Mä luulen et se Norjan joukkosurmaaja oli erikoisuuden tavoittelija
Halusi jäädä historiaan mutta kun ei keksinyt mitään muuta tapaa, niin tappoi lähes sata ihmistä.
Isäsuhteen kanssa oli varmasti myös ongelmia. Oon esim. nähnyt kuinka huonosti yksi mies kohtelee venäläisen vaimonsa ekaa lasta, joka ei oo siis hänen omansa.
Tää norjalainen varmaan koki itsensä luuseriksi kun siitä ei ollut tullut mitään merkittävää. No nyt siitä ainakin tuli merkittävä. EN tiedä sitten kuinka ylpeä hän on nyt itsestään.
Kommentit (8)
Kaikki kaverit luoneet jo uraa, mutta itse ei ollut saavuttanut oikein mitään.
nyt saa pelätä kaikkia kolmekymppisiä.....
on kyllä psykopatia mitä onkin jo esitetty. Ei siis mielisairas mutta luonnehäiriöinen. Persoonallisuushäiriöthän alkaa kehittyä jo noin kolmevuotiaana. Ei nyt oikeasti kukaan normaali ihminen kriiseile niin pahasti että tappaa kymmeniä teinejä silmää räpäyttämättä eikä edes kadu..
ihmiselle ne teinit oli yhtä vähäpätöisiä kuin muille ihmisille hyttyset, miksi se niiden murhaamista katuisi kun ei ne olleet sen mielestä yhtään mitään. Sen vuoksi se kykeni heittämään niissä kirjoituksissa läppääkin, mitä täällä joku pelle ihaili..
Eilen otetuista kuvista (jossa hän istuu poliisiautossa)
näkyy kuinka hän on hymyilevä, rauhallinen ja tyytyväinen, syönyt ja hyvin nukkunut.
Katselee ihastellen kuvaajia ja hänen tekojensa takia kokoontunutta ihmismassaa. On hieman painautunut auton ikkunaa kohden ja poseeraa ollakseen edustava. Punainen paita tuntuisi olevan tietoisesti valittu huomioväri mutta onko mahdollista että se hänen oma paitansa?
Sairas mieli haluaa tappaa ja kehittää itselleen "järjellisen" syyn tehdä se. Ei tuollaiseen käytökseen muuta syytä ole.
Hän kuvailee elämäänsä ja päätöksiään, ja asioita jotka johtivat tähän hirvittävään tekoon. Siellä on myös päiväkirja viimeisen parin kuukauden ajalta.
Pysäyttävää luettavaa. Kuinka mieli toimii veitsenterävästi ja toiminta on selkeää, ei mitään hullun mielisairaan harhaista tajunnanvirtaa. Jotenkin tuli sellainen kuva, että mieli toimii kuten terveenkin ihmisen mieli, mutta on vain pahasti nyrjähtänyt täysin väärälle, häiriintyneelle raiteelle.
Hän pohtii myös paljastumisen ja kiinnijäämisen mahdollisuutta, käy juhlistamassa projektin etenemistä hyvätasoisissa ravintoloissa jne. Pohtii kaverisuhteitaan ja selittää, kuinka oma-aloitteisesti on vieroittanut itseään sosiaalisista suhteista. Ynnä muuta ynnä muuta.
Puistattavaa luettavaa. Kurkistus persoonallisuushäiriöisen ihmisen sielunmaisemaan. Vai oliko siellä sielua laisinkaan.
Kaikki kaverit luoneet jo uraa, mutta itse ei ollut saavuttanut oikein mitään.