Luomu synnytys....

ratkaisuuni. Jos meille tulee vielä lapsia niin mieluummin luomusynnytys. (Esikoisen kohdalla jo ajattelin pärjääväni ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta kätilöt tuputti niin kovasti että suostuin kohdunkaulanpuudutteeseen, joka ei edes toiminut kunnolla kun laitettiin sen verran myöhään.) Kuopuksen synnytys oli kaikin puolin rauhallinen ja seesteinen. Kestoa en muista, mutta aamulla menin synnärille ja vuoronvaihdon aikaan vauva syntyi eli ei ollut mikään nopea synnytys.

Mulla kolme lasta ja ekan jouduin pakosta synnyttämään luomuna, kun epiduraali ei vaan onnistunut eikä muutakaan ehditty tai sitten ei kätilö viitsinyt laittaa vaikka pyysin. Ihan hirveää enkä toivo sitä kenellekään. Taju meni kertaalleen ja luulin ihan oikeasti kuolevani. Vannoin etten tee enempää muksuja.



Tokan ja kolmannen synnytyksessö epiduraalit toimi, sain ilokaasua ja kohdunkaulan puudutuksen eli niin paljon lääkettä kuin mahdollista. Ja näistä jäi hyvät muistot. Esikoisen synnytys oli traumaattinen.



En kyllä tajua miksi joku ihannoi luomua.

Viime elokuussa tuli synnytettyä luomuna. Ei ollut tarkoitus, mutta synnytys oli jotenkin niin "mieto", etten tajunnut sen olevan kunnolla edes käynnissä, eikä tajunneet kätilötkään. Sain kehotuksen ammeeseen, ja että olisin ainakin tunnin. No, oikeastaan heti alkoi ponnistuttaa, ja kun sain puetuksi ja hipsin synnytyssaliin tilanteen tarkistamista varten, jysähti lapsivedet ja vauva sen mukana. Olin salissa 15 minuuttia.



Tarjosivat ilokaasua, mutten ottanut sitäkään, kun ei tarvinnut. Vastaavan synnytyksen voisin hoidella milloin vain!! Jos jotain miinusta pitäisi etsiä, oli se, etten ehtinyt oikein tajuta, että synnytin just... Siitä vaan sit suihkuun ja kahvia naamariin, oltiin ihan että oho, se vauva tulin jo...

Ei traumoja, ei kompikaatioita, ei oikeastaan tuntunut missään, ei edes repeämiä. Lapsivesi meni, 15min laitokselle ja 7 min. kerettiin olemaan laitoksella, kun tyttö synty.

Eka lapsi syntyi vähän vahingossa luomuna, koska en ehtinyt saada puudutteita. Seuraavat lapset halusin synnyttää luomuna, koska eka synnytys vakuutti minut siitä, että pärjään kyllä ihan itse.



Mitä komplikaatioita voisi tulla siitä, että synnyttää luomuna?

synnytin luomuna. synnytyksen kesto 3h, reilu tunti sairaalassa niin vauva oli ulkona. vaikka kätilö uhkasi ensin kotiinkäännyttämisellä :) homma siis eteni nopsaan. ei ollu paha! kun olo muuttui helvetilliseksi, saikin jo ponnistaa. jos hankin lisää lapsia, luomuna mennään.

Kaksi synnytystä, ensimmäinen epiduraalilla toinen uteliaisuudesta luomuna. Ainoa kivunlievitys oli amme. Kolmas syntyy myös luomuna, jos ei ole fysiologista estettä.



Luomusta ei jäänyt traumoja (enemmänkin epiduraalisynnytyksestä, vaikka sekin meni oppikirjojen mukaan).



Epiduraalisynnytys kesti 6 h, luomu 4 h.



Ei komplikaatioita kummassakaan, epiduraalisynnytyksessä kaksi tikkiä puudutuksen vuoksi liian rajun ponnistamisen seurauksena. Luomussa ei mitään vaurioita, koska osasin ponnistaa rauhallisemmin.



Kannatan luomua. Eihän se pahimmassa vaiheessa mitään herkkua ole mutta ainakin tietää itse mitä tehdä ja mitä kropassa tapahtuu.



Opettele luomusynnytystä varten oikea hengitystekniikka!! Kaiken a ja o.

Olin ajatellut, että en halua mitään selkäydinpuudutteita, koska aiemmissa synnytyksissä ne olivat vieneet ponnistamisen tarpeen ja oli todella vaikeaa ponnistaa ilman sitä. Tarkoitus oli kyllä käyttää ilokaasua, mutta en sitten tarvinnutkaan sitä, vaan hieronta, amme ja synnytyslaulu toimivat niin hyvin, että pärjäsin niillä. Lisäksi auttoi, että tiesin, mitä on tulossa, kun oli jo kolmas synnytys ja osasin vähän ennustaa synnytyksen kestoa. Plus että oli aivan mahtava kätilö ja kätilöopiskelija, jotka osasivat tsempata juuri oikealla tavalla. Synnytys oli kyllä aika eläimellinen, taisin vaipua aika syvään synnytysregressioon, mutta silti äärettömän hieno ja voimaannuttava kokemus. En silti aio enää ikinä synnyttää. :)

lapsi, jonka olen synnyttänyt ihan harkitusti luomuna. Traumoja ei jäänyt, ja jos vielä hankimme lisää lapsia, niin voisin synnyttää luomuna vielä uudelleenkin.



En suhtautunut luomusynnytykseen mitenkään ehdottomasti, vaan päätin jo etukäteen, että jos alkaa tuntua mahdottomalta tai jos tulee jotain vaikeuksia, niin silloin turvaudun lääkkeelliseen kivunlievitykseen.



Kävin etukäteen raskausjoogakurssin ja synnytyslaulukurssin ja sovelsin kummankin menetelmän tekniikoita synnytyksessä. Lisäksi käytin erilaisia mielikuvia, joiden käyttöä olin jo harjoitellut etukäteen.



Synnytykseni oli siinä mielessä "helppo", että mitään komplikaatioita tms. ei tullut ja sekä vauva että äiti voivat hyvin koko synnytyksen ajan. Siinä mielessä synnytys oli "vaikea, että se kesti reilusti toista vuorokautta ja ponnistamisvaihekin kesti reilusti toista tuntia. Multa leikattiin eppari ja sekin siis sitten leikattiin ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Ko. toimenpide ilman puudutusta ei kyllä varsinaisesti ollut elämäni tähtihetkiä...



Synnytin sairaalassa, jossa luomusynnyttäminen ei ole mitenkään yleistä: kätilöni ei ollut koskaan ennen ollut mukana luomusynnytyksessä, vaikkei mikään vastavalmistunut ollutkaan. Hän kuitenkin suhtautui toiveeseeni hyvin.

Kakkosen ja kolmosen olen synnyttänyt kivunlievityksen suhteen luomuna, mutta kumpikin oli käynnistetty synnytys (oksitosiinilla). Nopeasti meni, n. tunnissa kumoikin synnytys ja mitään lääkkeellistä kivunlievitystä en itse tarvinnut. Synnyttäisin milloin tahansa vastaavasti uudelleen. Uutta raskautta en kuitenkaan halua, lapsiluku täynnä :)



Itselleni tärkeää oli yrittää rentoutua supistuksen aikana, jotta vauva pääsee laskeutumaan, lisäksi halusin olla mahdollisimman pystyssä asennossa. Ponnistus perinteisesti sängyllä. Repeämiä tuli kummallakin kertaa, en malttanut ponnistaa tarpeeksi rauhallisesti, mutta ihan ok paranivat eivätkä olleet kipeitä synnytyksen jälkeen. Ei siis koskaan mitään istumisvaikeuksia tms.

laittaa mitään/ei ollut laittajaa. Tokassa oli kätilö joka tuumas ettet sä mitään tarvi kun kerran ekakin tuli luomuna.

Ei jäänyt traumoja, voisin tehdä vielä neljännenkin luomuna, meillä on vaan lapsiluku täynnä.

Ei jäänyt traumoja. Supistelu alkoi aamulla, ja lopahti päivällä kun minut käskettiin sairaalaan mielestäni ennen aikoja koska lapsiveden menosta (tippoina vähitellen jo edellisenä päivänä)oli mennyt niin kauan.



Olisivat halunneet käynnistää mutta lähdin kävelylle ja tsemppasin, tavoittelin mielenrauhaa ja sillä sainkin supistukset uudelleen käyntiin. Synnytyssaliin siirryin n. klo 17 ja vauva oli syntynyt kahdeksaan mennessä, muutamalla ponnistuksella.



Olihan ne viimeiset supistukset (sellaiset 30 minuuttia) ennen kuin aloin työntää vauvaa ulos aika rajuja, ihan kuin joku suuri käsi tarttuisi minuun ja ravistelisi, olin paniikissa kyllä ja kesti pari päivää toipua siitä tunteesta.

...ja pieni repeämä johon laitettiin pari tikkiä tuli. Uskon ettei sitäkään olisi tullut jos olisin saanut ponnistaa kontillani mutta kätilö painosti itselleen mukavampaan puoli-istuvaan asentoon.

Ei oo ollu mitenkään sellanen juttu et oisin päättäny niin tehä, eka vaan oli niin helppo ja suht nopeakin, että meni ilman mitään.



Tokalla kerralla olisin halunnut jotakin, mutta oli sitten jo niin pitkällä etteivät enää antanu mitään, synnytys oli paljon vaikeempi ku eka, eikä vauva laskeutunu kunnolla alas, vaikka ponnistustarve oli kova.



Kolmas synnytys oli kaikista vaikein, kesti kauemmin ku eka synnytys ja taaskaan vauva ei laskeutunu, vaikka oli ihan järjetön ponnistamisen tarve, kivut oli ihan järkyt, onneksi kätilö sitten itse ehdotti, että kokeillaan jotain puudutetta jos vauva sitten laskeutuis kun pääsisin vähän liikkeelle.

Sain spinaalin ja aluks tuntui ettei se vaikuta niin kun kuuluisi, kesti kauan ja lievitti kipua jotenkin paikoittain, mutta kun teho alkoi se oli taivaallista, istuin kiikkustuolissa ilman kipuja ja kattelin monitorista kun supisteli, parin tunnin päästä tuntu että vaikutus lakkaa ja kun tarkistettiin tilannetta oli vauva täysin laskeutunu ja sain luvan ponnistaa. Ponnistusvaihe oli todella nopea ja helppo.



Nyt neljännellä kerralla aion pyytää puudutuksen.



Missään synnytyksessä ei repeämiä ja toipuminen käyny nopeasti.

luomuja, tosin eivät minun tahdostani.



Ekasta sairaalaan kun limatulppa irtosi ja kahdeksaa tuntia myöhemmin lapsi maailmassa. Kyllä supistukset sattuivat mutta eivät paljoa joten en pyytänyt kipulääkettä. Luulin myös että kivut pahenevat. Lapsi reilu kolmikiloinen, pari tikkiä ihan varmuuden vuoksi laitettiin.



Kakkosesta käynnistetty synnytys. Ekasta supistuksesta meni puolitoista tuntia ja vauva maailmassa. Luulin kuolevai. Ponnistusvaihe on minulle pelkkää mustaa, en muista mitään. Lapsi 4195g, ei tikkejä.



Kolmannesta epäröin sairaalaan lähtöä. Supistukset olivat kyllä säännöllisiä mutta kestivät vain 20 sekuntia. Niin paljon kuin yritinkin etsiä tietoa netistä, uudesti synnyttäjän supistukset pitäisivät kestää ainakin 40 sekuntia. Jos oltaisiin lähdetty sairaalaan varttia myöhemmin, vauva olisi syntynyt autoon. Muistan ponnistusvaiheesta vain sen, kun oksensin. Synnytyksen kestoksi tuli kahdeksan tuntia alkaen säännölliset supistukset. Vauva oli tasan nelikiloinen, ei tikkejä.



Eli joo, helvatun kivuliaita synnytykset ovat olleet, nimenomaan ponnistusvaiheessa. Supistukset ovat olleet ihan siedettäviä (paitsi kakkosen kohdalla, sillä kun halusin kipulääkettä, sitä ei voitu enää antaa eikä ilokaasu vaikuttanut minuun mitenkään.). Traumoja ei ole, mutta lapsiluku on nyt muutenkin tässä.

...jossa on käytetty oksitoniinia käynnistykseen eikä myös synnytystä jossa on tehty eppari.

Ensimmäisellä kerralla kätilö oli innolla tuputtamassa mömmöjä, että sorruuin ottamaan petidiini-piikin, jonka tosin sain viitisen tuntia ennen lapsen syntymää, ja vaikutusta taisi kestää tunnin verran, että kaipa senkin voi lähes-luomuksi laskea. Kivunlievityksenä vesi, lämpö ja hieronta. Hyvä kokeus, tosin tunnin kestänyt ponnistusvaihe aika rankka.

Toisella kerralla olin päättänyt, että ellei jostain syystä ole pakko (ymmärrän, että tilanteita on monenlaisia, pahimmillaanhan olisi voinut joutua vaikka sektioon, mutta ajttelin tilannetta, jossa kaikki ok), en halua sekoittaa viisasta ruumistani millään ylimääräisellä.

Kaikki menikin upeasti. Lämmön, vesialtaan ja synnytyslaulun (kuulostaa meghörhöilyltä, mutta kannattaa tutustua aiheeseen, kyse on alaleuan rentouttamisesta, joka rentouttaa lantion alueen lihaksen vähentäen kipua ja jouduttaenkin ehkä synnytystä) avulla koimme upeita hetkiä, kun toinen lapsemme sai syntyä veteen. Jouduin tosin saamaan antibioottia suonee, ja minulle piikkikammoiselle tipan laitto oli synnytyksen pahin vaihe. Oikeasti. Se on minulle niin kauhistuttavaa, että ajatuskin epiduraalista saa minut pelon valtaan. Siinä siis toinen syy siihen, miksi en halua puudutuksia. :)

Jos vielä saisin lisää lapsia, pysyisin kannassani, ellei lapsen tai oma tila sitä välttämättä vaadi, ei lääkkeitä.

syntyi luomuna ja on kyllä paras kaikista kolmesta alatiesynnytyksistäni! Ei tosiaan traumoja, vaan hyvä muisto jäi. Toivoisin samaa tuleviinkin synnytyksiin.

kaksi lasta olen täysin luomuna synnyttänyt, toisen heistä veteen.

Ei todellakaan jäänyt traumoja, kun tarkoituskin oli luomuna synnyttää. toinen synnytys kesti reilut 6h ja toinen reilut 4h.

kummassakin synnytyksessä niitä tappavia kipuja oli reilut puoli tuntia. ja järjestyksessään synnytykset olivat 3.s ja 4.s.

ei tullut komplikaatioita, niinkuin ei muistakaan ole tullut. yhden epäluomun olen synnyttänyt poliklinisesti eli 6h synnytyksen jälkeen lähtenyt vauvan kanssa kotiin.



ehdottamasti synnyttäisin luomuna ja veteen, jos vielä lapsia tekisin.

klo14-15 aikaan menin altaaseen ja klo16 siellä alkoi tulla liian tukala olo, auki olin vasta 3cm. Tässä vaiheessa pyysin kivunlievitystä mutta suunnilleen saman tien alkoi ponnistuttaa ja anestesialääkäri tuli ovelle kun ponnistus oli jo täydessä vauhdissa. klo17 vauva syntyi



Ei jäänyt traumoja mutta jos olisi vielä kolmannen kerran synnyttänyt, niin olisin pyytänyt aiemmin kivunlievitystä. Esikoisen syntyessä ehdin saada epiduraalin mutta sen vaikutusta en ehtinyt huomata ollenkaan; ponnistaa aloin silloin kun anestesialääkäri lopetti puudutteen laittoa.