Lue keskustelun säännöt.
Luomu synnytys....
26.07.2011 |
Kuinkas moni on kokenut? Jäikö traumoja?
Kuinka kauan synnytys kesti ja Tuliko mitään komplikaatioita?
Synnyttäisitkö luomuna uudelleen?
Kommentit (38)
Vesiammetta suunnittelin kivunlievitykseksi, vesi kun on elementtini. Ajattelin synnyttää kuten äitini = ilman kivunlievityksiä ja komplikaatioita, suht. nopeasti. Toisin kävi. Synnytys kesti 30 h, kivunlievityksiä sain ensin osastolla OxyNormia tms. tablettina, vesiammetta, ilokaasua, armosta helvetillisten kipujen vuoksi epiduraali jo niukinnaukin neljässä cm:ssä, akunastoja tms. vielä ihan loppuvaiheessa. Jumppapalloakin kokeilin ja mies hieroi ja tsemppasi. Kalvot puhkaistiin, oksitosiinitippa meni lujaa ja hiljaa ja sitten vielä annettiin joku buscopan, jolla tai sitten joillain muulla sitten aukesi siihen kymmeneen senttiin tms. Ja lopulta imukuppisynnytys ja vielä alapäähäön puudutuspiikki epparia ja toinen vielä ompelua varten. Että se siitä luomusynnytyksestä. Mutta ei se kivunlievityksen tarve siihen synnytykseen loppunut. 2 vko ainakin tarvitsin niiden repeämien vuoksi särkylääkettä ja häntäluun murtumakin vaivasi puoli vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytys eteni niin nopeasti etten ehtinyt edes harkita kivunlievityksiä. Avautumisvaihe oli helppo, mutta ponnistaminen sattui ihan ***tanasti. Luulin oikeasti repeäväni kahtia siihen paikkaan.
Esikoisen synnytyksessä minulla oli epiduraali, mutta se toimi huonosti ja kipu oli hirveä. Sen sijaan kolmannen synnytyksessä kohdunkaulanpuudutus toimi hyvin. Tämä kolmas synnytys oli miellyttävin synnytykseni enkä ymmärrä, miksi jotkut ihailevat luomusynnytystä.
Harmittaa vieläkin, että piti mennä ottamaan kivunlievitystä(epiduraali) esikoisen synnytyksessä, joka oli vielä melko helppo ja nopea, kesti alle 6h!
Kuuntelin silloin raskausaikana hölmönä siskon ja kavereiden juttuja synnytyksestä ja he kaikki suosittelivat ehdottomasti ottamaan epiduraalin, ilman sitä ei kuulema voi synnyttää...
No tokan kanssa ehdimme sairaalaan 10min ennen syntymää, joten en ehtinyt ottaa mitään, enkä olisi halunutkaan, kun olin jo etukäteen päättänyt pärjääväni ilman.
Ihana olo synnytyksen jälkeen, kun pystyi jo puoli tuntia synnytyksestä mennä itse suihkuun ja kävellä huoneeseen, pystyi heti istumaan ja jopa juoksemaan!!
Loput neljä synnytystä olivat myös helppoja ja nopeita, synnytin vedessä(tai yhden kanssa nousin altaan reunalle ponnistamaan) ja kaksi viimeistä synnytin kotona.
Missään vaiheessa ei tullut paniikkia kesken synnytystä että olisin halunut kivunlievitystä, vaan kun kerran olin päättänyt kestäväni, niin hyvin kestin!
Nopea ensisynnytys, sairaalaan päästyä 1,5h, joten en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä... Toisaalta en kaivannutkaan sitä koska avautumisvaihe oli kuitenkin siedettävää kipua... tai no koskihan se, ja miehen patistin hieromaan alaselkää aina supistuksen aikaan mikä auttoi jonkin verran. Vedet meni vasta juuri ennen ponnistusvaihetta. Episiotomia mullekin tehtiin ja siihen sain jonkin puudutteen, ja synnytyksen jälkeen söin kyllä särkylääkkeitä varmaan ne maksimimäärät.....eli siinä mielessä kivunlievitystä tuli, ja hyvä niin.
Nyt on toinen tulossa, ja toki mieluiten tämäkin ilman epiduraalia sun muita, mutta jos kivut äityy pahoiksi niin en varmasti kieltäydykään.
Mulla kolme lasta ja ekan jouduin pakosta synnyttämään luomuna, kun epiduraali ei vaan onnistunut eikä muutakaan ehditty tai sitten ei kätilö viitsinyt laittaa vaikka pyysin. Ihan hirveää enkä toivo sitä kenellekään. Taju meni kertaalleen ja luulin ihan oikeasti kuolevani. Vannoin etten tee enempää muksuja.
Tokan ja kolmannen synnytyksessö epiduraalit toimi, sain ilokaasua ja kohdunkaulan puudutuksen eli niin paljon lääkettä kuin mahdollista. Ja näistä jäi hyvät muistot. Esikoisen synnytys oli traumaattinen.
En kyllä tajua miksi joku ihannoi luomua.
Mulle on tullut esikoisen synnytyksestä taas se kammo, että ei mitään lääkkeitä.
Epiduraalia en saanut, en muista miksi, mutta minulle laitettiin spinaali. Sain spinaalipäänsäryn ja sen jälkeen siitä spinaalista johtuneen (lääkäri sanoi että nämä ovat yhteydessä) selkäkivun joka jälkeenpäin eteni pahaksi noidannuoleksi, joka iski kolme kertaa synnytyksen jälkeen, kahden kuukauden aikana.
Joten jos vielä uskallan lasta yrittää, haluan luomusynnytyksen. Mullakin meni taju ponnistusvaiheessa, koska se spinaali oli siihen mennessä jo hävinnyt, mutta sitä en koe pahana asiana. Liikkumis ja työkyvyttömyys pienen lapsen kanssa on paha asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa vieläkin, että piti mennä ottamaan kivunlievitystä(epiduraali) esikoisen synnytyksessä, joka oli vielä melko helppo ja nopea, kesti alle 6h!
Kuuntelin silloin raskausaikana hölmönä siskon ja kavereiden juttuja synnytyksestä ja he kaikki suosittelivat ehdottomasti ottamaan epiduraalin, ilman sitä ei kuulema voi synnyttää...No tokan kanssa ehdimme sairaalaan 10min ennen syntymää, joten en ehtinyt ottaa mitään, enkä olisi halunutkaan, kun olin jo etukäteen päättänyt pärjääväni ilman.
Ihana olo synnytyksen jälkeen, kun pystyi jo puoli tuntia synnytyksestä mennä itse suihkuun ja kävellä huoneeseen, pystyi heti istumaan ja jopa juoksemaan!!Loput neljä synnytystä olivat myös helppoja ja nopeita, synnytin vedessä(tai yhden kanssa nousin altaan reunalle ponnistamaan) ja kaksi viimeistä synnytin kotona.
Missään vaiheessa ei tullut paniikkia kesken synnytystä että olisin halunut kivunlievitystä, vaan kun kerran olin päättänyt kestäväni, niin hyvin kestin!
Että missä tuo kotisynnytys onnistuu?
Mulle sanottiin (etelä-savossa) että ei täällä saa synnyttää kotona, ellei ole minuuteista kiinni...
Harmittaa vieläkin, että piti mennä ottamaan kivunlievitystä(epiduraali) esikoisen synnytyksessä, joka oli vielä melko helppo ja nopea, kesti alle 6h!
Kuuntelin silloin raskausaikana hölmönä siskon ja kavereiden juttuja synnytyksestä ja he kaikki suosittelivat ehdottomasti ottamaan epiduraalin, ilman sitä ei kuulema voi synnyttää...No tokan kanssa ehdimme sairaalaan 10min ennen syntymää, joten en ehtinyt ottaa mitään, enkä olisi halunutkaan, kun olin jo etukäteen päättänyt pärjääväni ilman.
Ihana olo synnytyksen jälkeen, kun pystyi jo puoli tuntia synnytyksestä mennä itse suihkuun ja kävellä huoneeseen, pystyi heti istumaan ja jopa juoksemaan!!Loput neljä synnytystä olivat myös helppoja ja nopeita, synnytin vedessä(tai yhden kanssa nousin altaan reunalle ponnistamaan) ja kaksi viimeistä synnytin kotona.
Missään vaiheessa ei tullut paniikkia kesken synnytystä että olisin halunut kivunlievitystä, vaan kun kerran olin päättänyt kestäväni, niin hyvin kestin![i/]
Että missä tuo kotisynnytys onnistuu?
Mulle sanottiin (etelä-savossa) että ei täällä saa synnyttää kotona, ellei ole minuuteista kiinni...
Oli tarkoitus näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä näyttää olevan aika poikkeuksellisia synnytystarinoita. Mielestäni ei kannata etukäteen päättää, mitä kivunlievitystä haluaa. Jos oksentaa ja ulisee tuskasta jo ennen synnytyssliin menoa, kuten useimmat, voivat "luomuajatukset" karista aika nopeasti, ja hyvä niin.
Täällä oma kommenttini ajankohtaiseen keskusteluun: http://www.lily.fi/blogit/kokematon-kotirouva/turmion-katilot
Aika vitun yksisilmäinen ja puolueellinen juttu. Tarpeetonta ja kärjistävää vastakkainasettelua. Ottaisit asioista selvää ennen kun yrität päteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytin luomuna neljännen lapseni. En kylläkään tarkoituksella, kaikki meni niin nopeasti, että en ehtinyt saamaan puudutusta. En toista kertaa synnyttäisi ilman. Muissa synnytyksissä ponnistus on ollut lastenleikkiä ja vauva on tullut muutamalla työnnöllä ulos. Nyt tässä luomuversiossa kesti kauemmin kun tuntui, että maha repeää enkä siksi pystynyt kunnolla ponistamaan.
[quote author="Vierailija" time="26.07.2011 klo 13:48"]
Eka lapsi syntyi vähän vahingossa luomuna, koska en ehtinyt saada puudutteita. Seuraavat lapset halusin synnyttää luomuna, koska eka synnytys vakuutti minut siitä, että pärjään kyllä ihan itse.
Mitä komplikaatioita voisi tulla siitä, että synnyttää luomuna?
[/quote]
Vastaan kysymykseesi. Minulla oli ainakin lähellä se, että en vain olisi saanut vauvaa ajoissa ulos. Ponnistuksen tarvetta ei ollut ja kipu aivan mieletön kun vauvan huonon sujainnin vuoksi oli vain paako ponnistaa. Refleksit estivät ponnistamisen kun tuntui kuin maha repeäisi niin refleksinomaisesti käperryin kasaan vaikka olisi pitänyt ponnistaa. Siinä kivussa olisi varmaan monella jäänyt ponnistamatta, tein sen väkisin silti. Puudutuksessa homma olisi hoitunut leikiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2011 klo 13:44"]
Mulla kolme lasta ja ekan jouduin pakosta synnyttämään luomuna, kun epiduraali ei vaan onnistunut eikä muutakaan ehditty tai sitten ei kätilö viitsinyt laittaa vaikka pyysin. Ihan hirveää enkä toivo sitä kenellekään. Taju meni kertaalleen ja luulin ihan oikeasti kuolevani. Vannoin etten tee enempää muksuja.
Tokan ja kolmannen synnytyksessö epiduraalit toimi, sain ilokaasua ja kohdunkaulan puudutuksen eli niin paljon lääkettä kuin mahdollista. Ja näistä jäi hyvät muistot. Esikoisen synnytys oli traumaattinen.
En kyllä tajua miksi joku ihannoi luomua.
[/quote]
Kohdunkaulan puudutus kuulostaa hurjalta. Tökätään neula kohdunkaulaan, vai? Auts. Sattuuko sen laittaminen?
[quote author="Vierailija" time="27.10.2013 klo 13:04"]
Täällä näyttää olevan aika poikkeuksellisia synnytystarinoita. Mielestäni ei kannata etukäteen päättää, mitä kivunlievitystä haluaa. Jos oksentaa ja ulisee tuskasta jo ennen synnytyssliin menoa, kuten useimmat, voivat "luomuajatukset" karista aika nopeasti, ja hyvä niin.
Täällä oma kommenttini ajankohtaiseen keskusteluun: http://www.lily.fi/blogit/kokematon-kotirouva/turmion-katilot
[/quote]
Virkistävää lukea tällainenkin kannanotto. :) Mä olen myös aika pöyristyneenä lukenyt kätilöliiton avauksia synnytyskivun lääkitsemiseen liittyen. Onko se lääkärin läsnäolo, vaikka vain sen puudutteen antamisen ajan, kätilöille noin kova paikka?
Kärsi, kärsi niin kirkkaimman kruunun saat. Not. Ei lääkkeetön synnytys tee kenestäkään Oikeaa Äitiä. Se että rakastaa lastaan ehdoitta ja huolehtii hänestä, tekee. Se varsinainen äitiys alkaa vasta synnytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.07.2011 klo 13:47"]Viime elokuussa tuli synnytettyä luomuna. Ei ollut tarkoitus, mutta synnytys oli jotenkin niin "mieto", etten tajunnut sen olevan kunnolla edes käynnissä, eikä tajunneet kätilötkään. Sain kehotuksen ammeeseen, ja että olisin ainakin tunnin. No, oikeastaan heti alkoi ponnistuttaa, ja kun sain puetuksi ja hipsin synnytyssaliin tilanteen tarkistamista varten, jysähti lapsivedet ja vauva sen mukana. Olin salissa 15 minuuttia.
Tarjosivat ilokaasua, mutten ottanut sitäkään, kun ei tarvinnut. Vastaavan synnytyksen voisin hoidella milloin vain!! Jos jotain miinusta pitäisi etsiä, oli se, etten ehtinyt oikein tajuta, että synnytin just... Siitä vaan sit suihkuun ja kahvia naamariin, oltiin ihan että oho, se vauva tulin jo...
[/quote]
Niin varmaan, hyvä provo joo hei ;)
Luomusynnytin juuri yöllä ja kyllä koski!
En suosittele, koska nykyään ei tarvitse "synnyttää saunassa".
Itsellä eteni niin nopeasti, ettei mitään ehditty antaa...
Up..
Odotan meidän toista lasta ja olen ajatellut synnyttää tämän luomuna joten olis mukava kuulla lisää kommentteja. :)
Minulla on kolme normaalia luomusynnytystä ja sitten kolme käynnistettyä luomusynnytystä.. Aika nopeita ja lapsen kunnon takia ei ole kivunlievitystä annettu, eikä otettu. Kaikkea muuta on ollut suihkua, hauteita, ilokaasuakin, hierontaa, aqvarakkuloita auttavat taivaallisesti selän puolella tuntuviin supistuksiin.. ja näin.
Paljon enemmän kuin lääkkeitä olisin kaivannut tukea sinne synnytyssaliin, exä oli ensimmäisessä synnytyksessä ja loput olin yksin. Hänestä ei vain kerta kaikkiaan ollut sinne, kätilön piti melkein häntä hoitaa enemmän kuin minua..
Viimeinen hätäsektio, keskonen..
Ei ole traumoja, eikä muutakaan ja synnytykset sujuivat jouhevasti ja nopsaan.. Suosittelen, mutta kannattaa miettiä myös muuta vaihtoehtoa..
Ensimmäisen ja neljännen lapseni synnytin luomuna, kun ei muita vaihtoehtoja ollut.
Molemmat olivat nopeita synnytyksiä, mutta ennätin sentään nipin napin sairaalaan molempien kohdalla.
Esikoisen synnyttäminen kesti vähän reippaat kaksi tuntia ja kuopuksen alle 2 tuntia.
Tai luomu ja luomu, käytin ilokaasua ja oksitosiinia. Kokemus oli äärimmäisen tuskallinen. En siis synnyttänyt luomuna omasta tahdostani. Epiduraalia ei voitu antaa, kohdunkaulanpuudutetta yritettiin mutta ei onnistunut, oli niin kivuliasta.
Synnytys kesti kaikenkaikkiaan 28 tuntia, ponnistusvaihe 3 tuntia. Synnytyksen aikana en saanut tuon kohdunkaulanpuudutteen lisäksi muita ehdotuksia kivunlievitykseen kuin suihkun ja ilokaasun, jota vetelinkin niin paljon että menetin tajuntani muutamaan otteeseen. Pari tuntia ponnistettuani olin jo niin loppu että vain tärisin enkä jaksanut edes avata silmiäni, kaikki oli kuin sumussa. Sitten vasta laitettiin täysin lopahtaneita supistuksia voimistamaan oksitosiini. Tästä vajaa tunti niin lapsi saatiin viimein ulos.
Luulin kuolevani! Menetin kontrollin supistusten aikana aivan täysin jos en ajoissa huomannut sen tuloa ja ottanut hulluna ilokaasua. Ponnistusvaiheesta en muista muuta kun valtavan huutoni, telineitä kolisuttaneen hakkaavan tärinän ja epätoivoisen anomisen päästä leikkaukseen. Jakkaralle en päässyt koska se kuulemma turvottaa paikat niin että vauva ei mahdu ulos, joten sängyssä jalat telineellä vauva runnottiin maailmaan. EN pystyisi enää synnyttämään uudelleen.
Jos joku harkitsee/joutuu luomusynnytykseen, suosittelen että asiaan oikeasti perehtyy kunnolla. Ja vaikka ei harkitsisikaan, niin älkää menkö synnärille luottaen siihen, että siellä tyrkytetään kivunlievityskeinoja, akupunktiota, vyöhyketerapiaa ja tenssiä. Synnytykseni aikana meidän synnärillä oli niin kova ruuhka, että näin hoitsuja huoneessamme vain kolmen tunnin välein, joten omillamme oltiin. Huoneessa oli säkkituolia ja jumppapalloa mutta ei mitään hajuakaan mitä niillä voisi tehdä tilannetta auttaakseen.
Menkää joogaan ja tutustukaa hypnoosiin, eri kivunlievityskeinoihin, ihan oikeasti! Lukekaa kirjat, kuunnelkaa nauhoja, ottakaa niitä mukaan! Kouluttakaa miehestä vyöhyketerapian ekspertti ja perehtykää akupunktioon! Kaikilla luomusynnytys ei suju vaikeasti vaan kokemus on miellyttävä, mutta varmuden vuoksi, oikeasti ottakaa asioista selvää siltä varalta että kaikki menee perseelleen ja olette omillanne. Itse en sitä tehnyt ja kokemus oli niin karmaiseva, että kaiken nähnyt ja kokenut raavas mieskin itki ja oksensi silkasta pelosta.