Olen nyt kymmenisen vuotta ollut vapaa

ja ollut avoin uudelle suhteelle. Kyllä tähän mahtuu muutamia ihastuksia, ehkä yksi rakastuminenkin. Mutta nuo jäivät silti tapailuasteelle. Tapailin erästä miestä kaksi vuotta. Hän ei ollut valmis suhteeseen ja sitten kun oli, niin itse olin tietenkin liian pettynyt ja katkera.



Olen kyllä tavannut miehiä, mutta nyt olen huomannut, etten ole ihastunut pitkään aikaan, siitä on vuosia aikaa. Ei vaan tule tunteita ketään kohtaan. En halua tapailla miestä, ketä kohtaan en tunne mitään muuta kuin välinpitämättömyyttä. Tai jotain sellaista.



Alkaa kyllä vaikuttamaan siltä, että taidan jäädä yksin loppuelämäksi. Mikä on kyllä melko surullista. Ottaen huomioon, että minulla ei ole ollut kunnon suhdetta oikeastaan koskaan. Ainut pidempi suhde ja sekin vain pari vuotta lapsen isään ja sekin oli jotain muuta kuin rakastava ja kunnioittava suhde.



Missä kaikkialla olen sitten miehiä tavannut, niin kavereiden kautta, netistä, baarista, ulkoa, juhlista, jatkoilta, ruokapaikoista yms.



Olen myös muuttanut joitakin kertoja, joten ympyrätkin on mennyt joskus uusiksi, mutta ei mitään vaikutusta.