutellaan oman perheen kuulumisista, minulla näin sinulla noin... Kuka tahansa voi olla helposti semmoinen kahvikutsukaveri, että istutaan pari tuntia silloin tällöin juoruamassa, mutta mitään käytännön apua et heiltä saa esim. muutto-ongelmissa. En ole kovinkaan usein saanut mitään muuttoapua muilta kuin miespuoleisilta henkilöiltä. Naiskavereista ei ole ollut tässä suhteessa kovinkaan paljon hyötyä elleivät ole "lainanneet" miestään auttajaksi tai miehen kaverit tulleet auttamaan. Tämänkin olen huomannut. Mutta tämäkin saattaa johtua siitä suomalaisen kulttuurin piirteestä, että jokainen hoitakoon itse ongelmansa, erityisesti naiset. Ja koska jokaisella on riittävästi omiakin ongelmia, koska kukaan perheen ulkopuolinen ei auta niiden ratkomisessa, niin ei siinä jää rahkeita toisten auttamiseen.
Tietenkin jokainen saa valittaa väsymystä. Se on luonnollista, että väsyttää, oli elämä mitä hyvänsä. Nämä vain tulivat itselleni mieleen, että miksi en niin kauheasti tunne myötätuntoa suurperheen äitejä kohtaan. Olette itse lapsenne halunneet ja toiveenne on toteutunutkin niin helposti, että koette muidenkin lisääntymisen olevan itsestäänselvää. Silloin kun joku naispuoleinen kaveri tarvitsisi apua joltain, te käännätte selkänne ja vetäydytte oman perheenne seuraan. Hyvä kun kauan odotetun esikoisen syntymästä on muutama viikko niin aletaan vihjailla, että milloinkas teille tulee seuraava... Silloin minun tekisi mieli sanoa, että haistakaa vittu!
Mutta eihän tällainen yksinäinen yhden lapsen äiti voi ikinä kommentoida mitään uskottavasti, koska minulta puuttuu kokemus niin vuosissa kuin lapsimäärässäkin.
Minulla saattaa olla negatiivinen ihmiskuva, mutta tämä on minun kokemukseni elämästä jo yli 30 vuoden ajalta. Tuskin se tästä kovin paljoa muuksi muuttuu. Jokaisen ihmisen toivo on vain siinä, että on oma perhe. Jos sen menettää, mitä siihen voi sanoa muuta kuin "sellaista se on, yritä kestää... ja sori, mutta mies ja lapset odottavat kotona".
on kateus.. mutta tuskin selittää ihan kaikkea..
mulla on muutama lapseton tuttu ja ne valittaa aina väsymystä, ovat jostain paikasta kipeenä ja tekevät työpaikalla kaikkien duunit.
tämä ilmiö on erittäin yleinen perheettömillä naisilla.
kiva, että niillä on joku sisältö elämässä.
t. viiden lapsen äiti, joka on joskus väsynyt tai vittuuntunut, mutta pitää asian omana tietonaan
Jos lapsia on neljä tai yli, olet itse aiheuttanut väsymyksesi hankkimalla niin paljon lapsia, että väsyt. Jos taas lapsia on yksi ja valitat, olet onneton äidiksi, kun set yhden kanssa et selviä. Jos lapsia on 2-3 saat valittaa. Tosin kolmen lapsen äitikin joutuu silloin tällöin jo vähän hiljaisen hyminä kohteeksi.... olisiko pitänyt jättää ne mukulat kahteen, kun sinusta ei kerran ole kolmen äidiksi. (T. neljän äiti)
Ja jos et itse jaksa antaa jumalatonta myötätuntovyöryä pienen perheen äidille, olet tunteeton tai kateellinen. Suuren perheen äitiä saa toki kritisoida ja ehkä pitääkin. Niin tuttua :D
t. monen äiti