taas sain kuulla päiväkodista

tiedä mitä lasten kesken tapahtuu, sanotaan sitä vastuun laiminlyönniksi.



Aikuisten tulee tietää hoitopäivän aikana mitä missäkin tapahtuu, ap:n lapsella puremisjälkiä selässä.



Lapsia ei saisi jättää valvomatta hoitoaikana, mutta onko nyt käynyt niin? Vai eikö henkilökunta vaistoa tarpeeksi ajoissa mitä tulee tapahtumaan ja saisi estettyä puremiset...



Koska kyseessä jo toinen kerta, niin eivät selvästikään ole ajantasalla missä mennään kunkin lapsen suhteen, sillä jos on puremiseen taipuvainen lapsi, tulee valvonta olla myös riittävä. Aikuinen ei silloin jätä silmiostään vaan lapsi on leikkimässä lähettyvillä että voidaan ajpoissa puuttua puremiseen jne.



Turhaa jonkun sanoa ettei ole henkilökuntaa, sillä jossainhan on ainakin yksi-kaksi ihmistä, ja silloin puremiseen taipuvaiset pidetään siinä tilassa...



Kyselepä että millaisissa tilanteissa oma lapsesi pääsee puremaan kaveria, ja vastaavasti kuinka kaveri on päässyt puremaan lastasi, oliko laiminlyönti valvomisessa, toinen kertakin...



Kun olin aikoinaan puistotädin hommissa, yksityinen oma yritys Helsingissä, niin puremista pidettiin erittäin pahana asiana ryhmän kannalta.



Meillä kaikilla eri alueiden tädeillä oli mm. yhteiset samat säännöt jaettuna vanhemmille, joissa mm. luki että purevia lapsia ei pidetä puistossa puistotädin vastuulla, siis ei otettu ulkoiluun maksusta.



Lapsia sai olla yhteensä 25 joten pureva lapsi olisi saanut muuutaman muuunkin innostumaan samaan asiaan ja tädin aika olisi mennyt siihen, purevat estävät muiden lasten valvomista..



Mutta päivähoidossa pidetään lapset, ja siksi siellä olevien aikuisten tehtävänä on taata jokaiselle lapselle turvallinen olo, fyysinen koskemattomuus ja kunnollinen perusturvan tunne lapselle, jolloin lapsi voi leikkiä ja olla tarvitsematta pelätä mistä päin kolahtaa tai puremista..



Älä jätä asiaa niin, että lapset saavat olla valvomatta, sitten kerrotaan kuinka on käynyt ja mahdollisesti taas käy samoin...

Ihosta irtosi iso pala ja lapsi tuli kotiin märkivät hampaanjäljet rinnassa. Mahtoi tehdä kipeää... Itse veimme lapsen lääkäriin ja sai antibioottikuurin ja vielä antibioottivoidetta viikoksi. Lääkäri oli kauhuissaan, ihmetteli miten tuollaista oli päässyt tapahtumaan. Haava oli siis niin suuri että siitä jäi elinikäinen arpi.



Päiväkodissa asiaa ei oltu edes huomattu. Kun aloin asian selvittelyä vaatimaan, selvisi purijan nimi ja tilannekin pikkuhiljaa. Kyseessä oli pineten ryhmä, alle kolmevuotiaat siis. Käsittämätöntä ettei lapsi oltu vahdittu paremmin ja lapseni oli täytynyt myös itkeä hirveästi, sitäkään ei siis oltu huomioitu. Olin äitinä aivan raivona, meinasin vaihtaa päiväkotia.



Loppujen lopuksi kävi niin, että meille sanottiin päiväkodista ettei kannata kertoa asiasta muiden lasten vanhemmille. He eivät olleet kertoneet tämän purijankaan vanhemmille "koska he eivät varmaan halua kuulla ikäviä uutisia". Että näin. Olisi puuttunut vaan että purijalla olisi ollut hepatiitti! Helsingissä siis tapahtui.

Kaverin lasta raavittiin päiväkodissa kasvoihin niin pahasti, että vielä puolen vuoden päästä on jälki näkyvissä poskessa. Ja siis lapsi oli puolustuskyvytön 2 v. ja raapija kuulema paljon isompi. Vihaksi pisti kun kuulin! Kyllä todellakin pitää kertoa näiden lasten vanhemmille missä mennään. Ei voida hiljaisesti hyväksyä että "näitä nyt vaan sattuu".

15 vuoden päivähoitokokemuksella en silti ehdi joka puraisua välttämään tai edes huomaamaan. Tai tietysti jos eristän lapseni aina muista lapsista. Onneksi nämä puremisjututkin ovat ohimenevä kehitysvaihe, jota ei jokaiselle lapselle edes tule koskaan.

"Ihan hetkeksi vaan katsoin muualle ja x puri".

Ole kiltti ja vie asiaa eteenpäin. Päiväkodin johtajalle tai vaikka vielä ylöspäin. Tuohan on hoitajilta virkavirhe. Se ettei huomattu ja erityisesti tuo peittely. Please, tee se meidän kaikkien lasten vuoksi.

T.Helsingissä asuva